Kirjat, päivitys 30.4.

Kevät on keikkuen edennyt ja kesänkin pitäisi jo jonkin ajan kuluttua alkaa, ainakin tuon kalenterin määrittelemän suviajan. Mikä tietää tänä vuonna sitä, että ovat ne vaalitkin taas lähestymässä, tällä kertaa edessä ovat valinnat Euroopan parlamentin jäseniksi, mepeiksi, kesäkuun yhdeksäntenä. Ehdokasasettelu on nyt päättynyt, joten nyt sitten ehdokasta valitsemaan. Olettehan jo löytäneet puolueemme ehdokaslistan?

Se on sitten ensimmäinen noista Ilmavoimien Horneteista laitettu purkuun uusia koneita odotellessa, joten jos tässä seuraavana keskustalaisaiheena yrittäisi n. viikon kuluttua esitellä Esko Ahon teoksen Vuosisadan asekauppa, joka käy läpi nyt käytöstä poistuvan lentokonesukupolven hankinnan vaiheita.

Ja nyt tämän kerran aiheeseen. Loppuosa Janna Levinin teoksen Mustan aukon blues esittelystä.

—– —– —– —– —– —– —– —– —– —–

Kuukauden Vaihtoehto
Janna Levin: Mustan aukon blues ja muita ääniä ulkoavaruudesta
Alkuteos Black Hole Blues And Other Songs from Outer Space 2016
Suomentaja Markus Hotakainen
Printon Trükikoda (paino), URSA 2016
236 sivua

Tiivistelmä 2/2, kirjan sivut 129 – 236.

Rochus E. Vogt oli saanut potkut Caltechin provostin virasta, mikä ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta suositukselta hyvin poikkeuksellisen, teknisesti kryptisen ja vasta kehitteillä olevan jättiprojektin johtajaksi. Sinänsä asialle ei kannata liian paljon painoa panna, mutta Vogt oli arvonimi, joka annettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tiettyjen alueiden hallinnoijalle. Toisin sanoen, Vogt tavallaan tarkoittaa ”provostia”. Profeetallisesta nimestään huolimatta Robbie toteaa itsestään olevansa ”tunnettu ihmisenä, joka inhoaa kaikkia auktoriteetteja”.

Janna tapaa Robbien tämän Caltechin työhuoneessa. Robbie toteaa edellisenä päivänä olleen toukokuun kahdeksas: ”Toukokuun kahdeksantena vuonna 1945 olin 15-vuotias. Olin ollut sotavankina ja vannoin, etten enää eläessäni anna minkään auktoriteetin määräillä minua.”
Mennessään juttelemaan Janna tiesi, että natsit olivat mitätöineet Robbien etuoikeutetun koulutuksen eteläisessä Saksassa. Sodan jälkeen Robbie alennettiin rengiksi ja sitten terästehtaan työläiseksi. Lopulta hänen opintonsa toivat hänet Yhdysvaltoihin.

Robbie oli päätutkijana Voyager-luotaimen keskeisessä kosmisen säteilyn koelaitteiston kehittämisessä. Tällä hetkellä Voyager-luotainkaksikko matkaa kauempana kuin yksikään toinen ihmisen rakentama laite.
Luotaimet ovat käytännössä jo tähtienvälisessä avaruudessa ”ravistamassa harteiltaan Auringon magneettista viittaa kaukaisemmista tähdistä tulevan tuulen puhaltaessa vasten niiden ulompaa teräskuorta”.

Robbie oli se, joka taisteli ulottaakseen luotainten tavoitteet tähtienväliseen avaruuteen. Hän vaati, että luotaimissa on oltava enemmän hydratsiinia – epämiellyttävää kemikaalia, jota tarvitaan avaruusaluksen ohjaamisessa Aurinkokunnan ulkolaidoille – mikä söi planeettatutkijoiden hyötykuorman määrää. Robbie selittää, että ”mitä kauemmas pääsemme, sitä enemmän meidän on pienennettävä tiedonsiirtonopeutta, jotta luotain pystyy lähettämään tietoja”.

Päästäkseen provostiksi Robbie luopui muista johtotehtävistään, Se tapahtui ennen kuin Voyager ennätti Auringon magneettisen vaikutuspiirin ulko-osiin, jolloin kerättäisiin kosmisen säteilyn tutkimuslaitteiston varsinainen saalis.
Ottaessaan vastaan provostin viran Robbie mietiskeli, josko voisi palata kosmisen säteilyn tutkimuksen pariin, jos saisi potkut. Janna ei voi olla ihmettelemättä hiljaa mielessään, kuinka joku sillä hetkellä sellaisia miettii.
Virkakautensa alkupuolella antamassaan haastattelussa Robbie edelleen mietti samaa problematiikkaa: ”Jos palaan, kollegani joutuisivat säälimään minua, koska olen pudonnut kelkasta. Ihmisiä olisi ikävä nolostuttaa sillä tavoin. Siksi on selvää, että minun täytyy siirtyä kokonaan toiselle alueelle.”

Caltechin silloinen presidentti Murph Goldberger erotti Robbien muutaman vuoden kuluttua. Jos Murph olisi voinut yksinkertaisesti vain antaa potkut, jos hänellä olisi ollut toimeenpanovaltaa, hän olisi todennäköisesti antanut kirveen heilahtaa jo aiemmin.

Negatiiviset voimat työnsivät Robbieta kohti solmukohtaa. Hän oli käytännössä työtön (mutta ei vailla palkkaa), kykenemätön palaamaan entiselle tutkimusalueelleen (”Ihmisiä on ikävä nolostuttaa sillä tavoin.”), asutti työhuonetta, joka sijaitsi ”masentavan lähellä miesten vessaa” fysiikan laitoksen kellarissa (vailla laboratoriota tai työryhmää), pettymyksen turhauttama (miksei professorikunta tullut tueksi, kun hän sai potkut?), valmiina ”siirtymään kokonaan toiselle alueelle”.
Positiiviset voimat vetivät Robbieta yhtä lailla – kunnianhimo, näkemys, elinvoima.

Tarvittiin vain paine-ero, joka syntyi käytännössä suoraan Robbien huoneen yläpuolella, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti (tultuaan erotetuksi Robbie sai uuden työhuoneen tarkalleen kerrosta Kipin työhuonetta alempaa) Troikan purkamisesta.
Niin Robbie imaistiin uuteen asemaan.

Tavatessaan Jannan Robbie varoittaa, ettei hänellä ole ollut mitään tekemistä LIGO-projektin kanssa 25 vuoteen. Silti hän toivottaa Jannan tervetulleeksi suureen nurkkahuoneeseensa rakennuksessa, jota voi luonnehtia ainoastaan LIGOn pääkonttoriksi.

Robbien huoneeseen johtavan käytävän varrella on kollegoja, joiden kanssa Robbie ei ole puhunut lähes neljännesvuosisataan. Kyllä keskeiset tutkijat hänet nähneet ovat, mutta eivät koskaan tavanneet.
Robbien kollegat ovat epäuskoisia, jopa huolestuneita siitä, että Janna on käytävän päässä kuuluisassa kulmahuoneessa, pahamaineisen, suurikokoisen ja pelottavan Robbie Vogtin kanssa. Aivan kuin Robbien huoneen ovi olisi se vanhan kartanon salaperäinen komero, jonka monella lukolla lukitussa ovessa on asukkaiden eliniän lukenut EI SAA AVATA ja josta kukaan ei tiedä, mitä oven takana lymyilee – ja mistä kukaan ei todellakaan halua ottaa selvää.

Kun Janna ja Robbie asettuvat työhuoneeseen, Robbie kertoo, että hänet pakotettiin LIGOn johtajaksi. Hän kyllä kieltäytyi, mutta kieltäytymistä ei hyväksytty.
Robbien vastahakoisuus perustui yleiseen epäilykseen alaa kohtaan, joka johtui Joe Weberin resonanssisylinteri-ilmaisimista ja tämän kyseenalaistetuista väitteistä: ”Weber sattui olemaan traaginen hahmo. Todellisuudessa hän oli hyvä tutkija, mutta hänellä oli niin voimakas pakkomielle havaita gravitaatioaaltoja, että hän tulkitsi aineistoa räikeästi väärin.”
Lopulta Robbie taipui ”melkoisen hallinnollisen paineen alla” (omien sanojensa mukaan häntä uhkailtiin): ”Mutta sillä sekunnilla, kun päätin ottaa työn vastaan, se oli minun projektini ja olin täysin omistautunut sille. Ja minä tarvitsin tuota omistautumista.”

Vuonna 1987 Robbie oli LIGOn johtaja ja uusi valtakunta oli hänen. Hän antaa tunnustusta hajotetun Troikan jäsenille. Kipistä hänellä on vain hyvää sanottavaa: ”Hän ansaitsee Nobelin.” Samoin Raista: ”Hyvä tutkija. Hyvä ihminen.” Hän kehuu myös Ronia: ”Tiesin, että Drever oli hyvin älykäs tutkija. Hän oli vain ihmisenä sekopää.”

Vuonna 1989 Robbie toimitti päätutkijana NSF´lle yhdistetyn Caltech-MIT-ryhmän huipentuman – syvällisen ja harkitun 229-sivuisen esityksen otsikolla ”Laserinterferometrigravitaatioaalto-observatorion rakentaminen, toiminta ja avustava tutkimus- ja kehitystyö”.
Rai kutsuu esitystä mestariteokseksi. Kaikki projektissa mukana olleet laitettiin töihin, ja tuloksena oli perinpohjainen, perusteltu ja houkutteleva LIGOn hahmotelma, kaksi nelikilometristä observatoriota, jotka toimivat rinnan Yhdysvaltojen kummallakin rannikolla.

Rain haiku heivattiin viimein 193.918.509 dollarin hinnalla NSF´lle mielekkäänä suunnitelmana toteutettavissa olevasta instrumentista – uudesta ikkunasta maailmankaikkeuteen – joka olisi rakennettavissa vuodesta 1990 alkaen neljässä vuodessa.
”The LIGO”, josta sittemmin on pudotettu ”The”, määrittelee dokumentin yhteenvedossa kaksi tavoitetta: ”(1) Testata yleistä suhteellisuusteoriaa [—] ja (2) avata maailmankaikkeuteen havaintoikkuna, joka poikkeaa täysin sähkömagneettiseen säteilyyn perustuvista tai hiukkastähtitieteen ikkunoista.”

NSF myönsi rahat hankkeelle. Mutta kaksisataa milliä ei tässäkään tapauksessa noin vain ilmaantunut pankkitilille. NSF´n oli anottava rahoitus kongressilta, ja siinä Robbie oli henkilökohtaisesti mukana.
Robbielle saatiin lobattua kahdenkymmenen minuutin tapaaminen Louisianan senaattorin J. Bennett Johnstonin kanssa. Jonka Robbie sai venytettyä kahden tunnin mittaiseksi – senaattori kiinnostui kosmologiasta sen verran, että peruutti kaksi seuraavaa tapaamistaan ja lopulta istuskeli Robbien kanssa ”lattialla jalat ristissä piirrellen aika-avaruuskaavioita maailmankaikkeuden synnystä” sillä välin, kun heidän legaattinsa hoitivat yksityiskohdat.

Robbie ottaa kunnian rahoituksen hankkimisesta, ja toteaa niiden olleen kovia aikoja. Mutta kun sellaisen tappelun voitti, silloin todellakin tunsi voittaneensa.
Ja Robbie pitää voittamisesta.

Robbie tiesi, että vaikka 200 miljoonaa kuulostaa suurelta summalta, se oli vasta alkua. Mutta nyt hän voisi uppoutua projektiin haluamallaan tavalla. Ei hallintoa, ainoastaan maailman parhaat tutkijat paiskimassa töitä seitsemänä päivänä viikossa 16 tuntia vuorokaudessa.

Työryhmällä oli nyt täysillä mukana oleva johtaja, jolla oli visio. Tunnelma oli innostunut, mutta samalla varautunut. Projektin tieteellinen toteuttamiskelpoisuus ei ollut kiistaton.
Ryhmän ulkopuolisissa tutkijoissa oli vastustusta ja epäilyjä, ja Robbie saattoi hyvinkin käyttää tätä kasvottoman vihollisen uhkaa hyväkseen saadakseen vaatimattoman joukkonsa tiiviimmäksi, pitääkseen nämä lähellä, suljettuna ja uskollisena ryhmänä, skunkworks-tyyliin: pieni, erikoistunut joukko, jonka toiminta ja rahoitus on käytännössä salaista, jotta saadaan taattua rajoittamattomat innovaatiot.
Skunkworks-toiminnassa tiimin ei edellytetä raportoivan millekään hallintoelimelle ja organisaation rakenteesta puuttuu perinteinen hierarkia.

Skunkworks-nimi juontuu vuoteen 1943, jolloin Lockheed kehitti Yhdysvaltojen ensimmäisen suihkuhävittäjän, P-80 Shoooting Starin, noin kuudessa kuukaudessa Burbankissa sijaitsevassa sirkusteltassa, johon kertyi epämiellyttäviä hajuja läheisestä muovitehtaasta.
Tutkimus- ja kehitysteknikot vitsailivat, että löyhkä sopii hyvin Skunk Works -nimisen pontikkatehtaan kuvitteellisiin tuotteisiin Li´l Abner -sarjakuvassa. Nimi jäi hieman muuntuneena käyttöön, ja siitä muodostui salanimi Lockheedin projektille.

Robbien skunkworks-johtamistyylin taustalla oli hänen klassinen vihansa auktoriteetteja kohtaan. Hän hyväksyi hallintoviran juuri tämän inhon takia.
Kun Robbie kuuli, kuka oli vaihtoehto hänen nimitykselleen, hän ajatteli: ”Ei sitä idioottia.” Robbie suostui vastahakoisesti virkaan, jotta muut eivät kärsisi: ”Aina, kun olen ollut jossakin virassa, olen ollut varma, että esimieheni on idiootti ja minun työni oli kaikkein tärkein. Ja kivutessani ylöspäin totesin, että yläpuolellani oli aina joku idiootti.”
Voidakseen välttää tämän ikuisen ongelman Robbie päätti, että hänen yläpuolellaan ei saisi olla kukaan, ei edes NSF. Sen tehtävänä oli antaa rahat ja pysyä hankkeesta kaukana.

Saksassa syntynyt Robbie haluaa unohtaa elämänsä ensimmäiset viisitoista vuotta. Toukokuun kahdeksantena päivänä vuonna 1945 maailma kääntyi hänen osaltaan ympäri. Hän aloitti alusta.
Robbie kertoo tarinoita, jotka ”vaihtelevat huvittavista hirvittäviin”. Hän on sekä voimakas että hauras, sillä nuo vuodet, jotka hän haluaa unohtaa, ovat mitä ilmeisimmin aiheuttaneet pysyvää vahinkoa.

Robbie haluaa muistella tekojaan yhteiskunnan hyväksi tutkijana. Voyager-luotaimet. Keck-observatorio, jossa ovat maailman suurimmat optiset ja infrapuna-alueen kaukoputket. Hän haluaa muistella jopa LIGOa. Hän tuntee edelleen velvollisuutta tieteen, uuden kotimaansa, sen kansalaisten ja ihanteiden suojelijana.

Janna esittää ensimmäisen kysymyksen Robbien lapsuudesta. Muistelu on silminnähden tuskallista. Robbie vilkaisee ympärilleen, mutta etsintä on sisäistä. Hän haluaa siirtyä muihin aiheisiin. Hän kertoo joitain asioita lyhyesti ja lakonisesti.
Yksityiskohdat uupuvat. Sanat ovat harkiten valittuja. Robbie on selvästikin päättänyt, että mahdollisimman vähäisten faktojen luoma lyhyt silta on helpoin ja suorin tie ulos tästä kammottavasta sokkelosta: ”En halua olla julkisuuden henkilö enkä halua kenenkään tekevän minusta sankaria. Haluan olla tuntematon.”

Robbie katsoo Jannaa muutaman hengenvedon ajan, mikä on ainoa tauko yli viisituntisessa keskustelussa. Janna ei ole varma, mutta hänestä tuntuu, että Robbie arvioi hänen luotettavuuttaan uskottuna.
Robbie katsoo Jannaa tarkemmin kuin kertaakaan aiemmin koko tapaamisen aikana, kenties etsien vihjeitä, joiden perusteella voisi päätellä, pitäisikö tähän luottaa. Janna vastaa hänen tutkivaan katseeseensa, silmät avoimina ja odottavina.

LIGO pystyy kuulemaan kahden kompaktin kohteen kiertymisen loppuvaiheet. Kuvitellaanpa mustien aukkojen törmäyksen viimeisiä hetkiä. Kaksi avaruuden reikää, kumpikin läpimitaltaan ehkä 60 km, tekemässä satoja kierroksia sekunnissa ja liikkumassa merkittävällä osuudella valon nopeudesta ennen kuin törmäävät ja sulautuvat yhteen. Niiden liike saa avaruuden soimaan riittävän äänekkäästi, jotta voimme kuulla tuhoutumisen, kun aaltoilu ohittaa Maan.
Vasta viimeisten kuolinkouristusten aikana gravitaatioaallot ovat ilmaisimiin osuessaan riittävän äänekkäitä. Mahdollisuudet napata kompakti kaksoistähti, jonka elinaika on miljoonia vuosia, viimeisen vartin aikana ovat masentavan vähäiset, jos havainnot rajoittuvat ainoastaan Linnunrataan.
Linnunradassa voi sattua kahden neutronitähden törmäys kerran kymmenessätuhannessa vuodessa, vaikka ennusteet ovatkin edelleen epävarmoja. Neutronitähti voi törmätä mustaan aukkoon kerran muutamassa sadassatuhannessa vuodessa. Kaksi mustaa aukkoa voi törmätä toisiinsa kerran parissa miljoonassa vuodessa. Siksi Janna pitäisi typeränä 50 vuoden uhraamista LIGOn rakentamiseen, jos sillä voisi havaita kompaktien kaksoistähtien törmäyksiä ainoastaan omassa kotigalaksissamme.

Ligon täytyy kyetä rekisteröimään miljoonista galakseista tulevaa avaruuden sointia jotta se voisi havaita mustien aukkojen törmäyksiä tieteellisesti mielekkäässä ajassa. Muut galaksit ovat kuitenkin etäällä, joten LIGOn täytyy luodata hyvin kauas, jotta se saisi haalittua lisää ehdokkaita havaintoetäisyydelle.
Toisaalta, mitä kaukaisempi kohde, sitä heikompi se on, joten vaikka LIGOn ensimmäinen sukupolvi oli toiminnassa kuuden tiedejakson ajan (jolloin laitteet olivat toiminnassa täysimittaisesti ja tallensivat dataa), kojeet saattoivat toivoa havaitsevansa kaksoisneutronitähtiä suunnilleen 45 miljoonan valovuoden säteellä eli läheisen Virgon galaksijoukon etäisyydeltä, mustia aukkoja hieman kauempaakin. Ainuttakaan ei kuultu.

LIGOn ensimmäinen sukupolvi oli teknisesti menestys, mutta havaintoa ei saatu. Hyvin heikkojen viserrysten tallentaminen miljardien valovuosien etäisyydeltä vaatii teknologisten panosten kasvattamista.
Advanced LIGO on suunniteltu kurkottamaan miljardin valovuoden tuolle puolen, etäisyydelle, jolla voimme tavoittaa miljoonia galakseja. Tekemällä varovaisia arvioita tähtipopulaatioista sekä niiden koosta ja elinkaarista tähtitieteilijät yrittävät ennustaa kuuloetäisyydellä tapahtuvien kompaktien kaksoistähtien törmäysten määrän.
Niinpä tutkijoilla on takuuvarmoja LIGOn kohteita. Niiden olemassaolo on varma, vaikka tuoreimmatkin arviot niiden lukumäärästä ovat kiistanalaisia.

Vuonna 1987 Ron Drever oli hyväksynyt Troikan hajottamisen ja sitä seuranneen Robbie Vogtin johtaman hierarkkisen rakenteen. Koska hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Hän lensi ennen lopullista päätöstä Washingtoniin muutamaan kokoukseen valittamaan NSF´n Rich Isaacsonille, joka kärsivällisesti mutta määrätietoisesti neuvoi Ronia hyväksymään yhden johtajan, jolla on valta tehdä päätöksiä, tai projekti päättyisi siihen paikkaan.

Alkuun Ron ajatteli, että Robbie on ”ihan ookoo”, vaikka häntä harmittikin, että kaikkia hänen teknisiä päätöksiään ei toteutettu välittömästi. Hän kuitenkin valitti, että kaikkien muiden ryhmän jäsenten oli vaikea ymmärtää täysin ja kaikilla tasoilla projektin tilaa, koska Robbie valvoi niin tiukasti tiedonkulkua. Se oli Ronin vaikutelma, ei esimerkiksi Kipin.

Vaikka keskeisistä asioista vallitsee yksimielisyys, päähenkilöillä on ristiriitaisia muistikuvia siitä, mitä oikeastaan tapahtui. Monet kieltäytyivät keskustelemasta seuranneesta konfliktista. Esitetyistä syistä vähäisin ei ollut haluttomuus kritisoida julkisesti Ronia, joka saattoi vaikuttaa kyvyttömältä käsittelemään arvostelua edes parhaimmissa mahdollisissa olosuhteissa.
Tuntien mittaisissa haastattelunauhoituksissa, jotka Sirley Cohen teki vuonna 1997 viidessä erässä Caltechin suullista historiaa varten, Ron kertoo oman näkemyksensä tapahtumista. Jannan haastatellessa LIGOn päätutkijoita näiden antamat selonteot ovat melko yhtäpitäviä keskenään, mutta poikkeavat Ronin kertomuksesta. Ja lähes kaikki vaativat nimettömyyttä.

Ron kuvailee ongelmia, joita alkoi esiintyä 1980-luvun lopulla Robbien johtajakaudella. Ei ehkä täydellä, mutta silti riittävällä vihansa voimalla Robbie alkoi hyökätä Ronin kimppuun ryhmän viikkopalavereissa: ”Hän syytti minua jatkuvasti erityisesti siitä, etten soveltanut tieteellistä metodia. Se loukkasi minua tavattomasti”
Ron oikoi mutkia lopputuloksesta tinkimättä, teki monia kokeita hyvin nopeasti, sivuutti turhat yksityiskohdat ja eteni vauhdilla. Mutta ei hänen menettelytapojaan pidä virheellisesti tulkita huolimattomuudeksi.
Eikä ole epäilystäkään, etteikö Ron olisi keksinyt melkoista määrää nerokkaita koetekniikoita ja suunnitellut merkittäviä omaperäisiä osia, jotka ovat kojeiden kannalta edelleen oleellisen tärkeitä.

Ron on puolustuskannalla ja protestoi, että hänen menettelytapansa veivät heidät kärkeen. Hän pystyi työskentelemään tuplasti nopeammin kuin perinteiset työryhmät ja aina taloudellisesti, vähemmällä rahalla. Muut tutkijat olivat hänen mielestään usein sovinnaisia, kykenemättömiä tekemään samanlaisia loikkia kuin hän mietittyään jotain ongelmaa hyvin ankarasti. Robbie yksinkertaisesti ei ymmärtänyt Ronin nerokkuuden mekaniikkaa.
Ron kertoo, kuinka hän saattoi ottaa vähemmän ilmeisen askelen, jolloin Robbie väitti hänen arvanneen. Ron ei sitä myönnä, hänen intuitionsa on hyvin vahva – mutta hänen on vaikea selittää sitä.
Hyökkäykset viikkokokouksissa olivat Ronille hämmentäviä. koska ei tiennyt, miten suhtautua hyökkäyksiin, hän oli usein vain hiljaa. Sitten Robbie siirsi Ronin pois laboratorion johdosta. Se otti koville: ”Olin järkyttynyt – muistan, kuinka olin luhistua.”

Peter Goldreich, Caltechin ja Princetonin emeritusprofessori, muistaa, kuinka Ron kerran, kun Robbie oli huutanut tälle, sanoi hänelle, että ”Tämä on kauheaa. Tämä on kauheaa.” Peter kysyi, miksei Ron vain lähde pois, jos Robbie huutaa tälle, ja tämä kysyi, voiko niin tehdä. Ja Peter vastasi: ”Totta kai voit. Sinähän olet professori.”

Ronia oli kielletty esittelemästä työtään muissa tilaisuuksissa, yliopistoissa ja konferensseissa. Hänen kohtalokas poikkeamansa tottelevaisuudesta liittyy Argentiinan konferenssiin.
Vuonna 1992 Ron aikoi esitellä työtään yhdessä Glasgow´n kollegansa Brian Meersin kanssa. Brian oli analysoinut Ronin ideoita ja kehitellyt teoriaa laservalon kierrätyksestä ifossa. He valmistelivat yhteistä artikkelia, kun Brian kuoli kiipeilyonnettomuudessa.

Ron tunsi tragedian myötä tarvetta esitellä työtä vuoden 1992 konferenssissa. Vaikka Robbie oli kieltänyt, hän piti esityksen.
Samana päivänä, kun Ron palasi kampukselle, hänet heitettiin ulos projektista.

Loppujen lopuksi Ronin erotti Caltechin hallinto, ei varsinaisesti Robbie. Sen jälkeen, 6.7.1992, Robbie lähetti LIGO-yhteisölle ja melkoiselle osalle Caltechin väkeä muistion siitä, että Ron Drever ei olisi enää mukana LIGOssa. Ron ei saisi noutaa henkilökohtaisia tavaroitaan LIGO-työhuoneestaan, ellei mukana ollut joku henkilökunnan edustaja.

Ronin kaivellessa muistojaan ensimmäisistä vuosista, jolloin työ eteni hänen mielestään hyvin, hän huomasi aiemmin huomaamatta jääneitä viitteitä sabotaasista. Huhujen välityksellä hän sai tietää, että Robbie oli tehnyt tuona aikana hänestä valituksia hallinnolle ikään kuin ennakolta. Ronin käsityksen mukaan tarkoituksena oli pilata hänen maineensa.
Ehkä Robbie toivoi Ronin eroavan ja palaavan Glasgow´hun, kuten kuka tahansa tavanomaisemmalla ja aktiivisemmalla mentaliteetilla varustettu olisi tehnyt. Ronin epätavallinen luonteenlaatu saattoi tehdä hänestä omituisen vastustuskykyisen tavanomaista manipulointia kotaan. Vaikka häntä tuuppisi sitkeästi yhtäälle, hän saattaisi silti lähteä yllättäen toiseen suuntaan.
Ilmeisesti Ronin ensimmäinen reaktio paineeseen oli kiukkuisen eroamisen sijasta passiivinen hämmennys. Hän eli työlleen, laboratoriolleen, ideoidensa toteuttamiselle.
LIGOn keskus oli Caltechissa. Ronille ei ollut tarjolla mitään muuta eikä hänellä ollut mitään muuta paikkaa, minne mennä.

Rai oli valmis kommentoimaan jupakkaa omalla nimellään: ”Caltechissa oltiin asiasta aivan kauhuissaan, sillä heidän mielestään LIGOa ei voitu toteuttaa ilman Dreveriä. Siellä oltiin laajalti sitä mieltä, että Ron oli todellinen nero – jopa Kip oli sitä mieltä – eikä Robbie käyttäytynyt tavalla, joka suojelisi tuota neroa. Niinpä nero valitti.”

Robbien mukaan todellinen kriisi puhkesi, kun Ron ”alkoi soitella kaikille ja kertoa, että olen henkisesti häiriintynyt, ja rakensin instrumenttia, joka ei toimisi”.
Ron kiistää syytöksen ehdottomasti.

Nimettöminä kommentoimaan suostuneet esittivät jokseenkin yhtäpitävästi tulkinnan, jonka mukaan Ronin versio poikkeaa jonkin verran muiden kertomasta. Heidän mukaansa Ron oli vieraantunut useimmista LIGO-tiimin jäsenistä jo ennen kuin Robbiesta tuli johtaja. syitä vieraantumiselle olivat mm. Ronin pyrkimykset pitää työryhmän tutkimus täysin omassa hallinnassaan sekä se, että tämä piti toisia tutkijoita apulaisinaan ja antoi hyvin harvoin vastuuta tai päätösvaltaa.
Ron luotti intuitioonsa. Kun Robbie yritti ottaa käyttöön tavanomaiset systemaattiset menetelmät, Ron pyrki estämään sen ja yritti saada tiimin jäsenet olemaan noudattamatta niitä. Kun Robbie yritti ottaa väkisin projektin hallintaansa, Ron pisti vastaan – ei kasvotusten, vaan Robbien selän takana, mistä Robbie tykkäsi hyvin huonoa.
Eräs nimettömästi kommentoiva antoi Ronista huomattavan karun arvion: ”Luullakseni voin sanoa tämän olematta loukkaava: kukaan ei tullut toimeen Ronin kanssa.”

Rai kiteyttää konfliktin syyn siihen, että ”Ron painoi nappia, joka sai Robbien tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi, eikä Robbie sulattanut sitä.”

Mutta Robbien aiheuttama lopullinen räjähdys tapahtui vasta Ronin syrjään siirtämisen jälkeen. Vuonna 1994, jolloin oli sopimus putket rakentavan Chicago Bridge and Iron -yhtiön kanssa, Robbie ”sai kohtauksen” NSF´n edustajan kanssa, kun tämä oli seuraamassa töiden käynnistymistä.
Rain mukaan NSF´n edustaja esitti kysymyksen, joka Robbie mielestä oli vihamielinen: ”Minusta se oli ihan mielekäs kysymys, mutta Robbie sai kohtauksen. En ole koskaan nähnyt moista. Se oli todellinen raivonpurkaus. Hän muuttui punaiseksi. Robbie on melko kookas, ja hän huusi pienikokoiselle NSF:n tyypille. Robbie sanoi: ’Et voi tehdä tätä meille. Sinun pitää olla hiljaa.'”
Yhtiön toimitusjohtaja ja insinöörit katsoivat toisiaan ja yrittivät miettiä, kuka tuo kaheli on. Sehän käy sen kaverin kimppuun, jolla ovat projektin rahat.

Siinä vaiheessa Rai katsoi olevansa pakotettu pistämään välit poikki Robbien kanssa. Se oli rankka kokemus. Todennäköisesti vaikein asia, jonka Rai oli koskaan tehnyt. Hänestä tuntuu, että se todella loukkasi Robbieta.
Kun Rai sanoi Robbielle, ettei voi suojella tätä enää, vaan tämän oli aika lähteä, silloin Robbie näytti kuin olisi kuolemaisillaan, muuttui ”kuin luurangoksi”, koko olemus muuttui.

Stan muistelee, että tapaus sattui samaan aikaan kuin Northridgen maanjäristys. Pelkkää sattumaahan se oli, hän vakuuttaa, ”mutta muistan, kuinka olimme Washingtonissa NSF´n haukuttavina ja anelemassa armoa, kun samana aamuna televisiossa oli uutisia Northridgen järistyksestä”.

Rai oli samoihin aikoihin kokouksessa Washingtonissa: ”NSF kuulusteli Robbieta. Se oli todella karmea tilanne. Hän yritti puolustaa tekemiään päätöksiä. Hänen ei olisi pitänyt tehdä sitä. Miksi hän hankkiutui eroon Dreveristä. Miksi hän panttasi rahoja. Miksi hän ei muodostanut isompaa projektitoimistoa. He vain lukivat hänelle komiteoiden raportteja. Ja Robbie istui siinä kuin kuollut. Se oli loppu.”

Kip luettelee keskeisiä asioita, jotka toteutuivat Robbien ollessa johtajana. Robbie systematisoi tutkimus- ja kehitystoiminnan siten, että tehokas tiimi eteni ifon osien suunnittelun ja asennuksen suhteen. Käytännössä Robbie teki LIGOsta oikean tutkimusohjelman, valvoi sijoituspaikkojen valintaa sekä tyhjiöjärjestelmän ja sädeputkien suunnittelua, sai tehtyä vaikeat päätökset optisesta geometriasta ja laserista, auttoi saamaan aikaiseksi ensimmäisen version alkuperäisen interferometrin yksityiskohtaisesta suunnitelmasta.
Robbie sai myös varmistettua LIGOn hyväksynnän kaikilta osiltaan katselmuksista kongressille tehtyyn esitykseen. Lisäksi hän sai muodostettua yhtenäisen työryhmän, jolla oli saavutettavissa oleva päämäärä.

Robbie kohauttaa olkapäitään: ”Olin uhkapeluri. Olin varma, että pystyisin rakentamaan sen itse.”
Tietoisena siitä, että hänen maineensa kiirii hänen edellään, Robbie sanoo osin puolustautuakseen, osin tunnustuksena: ”Tekemäni virheet johtuivat informaatiosta, joka minulla tuolloin oli.”
Alkuosa oli painokas. Sitten Robbie lisää hymyillen: ”Ja temperamentistani.”

Ron siirrettiin syrjään projektin ytimestä. Hänelle annettiin noin miljoona dollaria ja tilat Valtechista omaan tutkimukseen ja uuteen laboratorioon, jossa hän oli vaikeuksissa alusta lähtien (vähemmän fasiliteetteja, hankala sijainti, sopimaton uudistusten tekemiseen).
Vuonna 1997 Ronin laboratorio ei ollut vielä kokonaan valmis. Hän seurasi turhautuneena, kun LIGOn rakentaminen alkoi Washingtonissa ja Louisianassa.

Rai sanoo ajanjakson olleen ikävä osa LIGOa: ”Ron Drever on tragedia. Sen kummemmin Robbie kuin Ronkaan ei koskaan oikein toipunut. Kukaan ei halua muistella näitä asioita.”

LLO, LIGO Livingston Observatory, sijaitsee Livingstonin pikkukylässä, hieman Baton Rougesta eteenpäin. Arkkitehtonisesti observatoriot, LHO, LIGO Hanford Observatory, Washingtonissa, ja LLO Livingstonissa, ovat niin samanlaiset kuin kaksi rakennusta voi olla.
Brian O’Reilly, joka johtaa asennustöitä LLO’ssa, kertoo, että he lukitsevat tuplaovista vastakkaisen kuin LHO´sta lukitaan. Aina kun hän menee Hanfordiin, hän kiskoo väärää ovea.

Instrumentit sen sijaan ovat liian mielikuvituksellisen mutkikkaita ollakseen identtisiä, vaikka Brian O’Reilly ja Mike Landry kahden observatorion vastaavina henkilöinä yrittävät pitää erot mahdollisimman vähäisinä.

Jos ihmisiä pyytää olemaan täysin rehellisiä, sulkemaan silmänsä ja kuvittelemaan yhtä ihmistä, jolle he soittaisivat, jos interferometri ei suostuisi toimimaan, he kuulemma sanoisivat: ”Rana.”

Runollisen Bengali-nimen ei pidä antaa hämätä. Rana Sadhikari varttui Floridassa. Hänen isänsä on NASAn insinööri.
Janna ei saa silmiään irti Ranasta. Osittain Ranan karisma liittyy välinpitämättömyyden sosiaaliseen voimaan. Ei tämä kuitenkaan kaiken suhteen välinpitämätön ole.
Rana kuuntelee toisinaan muita ihmisiä vailla erityisempää mielenkiintoa ja se voidaan tulkita – virheellisesti – yleiseksi piittaamattomuudeksi. Hän saattaa toisinaan kommentoida jonkun panosta keskusteluun, yleensä vähän ivallisesti, niin pehmeällä ja rauhallisella äänellä, että kuulija odottaa myönteistä kommenttia, mutta sitten sisältö vähitellen paljastuukin pilkaksi.
Janna on valmis lyömään vetoa, että kun Rana pitää ”pahamaineisia nuhdesaarnojaan” alaisilleen, tämän ääni on täsmälleen yhtä hunajainen ja lempeä, ja tämä esittää kritiikkinsä ilman pisteliäisyyttä aivan kuin pahoittelisi, että joutuu olemaan välikappaleena ikävälle arviolle.

Osittain Ranan sosiaalinen voima on tämän ilmeisessä välinpitämättömyydessä erityisesti ulkoista hyväksyntää kohtaan. Itsetunnon kannalta Rana ei vaadi kenenkään pitävän itsestään. Janna ei kutienkaan usko, että sellainen itsevarmuus olisi inhimillisesti mahdollista, mutta vaikutelma siitä, illuusio, on vahva.
Vastapainoksi Janna toteaa, että kuullessaan ensimmäisen kerran Ranan aloittavan kertomuksensa sanomalla ”Ystäväni Janna…” hänen sisällään kyllä poltteli lämmin tunne.

Kun Janna kysyy Ranan maineesta, tämä nyökkää naama peruslukemilla, ilman itsetehostusta, ja kertoo painavansa mieleensä kaiken mahdollisen kustakin järjestelmästä, jotta voi pelkästään pohtia eri asioita ja mahdollisuuksia sen sijaan, että palaisi pöydän ja tietokoneen, kynän ja paperin ääreen, ja uhraisi tuntikausia laskelmien tekoon. Rana kuvittelee, miten kaikki toimisi, ja sitten saattaa sanoa vain kyllä tai ei, jokin toimii tai ei toimi.
Jopa LIGOn tiedottaja Gabriela González toteaa, että ”Kyllä, koje tuntuu toimivan paljon paremmin, kun Rana on maisemissa”.

Kun Janna toisella vierailullaan LLO´ssa tapaa Ranan, tämä kyselee Jannalta edellisestä käynnistä: ”Kertoivatko he sinulle basseista?” No, eivät kertoneet. ”Minkä ihmeen kiertokäynnin oikein sait?”
Betoniin verhotut uudet LIGO-sakarat uppoaisivat suohon, joten he joutuivat kaivautumaan niiden alle ja tukemaan niitä, mikä jätti jälkeensä huoltotien myötäisesti kulkevat vallihaudat. Ne täyttyivät suomaastossa vedellä, mutta sitten tapahtui jotain yllättävää: bassit tulivat ja asuttivat vallihaudat. Eikä kukaan tiedä, mistä ne tulivat.

Janna esitti teorian, että myrsky pyyhkäisi kalat mukaansa kilometrien päässä, osui alueelle tornadon lailla ja mellasti sitten pitkin osavaltiota pudottaen ne LIGOon ennen kuin hiipui tai kokosi uudelleen voimansa Meksikonlahdella.
Janna on napannut teorian elokuvasta Magnolia.

Rana pitää teoriaa yhtä hyvänä kuin laitoksen suosikkia, jonka mukaan linnut ovat tepastelleet mudassa, jolloin niiden jalkoihin on tarttunut kalojen mätimunia. Sitten ne ovat lentäneet sinne ja kävelleet munien peittämillä jaloillaan suo-ojissa, missä mätimunat kuoriutuivat.

Alun perin Rana ei uskonut kertomusta basseista. Niinpä yksi insinööreistä pyydysti yhden paljain käsin ja toi kalan elävänä Ranalle laboratorioon. Rana hätkähti: ”Mitä ihmettä oikein teet? Vie tuo pois täältä.”

”Siellä on alligaattoreita”, Rana toteaa Jannalle. ”Kertoivatko he sinulle alligaattoreista? Minkä ihmeen kertokäynnin oikein sait?”

Kuunneltuaan Ranan tarinan Janna huomaa ensimmäisen kerran käytävän seinällä olevan yhteisön ilmoitustaulun, jolla on useita valokuvia miehistä ja naisista, jotka roikottavat basseja ja poseeraavat mutaisella penkalla muutaman metrin päässä puolisukelluksissa olevasta alligaattorista.

Yhtenä aamuna Janna liikkuu LLO´n luona Gaby Gonzalesin kanssa. Hän ottaa puheeksi kuulemansa väitteen, että pääteasemia olisi ammuttu. Gaby toteaa kuin kieltäen toista liioittelemasta: ”No saattoi siellä olla yksi luodinreikä. Ja sekin oli todennäköisesti vahinko.”
Janna ei ollut edes ajatellut mahdollisuutta, että se olisi ollut tahallista.

Gaby jatkaa ja myöntää, että jotkut tuntuivat ajattelevan, että se olisi ollut varoituslaukaus tai jotain: ”Pidimme kuitenkin kokouksen metsästysseuran kanssa ja se tuntuu rauhoittaneen tilanteen. Metsästäjät tietävät, että täällä on tutkijoita.”
Gaby hymyilee Jannalle rauhoittavasti. Janna teeskentelee hymyilevänsä takaisin. Eivät Jannan tekohymyt vaivan väärtejä ole, mutta Janna haluaa rauhoitella tosita samalla tavalla kuin tämä rauhoitteli häntä.
Janna arvelee, että he saivat toisensa suunnilleen yhtä vakuuttuneiksi.

Kun Janna ja Gaby astuvat sisään, ohjaushuoneessa on tavanomaista enemmän ihmisiä. Sinä päivänä oli avattu sulkuportti x-sakaran pääteasemalla, ja laseria ollaan nyt suuntaamassa sakaraa pitkin tavoitteena osua neljän kilometrin päässä olevaan maaliin.
Tunteja myöhemmin saadaan osuma. Monitorin sysimustassa ruudussa näkyy sykkivä valoläikkä. Se on iso juttu, mutta ilmapiiri on hiljainen ja vaisu.
Vajaan vuoden kuluttua olisi tarkoitus avata y-sakara. Sitten yritetään jälleen osua laserilla maaliin. Ja sitten kumpikin sakara lukitaan. Se on varsinainen tapaus.
Tuo hetki vastaa katkaisijan painamista, kojeen käynnistämistä. siitä hetkestä menee vielä kuukausia tai jopa vuosi ennen kuin ollaan valmiita havaintoon. Tuona aikana yritetään vaimentaa kohinaa, joka on usein ennustamatonta ja hallitsematonota.

Janna käväisee Brianin kanssa pääteasemalla. Matkalla Brian osoittaa pientä metsästysmajaa, pylväiden varassa olevaa vaatimatonta puutaloa, sekä sinistä tynnyriä, joka on kauriiden ruokintaa varten. Metsästäjät väijyvät majassa aamun varhaisina tunteina ja ampuvat sitten kauriin.
Brian ilmoittaa painokkaasti, ettei luodinreikä ollut vahinko: ”FBI kävi tutkimassa sitä, ja se pani pisteen pelleilylle.”
Brian nyökkää tomerasti. Janna uskoo häntä. Kumpikaan ei hymyile.

Pääteasemalla kaapelinippu tulee ulos päätykammion seinämästä. Kiinteät nosturit siirtävät laitteiston kammion sisään, mutta ripustusjärjestelmän ja peilien paino on lähellä nosturin suorituskykyä, joten joitakin osia täytyy irrottaa.
Lopuksi on pakko mennä kammion sisään viimeistelemään kokonaisuus ja kiinnittämään liittimet. Kammion yläosa nousee pois, mutta laitteiston ympärillä on täysikasvuiselle hyvin vähän tilaa toimia.
Kun paketti on saatu paikalleen, kammion sulkemiseen menee kahdeksan kuukautta. Kun asennus on valmis ja sekä ihmiset että hämähäkit saatu ulos, päätykammioon pumpataan tyhjiö ja sakaraan johtava sulkuportti avataan.

LIGOn putkissa on vähemmän ainetta kuin galaksienvälisessä tyhjässä avaruudessa, missä oleva hyvin vähäinen aine tunnetaan intergalaktisena väliaineena. Tosin kaikkein tyhjimmät avaruuden alueet ovat vielä tyhjempiä.

Kun Janna ja Brian palaavat pääteasemalta, Brian kiertää y-sakaran kautta ja pysähtyy keskiasemalle, missä rakennusporukka on huoltotiellä tauolla. Miehet ovat poistaneet eristeitä sakarasta varhaisesta aamusta lähtien. Y-sakarassa on jossain pieni vuoto, ja jotta sen kimppuun päästään, eristeet on poistettava, niihin kun on pesiytynyt mustaleskiä ja violonistihämähäkkejä. Mustalesket erittävät suolahappoa sisältävää virtsaa, joka syövyttää ja tahraa ruostumatonta terästä.

Kun Janna katsoo sisälle, hän näkee valoa kahden km etäisyydellä toisessa päässä. Hän kuvittelee Rain kävelevän tunnelissa, tämä kun oli ensimmäinen, joka käveli sakaroiden vartta betonivuorauksen sisällä sen valmistuttua.
Janna on kuullut tarinoita Raista tunneleissa. Rai löysi putkesta lasinsirpaleita. Rai karkotti hiiret, ampiaiset ja muut tuholaiset. Rai oli se, joka ymmärsi aiemmin huomiotta jääneen virtsan ja kloorin vaikutuksen ruostumattomasta teräksestä tehtyihin putkiin.

Robbie Vogtin jälkeen projektin johtoon tuli – Robbien suosituksesta – hiukkasfyysikko Barry Barish, joka oli ollut Superconducting Super Colliderin (SSC) eli suprajohtavan supertörmäyttimen kehittämisessä mukana, vastuullaan kiihdyttimen hiukkassäteen kohdallaan pitävän laitteiston suunnittelu. Barry oli ollut kiinnostunut LIGOsta siitä lähtien kun Kip oli tehnyt 1970-luvun lopulla Caltechissa ensimmäisen aloitteen kokeellisesta gravitaatiotutkimuksesta.

Barry näki edessään kaksi välitöntä tehtävää. Ensimmäinen oli tiimin kokoaminen. Toinen, suurempi tehtävä, oli hankkia lisää rahaa. Aiempi budjetti heijasteli mahdollisesti Robbien skunkworks-ajattelua, mutta Barry aikoi pistää pystyyn jämäkämmän hallintorakenteen. Hän arvioi tarvittavan rahasumman olevan vähintään 300 miljoonaa dollaria.
Barry sai palautettua NSF´n luottamuksen. Nyt LIGO saattoi laajentua pienestä kekseliäiden kokeiden tekijöiden ryhmästä, joka työskenteli verrattain vaatimattomissa kampuksen laboratorioissa, kahdeksi jättimäiseksi observatorioksi, joista huolehti iso joukko insinöörejä ja tutkijoita.
Rakennukset oli pystytettävä, tunnelit rakennettava, maanhankinta hoidettava. Yli 18.000 kuutiometrin tilavuus oli imettävä huippuluokan tyhjiöksi. Lähialoilta haalittiin tarkkuusmittauksen asiantuntijoita, tutkijoita ja insinöörejä värvättiin suunnittelemaan ja rakentamaan sädeputkia sekä valvomaan lasereiden ja peilien valmistusta.
Kip sanoo painokkaasti Barryn olevan maailman kaikkien aikojen taitavin suurimittaisten projektien johtaja. Näkemys on laajalti hyväksytty, siitä ollaan asiasta jotain tietävien keskuudessa kenties jopa yksimielisiä.

Louisianan observatorio on yksityisellä maalla, minkä olisi pitänyt tehdä toteutuksesta helpompaa, kun ei ollut tarvetta välittää hallituksen byrokratiasta, kuten Hanfordin aseman kohdalla. Mutta Livingstonin kunnan kanssa tuli ongelmia.
LIGOa vastaan osoitettiin mieltä, kun runsaan kahden kilometrin mittainen tie observatoriolle vedettiin kunnan maalle.
Muuten vastustus oli metafyysisempää. Kun LIGO järjesti tiedotustilaisuuden rakennusprojektista Livingstonin asukkaille, fundamentalistit kokoontuivat samaan aikaan kadun toiselle puolelle pienessä koulussa, sattumoisin ajaakseen kreationismin opetusta kunnassa. Laite, joka mittaisi signaaleja miljardien vuosien takaa menneisyydestä, vaikutti jollain tavalla häiritsevän heitä heidän laatiessaan opetussuunnitelmaa.

Kun ensimmäisiin LLO-rakennuksiin ilmaantui luodinreikiä (joidenkin kertoman mukaan niitä oli enemmän kuin yksi), FBI ehdotti, että koelaitteiston ympärille rakennettaisiin bunkkeri, korkea aita ja muita turvallisuusjärjestelyjä.
Barry kertoo Jannalle, että sen sijaan hän meni lounaalle paikallisen metsästysseuran kerhotalolle. Ja pian ongelmat ratkesivat.
Mutta eivät ennen kuin joku ampui alligaattorin.

Barry luopui johtajuudesta vuonna 2005 ja siirtyi vetämään kansainvälistä lineaaritörmäytintä (International Linear Collider). Seuraavaksi johtajaksi nimitettiin Jay Marx.
Vuodesta 2011 lähtien johtajana on toiminut David Reitze.

Janna Levinin kirjan aikoihin kansainvälisessä yhteenliittymässä on yli tuhat tutkijaa ja insinööriä, jotka tavalla tai toisella ovat mukana pyrkimyksissä. Eri puolilla maailmaa on samanlaisia, mutta vähemmän tehokkaita instrumentteja.
Pääosin italialaisten ja ranskalaisten muodostama yhteenliittymä pyörittää pienempää Virgo-observatoriota. Saksassa on LIGOn tutkimus- ja kehityslaitos (GEO). Erillisiä kokeita on myös Japanissa (TAMA ja uudempi KAGRA). Intiaan on rakennettu jo useampi LIGO-observatorio.

Jokaisen tavoitteena on saada Advanced LIGO asennettua, kalibroitua ja otettua käyttöön. Nostalgia, tunteellisuus ja kymmenlukujärjestelmä korostavat aikarajaa: Einsteinin tunnetun, gravitaatioaaltoja käsittelevän artikkelin 100-vuotisjuhlavuosi.
Kuten Rai asian ilmaisee: ”Meidän on jatkettava ponnisteluja, jos aiomme tehdä havainnon vuoteen 2016 mennessä. Se on mielestäni keskeisen tärkeää, koska haluan sen olevan. Haluan satavuotisjuhlat. Mantrani on, että meidän pitää tehdä havainto Einsteinin artikkelin satavuotisjuhlaan mennessä.
Se olisi hieno päätös koko tälle halvatun hommalle.”

Janna ja Robbie seisovat LIGO-rakennuksen ulkopuolella ja jättävät jäähyväisiä hyvin pitkään. He seisovat vaihdellen painoa jalalta toiselle. Ihmisiä tulee ovista ja katsoo pitkään. LIGO-tutkijat heilauttavat kättään, mutta Robbieta katsoessaan eivät sano sanaakaan.
Robbie haluaa puhua. Hän haluaa puhua aseriisuntaan liittyvästä työstä, jota tekee ja syistä sen taustalla, peloistaan Yhdysvaltojen puolesta. Hän ei kaipaa Jannan tunnustusta eikä hyväksyntää. Eikä Janna sitä myöskään tarjoa. Hän vain kuuntelee. Ainuttakaan turhaa sanaa ei sanota. Janna on melkein uuvuksissa useita tunteja kestäneen tiiviin keskustelun jälkeen. Hän toteaa, ettei hänellä ole tuomittavaa tämän ristiriitaisen miehen suhteen.
Sitten Janna miettii hyödyttömästi, lukeeko NSA hänen sähköpostejaan tämän tapaamisen takia.

Barry sanoo, ettei Robbie osannut olla muuta kuin johtaja. Ja miettii, osaisiko hänkään. Rai toivoo pystyvänsä tekemään sovinnon. Hän suunnittelee kolmen Robbieta seuranneen johtajan kanssa vievänä Robbien jommalle kummalle asemalle osoittaakseen kunnioitusta tämän osuudelle, muokatakseen tuota monimutkaista lukua.

Kun Janna ja Rai illastavat kahdestaan lähellä LHO´ta loosissa, jossa olisi tilaa kuudelle, Rai muistelee, milloin näki viimeksi Ron Dreverin.
Kun Barry aloitti johtajana, hän kumosi loputkin Ronia koskevat kiellot ja kannusti tätä osallistumaan laajempaan LIGO-yhteistyöhön. Hän toivoi voivansa lopettaa vihanpidon.
Ron tuli mukaan LIGOn tieteelliseen yhteenliittymään, osallistui kokouksiin ja yritti edelleen miettiä tapoja, joilla voisi olla avuksi oman laboratorionsa kanssa. Hän oli yleensä hiljainen ja tarkkaileva, mutta vailla vihamielisyyttä, kuin olisi ollut leppoisalla retkellä.

Keväällä 2008 Pasadenassa pidetyssä LIGO-yhteenliittymän kokouksessa Rai huomasi Ronin puuttuvan joukosta. Kuultuaan, että kukaan ei ollut toviin nähnyt Ronia, Rai meni levottomana Ronin Caltechin asunnolle. Hän avasi oven, jonka takana oli kirjojen ja ryppyisten vaatteiden siivoton sotku. Sekamelskan keskeltä Rai ja Ron löysivät pienen kolon, jossa saattoivat istua, Ron laiskanlinnassa, Rai kovalla tuolilla.
Jostain syystä näillä yksityiskohdilla oli Raille merkitystä.

Kuten tavallista, Rai ja Ron jutustelivat LIGOsta. Rai kertoi Ronin skottikollegan kehnosta terveydentilasta. Kun keskustelua oli jatkunut tunnin verran, Ron kysyi uudelleen skottikollegastaan ja kuullessaan huonot uutiset huolestui aivan kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Myös Rai huolestui.

Ron oli sekava ja unohteli asioita, mutta ei suostunut menemään lääkäriin Rain kehotuksista huolimatta. Hän valitti Raille, että lääkärit ovat kalliita.
”Tyyppi on aivan yksin tässä maassa”, Rai vaahtosi. ”Hän ei koskaan mennyt naimisiin. Hänellä ei ole ystäviä. Hän asuu siinä sotkuisessa kämpässä. Eikä hän käy enää töissä.”

Peter Goldreich kertoo Jannalle siitä, kun viimeksi näki Ronin: ”Minun oli lopulta pakko laittaa hänet lentokoneeseen ja lähettää kotiin veljensä luokse. Hänellä on dementia.”

Ron osallistui Kipin ryhmän kokouksiin, kunnes hänen terveytensä alkoi horjua ja hänen hämmennyksensä alkoi näkyä. Huolimatta takavuosien yhteenotoista Kip tuntee olevansa hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Hän ei ole kovin usein kampuksella, ei myöskään Robbie, mutta he törmäävät toisinaan ja jäävät lämpimälle kävelytielle rupattelemaan.

Maanantaina syyskuun 14. päivänä vuonna 2015 asemat eivät olleet vielä aivan valmiita. Ensimmäistä edistyksellistä tiedejaksoa O1 oli siirretty viikolla tuonaamuisesta aikataulun mukaisesta aloitushetkestä kello 8.00. Tiedejaksossa ifot lukitaan eikä niiden toimintaan puututa tarkoituksellisesti, jotta kojeet saavat kerätä rauhassa dataa. Sen sijaan tekniikkajaksoa ER8 jatkettiin, jotta järjestelmä voitiin vielä testata ja tehdä siihen viime hetken virityksiä.
Tekniikkajakson aikaan keskeisintä on parantaa vakautta, pitää kojeet lukittuina ja saada hälytysjärjestelmä valmiiksi. Algoritmikanavat säätävät automaattisesti data-analyysin tasoa ja etsivät merkittäviä signaaleja tietovuosta.
Järjestelmät eivät olleet vielä valmiita, jotta kanavat hälyttäisivät havaintoja tekevät yhteistyökumppanit, kaukoputkia ja satelliitteja käyttävät ryhmät, jotka voisivat vastata hälytykseen ja etsiä vastineita näkyvän valon alueella. Kojeet olivat valmiina, mutta kanavat olivat toiminnassa ainoastaan osittain, joten he soivat itselleen ylimääräisen viikon datan keräämistä varten, mutta ei varsinaisena tiedejaksona, vaan erilaisina häiriöitä ja keskeytyksiä suvaiten.

Vuodenaika on tuulinen, sää hakkaa suojaverhousta ja seisminen toiminta voi tuupata kojeet pois lukituksesta, Kummallakin asemalla oli ongelmia.
LHO saatiin lukittua aikaisin sunnuntai-iltana syyskuun 13. päivänä. Jatko-opiskelija teki joitain testejä myöhään sunnuntai-iltana ja lopetti työt maanantaiaamuna kello 1.00.
Rai oli viikonlopun LLO´lla setvimässä radiokohinan lähdettä, mutta toteaa, että ”onneksi vaimoni sanoi, että minun pitää tulla kotiin”.
Väki jatkoi testejä LLO´lla, mutta turhautuneena lopetti ne maanantaiyön pimeinä tunteina, kun ifo viimein lukittiin.

Alle tunnin kestäneen jakson ajaksi kojeet jätettiin rauhassa havaintomoodiin. Kello 2.50 LHO´n ja 4.50 LLO´n aikaa ilmaisimet rekisteröivät purkauksen. Kummankin aseman ohjaushuoneessa oli vain yksi valvoja, mutta kumpikaan heistä ei olisi voinut kuulla mitään. signaali olisi ollut liian lyhytaikainen korvin kuultavaksi.
Automatisoitu kanava huomasi tapahtuman 300 sekunnin kuluessa datan tallentumisesta ja kirjasi hiljaa sen merkittävyyden.

Potentiaalisia ehdokkaita raportoidaan usein, joten siinä ei ollut mitään dramaattista, kun ihmiset heräilivät Euroopassa, tarkistivat tapansa mukaan lokin ja huomasivat merkinnän mahdollisesta tapahtumasta. Rauhallisesti he soittivat asemille tarkistaakseen ifojen tilanteen. Kaksi valvojaa varmisti, että kaikki on kunnossa.

Kun Mike Landry aloitteli työpäiväänsä ja tarkisti lokit, ne olivat täynnä merkintöjä ja ehdokasta koskevia arvailuja. Se on sokkosyöte, Mike ajatteli välittömästi.
Datavirtaan syötetään tarkoituksella mutta salassa virhesignaalia, jolla testataan yhteenliittymän valmiutta ja kykyä selviytyä oikeasta signaalista. Mike oli jossain määrin turhautunut sokkosyötetiimiin, joka muodostui kolmesta testien tekemiseen valitusta tutkijasta, ja hän ihmetteli, mitä nämä tekevät – eivät he vielä olleet valmiita.

Mike ajoi LHO´yyn osallistuakseen tavanmukaiseen maanantaiaamun kokoukseen kello 8.30. Yksi sokkosyötetiimin jäsenistä sattui olemaan paikalla. Mike käytti tilaisuutta hyväkseen ja tiedusteli, ovatko he nyt sokkosyötevaiheessa.
Noudattaakseen sääntöjä, jotka takaavat salassapidon, hän ei voinut kysyä suoraan, oliko syöte tehty. Tiimi ei suostuisi myöntämään eikä kieltämään. Mutta hän voisi kysyä, olivatko he vaiheessa, jossa tehdään sokkosyötteitä.
Kollega oli hämmentynyt.
– Emme.
– Testasitteko sokkosyötteitä?
– Emme.
– Testasitteko säännöllisiä syötteitä?
– Emme.
Mike mietti, että ehkä hän ei osannut muotoilla kysymystä oikein. Useiden eri versioiden jälkeen hän teki yksiselitteisen kysymyksen.
– Testasitteko minkäänlaisia syötteitä?
– Emme.
Mikea kylmäsi.

Yhdeksältä aamulla Mike osallistui puhelinneuvotteluun kansainvälisen yhteenliittymän kanssa. Linjalla oli useita ääniä, joista monet arvelivat, että kyseessä oli harjoitus. Viimein Mike sanoi muille neuvottelun osanottajille: ”Tämä ei ollut sokkosyöte.”
Alan Weinsteinin ääni Caltechista kuului linjalta: ”Mike… sanoisitko sen uudelleen?”

Janna saa tietää LIGOn tekemästä havainnosta joulukuun puolivälissä 2015. Hän vapisee. On muutaman tunnin aivan hiljaa yrittäen kuvitella tapahtumaa, yrittäen nähdä mielessään paljaiden mustien aukkojen törmäyksen, aika-avaruuden vavahtelun, äänen etenemisen Maata kohti – hän yrittää tosissaan uskoa.

Törmäys lähetti Maata kohti voimakkaimman ihmisen koskaan havaitseman yksittäisen signaalin sitten alkuräjähdyksen. Gravitaatioaaltojen energia vastasi sadanmiljardinbiljoonan Auringon kirkkautta. Ilmaisimet havaitsivat 29 Auringon massaisen mustan aukon neljä viimeistä kierrosta sen parin, 36 Auringon massaisen mustan aukon ympärillä.
Ainoastaan muutaman sadan kilometrin etäisyydellä toisiaan kiertäneet mustat aukot liikkuivat lähes valon nopeudella. kun ne osuivat toisiinsa, lyhyen etäisyyden vääristämät tapahtumahorisontit törmäsivät ja sulautuivat yhteen, singoten epämuodostumat kiertymään hiljaiseen mustaan aukkoon, jolla on massaa yli 60 Auringon verran.
Noista viimeisistä kierroksista, törmäyksestä ja kiertymästä rekisteröity signaali kesti 200 millisekuntia. Ifot havaitsivat neljän kilometrin pituuksissa muutoksia, jotka olivat kymmenestuhannesosa protonin läpimitasta. Se vastasi täsmälleen Kipin ja muiden vuosikymmeniä aiemmin laskemia teoreettisia arvioita.
Tapahtumaa pidetään silti äänekkäänä ja se ylitti paikoin taustakohinan. Signaali voidaan muuntaa ääneksi, mutta nauhoitusta on hidastettava, jotta siitä erottusi mitään rakennetta, viserryksen äänenkorkeuden nousu, kun mustat aukot lähestyvät toisiaan, ja lasku, kun yhdistyvät aukot muodostavat lopullisen mustan aukon.
Datassa on muitakin epätasaisuuksia, mutta ei mitään niin ilmeistä, selvää ja helposti erottuvaa.

Yhdellä ainoalla havainnolla LIGO osui yleisen suhteellisuusteorian satavuotisjuhlavuoteen. Einstein esitti ensimmäisen geometrisen kaavailun gravitaatiolle marraskuun 25. päivänä vuonna 1915. Tarkalleen ottaen yhteenliittymä saavutti tavoitteen ennen Rain aikarajaa, joka oli Einsteinin seuraavan, gravitaatioaaltoja käsittelevän artikkelin ilmestyminen.
Mihin Rai toteaa pääasian olevan, että ”sain tämän apinan harteiltani”.

Rai suo itselleen täsmälleen minuutin mittaisen haaveiluhetken. Mutta hän on palannut töihin, hän auttaa vähentämään ilmaisinten kohinaa entisestään, ottamaan laitteista irti vielä enemmän.
Tiimin on paiskittava edelleen töitä, jotta täyttä tuottoa antavaa observatoriota pystytään käyttämään luvatulla tavalla.

Janna onnittelee Raita ja sanoo oman jännityksensä olevan sanoinkuvaamaton. Eikä todellakaan pysty kuvittelemaan Rain jännitystä.
”No, apina on hypännyt harteiltani, mutta nyt se kävelee vierelläni. Kysy siltä.”

Janna Levinin teos Mustan aukon blues ja muita ääniä ulkoavaruudesta on sukellus sekä tieteen maailmaan että nerokkaiden tiedemiesten mentaaliseen alueeseen. Se on raportti siitä, kuinka LIGO perustettiin, ja se on henkilödraamaa siitä, kuinka erilaiset suuret egot projektin aikana törmäävät. Kirjoittaja on alan ihmisiä, joten hän osaa hahmottaa tilanteet, mutta samalla hän katsoo tapahtumia ulkopuolisena ja näkee outojen tilanteiden outoudet, sekä osaa popularisoida koko kertomuksen suuren yleisön ymmärtämäksi kokonaisuudeksi.

—– —– —– —– —– —– —– —– —– —–

Aiemmin esitellyt kirjat

Mahdollinen palaute teemumiettinen@suomi24.fi

Aaltola, Mika: Mihin menet Suomi?
Aaltonen, Kimmo: Maailmankaikkeus piirtyy kiviin
Aaltonen, Markus: Miten meistä tuli kansanedustajia?
Aarnio, Aulis: Surullinen humoristi
Ahde, Matti: Matti Ahde – Sähkömies
Aho, Esko: 1991 – Mustien joutsenten vuosi
Aho, Esko: Kolme kierrosta
Aho, Esko: Sattuma suosii valmistautunutta
Aho, Esko: Tulevaisuus on tehtävä
Ahonen, Esko: Politiikan portailla
Alajärvi, Erkki: Raskaan sarjan runoja
Alanen, Antti: Musta peili
Alanen, Aulis J: Santeri Alkio
Ala-Nissilä, Olavi: Elämä on joukkueurheilua
Ala-Nissilä, Olavi: Ottakaa mut mukaan – Osallistavaan kasvuun
Ala-Nissilä, Olavi: Ulos finanssikriisistä
Aleksijevitš, Svetlana: Tšernobylista nousee rukous
Alenius, Ele: Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta
Alho, Arja: Kovan tuulen varoitus
Alijärvi, Pirjo: Vasemmiston tulevaisuus
Alkio, Mikko: Terveyden kustannuksella
Alkio, Paavo: Sotatuomarin päiväkirjat
Andersson, Claes: Jokainen sydämeni lyönti
D’Antonio, Michael: Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä
Arhinmäki, Paavo: Punavihreä sukupolvi
Aron, Elaine N: Erityisherkkä ihminen
Attenborough, David: Yksi elämä, yksi planeetta
Back, Eva: Aatteet puntarissa
Baum, Richard: Vulkanus – suuri planeetanmetsästys
Berlitz, Charles: Arvoitus syvenee
Berlitz, Charles: Atlantis – kadonnut manner
Blum, Howard: Salamurhaajien yö
Borg, Sami: Hiljaa hyvä tulee
Boxberg, Katja: Paavo Lipponen
Bäckström, Olli: Lumikuningas
Carson, Rachel: Äänetön kevät
Chagall, Bella: Palavat sydämet & Chagall, Marc: Elämäni
Chambers, Oswald: Parhaani hänelle
Chown, Marcus: Puhutaanpa Kelvinistä
Churchwell, Sarah: Marilyn Monroen monta elämää
Coelho, Paulo: Accran kirjoitukset
Coelho, Paulo: Valon Soturin käsikirja
Cronberg, Tarja: Uuden työn politiikka
Dahl, Hanne: Usvassa uinuu uhka
Dekkers, Midas: Helpotuksen historia
Donner, Jörn: Kuolemankuvia
Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar
Duriez, Colin: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien
Ehrnrooth, Adolf: Kenraalin testamentti
El-Hai, Jack: Göring ja psykiatri – Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa

Englund, Peter: Kuningatar Kristiina – elämäkerta
Enqvist, Kari: Uskomaton matka uskovien maailmaan
Ermilä, Suvi: Hauho
Esko Aaltosen neljä elämäntyötä
Eskola, Katarina: Aina uusi muisto
Falk, Pasi: Lottomiljonäärit
Fanon, Franz: Poliittisia kirjoituksia
Felscherinow, Christiane: Huumeasema Zoo
Forman, Miloš: Otetaan hatkat
Fujimoto, Kenji: Diktaattorin keittiömestari
Förbom, Jussi: Hallan vaara
Gabler, Neal: Walt Disney – Amerikkalaisuuden ikoni
Gahrton, Per: Georgia
Gardberg, C.J: Turun linnan kolme Katariinaa
Gbowee, Leymah: Meissä on voimaa
Genté, Régis: Volodymyr Zelenskyi – Sodan sankari
Gevorkyan, Nataliya: Vladimir Putin, vallan ytimessä
Gustafsson, Mikko: Keputabu – Latteliberaalien matka keskustalaiseen sielunmaisemaan
Haapanen, Atso: Puolustusvoimien ufohavainnot 1933-1979
Haatainen, Tuula: Arjen kuningattaret
Haavisto, Heikki: Talonpojan muistelmat
Haavisto, Pekka: Anna mun kaikki kestää
Haavisto, Pekka: Hatunnosto
Hagan, David: Joe Biden – Mies vallan huipulta
Haikonen, Pentti O.A: Tietoisuus, tekoäly ja robotit
Hallama, Anita: Sydämen kieltä sydämelle
Harkimo, Harry: Suoraan sanottuna
Harris, Kamala: Totuuden puolella
Hart-Davis, Adam: Aika – suuren mysteerin jäljillä
Hartiala, Kaarlo: Urheilun kahdet kasvot
Hattula, Markku: Minä Husu, suomalialainen
Haukkala, Hiski: Suuren pelin paluu
Heikkilä, Hannu: Alfred Kordelin
Heikkilä, Mikko K: Heinien herrat – Suomen historian pisin perinne
Heikkilä, Ritva: Ida Aalberg – näyttelijä jumalan armosta
Heinonen, Risto: Valvonta tietoyhteiskunnassa
Helen, Tapio: Latinaa liikemiehille
Hentilä, Marjaliisa: Kansainvälinen naistenpäivä 1910-1990
Herbert, Kari: Etelänapaa etsimässä
van Herpen, Marcel H: Putinin sodat – Venäjän uuden imperialismin nousu
Heräävä maailma
Hillcourt, William: Baden-Powell – Sankarin kaksi elämää
Hokkanen, Kari: Ilkan vuosisata
Holden, Anthony: William Shakespeare
Huor, Jesper: Talebaneja odotellessa
Huovinen, Veikko: Veitikka
Huxley, Aldous: Tajunnan ovet & Taivas ja helvetti
Hytönen, Ville: Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?
Hyyppä, Markku T: Kulttuuri pidentää ikää
Häkkinen, Antti: Rahasta – vaan ei rakkaudesta

Hägglund, Gustav: Rauhan utopia
Hämäläinen, Anna-Liisa: Rouva puhemies
Häppölä, Leo: Pioneerista sotaministeriksi
Ikävalko, Reijo: Pekka Puska – Terveystohtori
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Kulttuuriministerikulttuuri
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Pieni tarina csángóista
Isohookana-Asunmaa, Tytti: Yhteinen hyvä – paras hyvä
Isokallio, Kalle: Uutta matoa koukkuun
Isomäki, Risto: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen
Isomäki, Risto: Mitä koronapandemian jälkeen
Jaakkola, Magdalena: Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta
Johannes Virolainen 1914 – 2000
Joki, Pekka E: Ajelehtiva aikapommi
Jokipii, Mauno: Adolf Ivar Arwidsson – näkijä ja tekijä
Jordan, Michael: Nostradamus
Juhola, Niina-Matilda: Näkijä
Julin, Meri: Poliittinen ihminen
Junttila, Niina: Kaiken keskellä yksin
Juntunen, Pekka: Tasavallan paimenkoirat
Jutila, Karina: Pilaako eliitti Suomen?
Jutila, Karina: Yksillä säännöillä, kaksilla korteilla?
Järvelä, Erkki: Kansan edustaja – Maan ja maakunnan puolesta Mauri Pekkarinen
Järvi, Ulla: Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia
Järvinen, Petteri: NSA – Näin meitä seurataan
Jäätteenmäki, Anneli: Oikeus voittaa!
Jäätteenmäki, Anneli: Sillanrakentaja
Kaihari, Kalle: Kun keinot loppuu niin konstit jää
Kaikkonen, Antti: Keskustan Kaikkonen
Kalleinen, Kristiina: ”Isänmaani onni on kuulua Venäjälle” – Vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin elämä
Kallio, Maaret: Inhimillisiä kohtaamisia
Kallio, Maria-Liisa: Viikon perästä tulen kotiin
Kallio, Sakari: Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa
Kalliokoski, Matti: Pitkä sarka
Kananen, Johannes: Hyvinvointivaltion jälleensyntymä
Kangas, Kirsi-Klaudia: Afrikka valitsi minut
Kangas, Lasse: Aatteita ja tietoa opintielle
Kangas, Lasse: Ahti Karjalainen tasavallan kakkosena
Kangas, Lasse: Kustaa Tiitu – tasavallan talonpoika
Kangas, Orvokki: Kotipolkuja ja valtateitä
Kankkonen, Tom: Erdoğan – Turkki suuren johtajan varjossa
Kantokorpi, Otso: Jynkkää menoa Punavuoressa
Kantola, Anu: Hetken hallitsijat
Kapeneeko kuilu?
Karjalainen, Erkki: Jörg Haider
Karjalainen, Kukka-Maaria: Isä
Karjalainen, Tuula: Tove Jansson – tee työtä ja rakasta
Karlen, Arno: Mikrobit ja ihminen
Karttunen, Kaisa: Nälkä ja yltäkylläisyys
Karvonen, Mauri: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita
Kaski, Satu: Pessimisti ei pety

Kasvi, Jyrki: Jyrki Kasvin kolme elämää
Katajala, Kimmo: Manaajista maalaisaateliin
Katajisto, Kati: Verraton Virolainen
Katri Kulmunin tukijalehti
Kaunisto, Tiina-Emilia: Siksi tahdot
Kaunisto, Timo: Reilun pelin rakentaja
Kauranen, Kaisa: Työtä ja rakkautta
Kauranne, Antti: Mietaita
Kejonen, Aimo: Kansantarinat
Kekkonen, Urho: Minä olin diktaattori
Kekkonen, Urho: Onko maallamme malttia vaurastua?
Kekkonen, Urho: Sivalluksia
Kekkonen, Urho: Vastavirtaan
Kekäläinen, Annu: Leiri
Kelho, Jari: Hattulexit
Kelosaari, Artemis: Kannibaalikirja
Keränen, Seppo: Kun herroilta mopo karkasi
Keränen, Seppo: Moskovan tiellä
Keränen, Seppo: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä
Keränen, Seppo: Vallan leppymättömät
Keski-Rauska, Riku: Sinä osaat, sinä pystyt
Keskisarja, Teemu: Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia
Keskisarja, Teemu: Kyynelten kallio
Keskisarja, Teemu: Vihreän kullan kirous
Kessler, Ronald; Presidentin turvamies
Kivelä, Sirkka-Liisa: Vanhana tänään
Kivi, Jaana: Bryssel myyty
Klemettilä, Hannele: Ritari Siniparta. Gilles de Rais’n tarina
Kobler, John: Al Capone
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan – Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä
Kolbe, Laura: Ihanuuksien ihmemaa
Kolbe, Laura: Kaupungissa kasvanut
Kolbe, Laura: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Kolbe, Laura: Sopivia ja sopimattomia
Kolbe, Laura: Yläluokka – Olemisen sietämätön vaikeus
Kontro, Lauri: Kontropunkti
Konttinen, Anu: Panulan luokka
Konttinen, Seppo: Suora lähetys
Koponen, Juhani: Kehitysapukeisarin vaatekaapilla
Korhonen, Johanna: Kymmenen polkua populismiin
Korhonen, Keijo: Haavoitettu jättiläinen
Korhonen, Keijo: Lähettilään päiväkirja
Korhonen, Keijo: Sattumakorpraali
Korhonen, Matti: Toimittajan tie
Korpiola, Lilly: Arabikevät
Korpiola, Lilly: Viestintä digitaalisessa julkisuudessa
Koski, Heikki: Hintansa väärti
Koski, Heikki: Vastuun vuosia – keskusteluja Fagerholmin kanssa
Koski, Markku: ”Hohto on mennyt herrana olemisesta”
Koskinen, Anna-Kaisa: ”Vaihtoehtoinen tarina” – Mitä on sosiaalinen muutostyö?

Koskinen, Lennart: Ilmestyskirja
Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit
Kotro, Arno: Yhden miehen varietee
Kuisma, Juha: Keskustalaisuudesta
Kuisma, Juha: Kylien tulevaisuus
Kuisma, Juha: Paikallinen ilmastopolitiikka
Kulha, Keijo K: Elämää apinalaatikossa
Kulha, Keijo K: Mahtitalonpoika
Kulmuni, Katri: Entäs nyt, Keskusta?
Kuusela, Hanna: Konsulttidemokratia
Kuusisto, Niina-Matilda: Johdatuksessa
Kuuskoski, Eeva: Ihmisten kanssa
Kärnä, Mikko: Häirikkö Arkadianmäellä
Kääriäinen, Seppo: Aidan toiselta puolelta
Kääriäinen, Seppo: Meikäläisen mukaan
Kääriäinen, Seppo: Sitä niittää, mitä kylvää
Könönen, Janne: Kahden maan kansalaiset
Laaninen, Timo: Keskustan kuiskaaja
Laaninen, Timo: Se on ihan Matti
Lachman, Gary: Aleister Crowley – suuren Pedon elämä ja teot
Lackman, Matti: Taistelu talonpojasta
Laine, Jarmo: Toisenlainen totuus Kosovosta
Laine, Sofia: Kahvin hinta
Laine, Terhi: Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla
Laitinen, Aarno: Musta monopoli
Laivoranta, Jarmo: Suomen piinavuodet
Lappalainen, Mirkka: Susimessu
Latva, Otto: Merihirviöt
Lauerma, Hannu: Hyvän kääntöpuoli
Lauhio, Eveliina: Mihin minä uskon?
Launis, Maaret: Tästä saa puhua!
Lehmusoksa, Risto ja Ritva: Urho Kekkosen pöydässä
Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi
Lehtilä, Hannu: Politiikan myrskyissä Seppo Kääriäinen
Lehtilä, Hannu: Tarja Halonen – Yksi meistä
Lehtonen, Pauliina: Itsensä markkinoijat
Leinamo, Kari: Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
Levin, Janna: Mustan aukon blues ja muita ääniä maailmankaikkeudesta
Liimatainen, Ari: Sinä kuolet
Lilja, Pekka: Urho Kekkonen ja Viro
Liljegren, Bengt: Kaarle XII – soturikuninkaan elämä
Lindblom, Seppo: Manun matkassa
Lindholm, Christer K: Totuudenjälkeinen talouspolitiikka
Lindström, Jari: Syvään päähän
Linkola, Pentti: Voisiko elämä voittaa
Linna, Lauri: Vennamon panttivangit
Linnankivi, Marja: Kekkosten miniänä
Lindqvist, Herman: Axel von Fersen
Lindqvist, Herman: Ensimmäinen Bernadotte
Lipponen, Paavo: Kohti Eurooppaa

Lohi, Tuomas: ”Totu sitä sallimahan, mik´ei parkuen parane
Loikkanen, Jouko: Sikisi yhdeksässä kuukaudessa
Lounasmeri, Lotta: Vallan ihmeellinen Kekkonen
Lund, Tamara: Lohikäärmeen pahvikulissit
Luoma, Sakari: Poket – miehiä ovella 1955-2008
Luoto, Reima T.A: Larin-Kyöstin Hämeenlinna
Luoto, Santtu: Keskisuuri Uutisvuoto -kirja
Luova, Outi: Kiinan miljoonakaupungit
Maa – maakunta – Martti Miettunen
Maijala, Minna: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth
Mailer, Norman: Porton haamu
Man-saaren tarinoita
Marjanen, Antti: Juudaksen evankeliumi
Markkanen, Tapani: Mauri Pekkarinen – Politiikan pikkujättiläinen
Markkula, Hannes: Murha rikostoimittajan silmin
Marshall, Tim: Maantieteen vangit
Martikainen, Jouko: Idän tietäjät
Matikainen, Olli: Kivikkopellon poika
Mattsson, Anne: Sylvi Kekkosen elämäkerta
McLuhan, Marshall: Ihmisen uudet ulottuvuudet
Merikallio, Katri: Miten rauha tehdään
Meyer, Michael: Ihmisten vuosi 1989
Miettunen, Martti: Näinhän se oli
Mikkilä, Timo: Sitkeää tekoa
Mikkonen, Timo T.A: Takana loistava tulevaisuus
Moberg, Åsa: Florence Nightingale – Ihminen myytin takana
Moisio, Johanna: Me unettomat
Monti, Anton: Minne menet, Italia?
Montonen, Pia Maria: Valtakunnan miniä
More, Thomas: Utopia
Muraja, Tuomas: Faktat tiskiin!
Murto, Eero: Sisäpiirit EU-Suomessa
Murto, Eero: Virtanen
Murtorinne, Eino: Lennart Heljas – Kansainvälisesti verkostoitunut poliitikko ja kirkonmies
Müller, Thomas: Ihmispeto
Myllymäki, Arvo: Punamultamies
Mäkelä, Hannu: Eino Leino – Elämä ja runo
Nenonen, Jari: Kyllikki Kymin tarina
Nevalainen Petri: Joviaali ilmiö – Tuntematon Mikko Alatalo
Nevalainen, Petri: Nimismiehen kiharat
Nichols, Tom: Asiantuntemuksen kuolema
Nicola, Andrea Di: Kuoleman matkatoimisto
Nielsen, Marjatta: Etruskit
Niemelä, Seppo: Ajankohtainen Alkio
Niemi, Juhani: Larin-Kyösti – kansanlaulaja ja kosmopoliitti
Niemi, Juhani: Tulin pitkin Härkätietä – Tarinoita kotikaupungista
Nieminen, Jukka: Tavastia – Muinais-Hämeen kuningaskunta
Niinistö, Sauli: Viiden vuoden yksinäisyys
Niiranen, Pekka: Kekkonen ja kirkko
Niitemaa, Timo: Itämaan muisti

Nurmi, Lauri: Jussi Halla-aho
Nyholm, Inga: Tulevaisuuden kunta
Nylén, Antti: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet
Näre, Sari: Styylaten ja pettäen
Ohler, Norman: Soluttautujat – rakkautta ja vastarintaa Hitlerin Berliinissä
Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan
Ojanaho, Marianne: Keisari Nero
Oranen, Mikko: Athos – Kajastuksia Pyhältä Vuorelta
Paarma, Jukka: Ihmisen huuto
Paasikivi, J.K: Ei pienillä ole mitään turvaa
Paasio, Pertti: Minä ja Mr. Murphy
Paasio, Pertti: Punatulkku ja sikarodeo
Paasonen, Seija: Pois Espanjan edestä
Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka
Palmu, Heikki: Paavali, risti ja riita
Palo, Jorma: Kun vallanpitäjät vilustuvat
Paloaro, Matti: Luottamus tai kuolema!
Partanen, Timo: Janakan kronikka
Pelttari, Hannu: Kekkosen kisat – Urho Kekkonen ja urheilu
Pentikäinen, Juha: Saamelaiset – pohjoisen kansan mytologia
Pentikäinen, Mikael: Luottamus
Pernaa, Ville: Uutisista, hyvää iltaa
Persson, Åke: Maailman pisin pajunköysi
Perttula, Pekka: Ahti Pekkala – poliitikko ja valtiovarainministeri
Perttula, Pekka: Taloton talonpoika – maaton maalaisliittolainen
Perttula, Pekka: Äidin poika
Perunka, Eero: Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus
Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano
Pesälä, Mikko: Herrana on hyvä olla
Pihlajamäki, Veikko: Kohtalona K-linja
Pirhonen, Seppo: Kun näinkin menis
Pirilä, Veikko: Sainpahan sanottua
Pokka, Hannele: Paksun lumen talvi
Pokka, Hannele: Porvarihallitus
Pokka, Hannele: Talvivaaran sisäpiirissä
Polvi, Heimo: Kuntajohtaja – poliittisten koirien kusitolppa
Pouta, Hellevi: Mieto
Pulkkinen, Matti: Romaanihenkilön kuolema
Pura, Martti: Miehen tie: Ministerinä myrskyn silmässä
Pura, Martti: Väyrysen renki
Purra, Riikka: Kansainvälinen pakolaisinstituutio ja valtioiden mahdollisuudet
Puska, Pekka: Raha tai henki
Puska, Pekka: Sote ja sen pitkä kaari
Puumala, Tuomo: Budjetti – julkinen salaisuus vai salainen julkisuus
Puumala, Tuomo: Keskusta tulee takaisin
Puzo, Mario: Neljäs K
Pynnönen, Ville: Rakas Riksu
Pyyvaara, Ulla: Katu – asunnottomat kertovat
Rahikainen, Klaus: Rakkauden ja kuoleman kohtaaminen, eli miten vapautat syvimmät pelkosi
Railo, Erkka: Kamppailu vallasta

Rainio, Kullervo: Älyn älyäminen ja muita psykologis-filosofisia kommentaareja
Raitis, Harri: Armas Puolimatka
Rantala, Juha: Huijari
Rantanen, Miska: Lepakkoluola
Rauta, Hannele: Tahdon uuden elämän
Rautiainen, Matti: Neidon kyynel
Rehn, Merja: Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä
Rehn, Olli: Kuilun partaalta
Rehn, Olli: Myrskyn silmässä
Rehn, Olli: Onnellisten tasavalta
Rehn, Olli: Suomen eurooppalainen valinta
Reimaa, Markku: Kekkosen kuiskaaja – Harmaa eminenssi Aaro Pakaslahti
Rekola, Esko: Viran puolesta
Relas, Jukka: Jonnekin lumottuun paikkaan
Remes, Ilkka: Ruttokellot
Rintala, Heli: Liian ihmeellinen maailma?
Roiko-Jokela, Heikki: Arvot ja edut ristiriidassa
Roubini, Nouriel: Kriisitaloustiede
Rubenhold, Hallie: Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit
Rumpunen, Kauko: Aikoja ja tapauksia Ahti Karjalaisen elämästä
Rusi, Alpo: Kylmä tasavalta
Rusi, Alpo: Myrskyjen aika
Räinä, Jenni: Reunalla
Räsänen, Päivi: Päivien ketjusta – uskosta ja arjesta
Rönnbacka, Christian: Kävikö käry?
Saapunki, Pauli: Saksalaissotilaan poika
Saari, Juho: Huono-osaiset – elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla
Saari, Salli: Hädän hetkellä – psyykkisen ensiavun opas
Saarinen, Aarne: Kivimies
Sahlberg, Arja: Koivu sekä tähti
Sakwa, Richard: Taistelu Ukrainasta – Kuinka idän ja lännen intressit törmäsivät
Salmela-Järvinen, Martta: Miina Sillanpää – legenda jo eläessään
Salmi, Mikko: Hunsvotin evankeliumi
Salmivuori, Riku: Miljoonaperintö tarjolla
Sancton, Julian: Jään ja pimeän vangit
Sander, Gordon F: Kansalainen Kekkonen
Sarja, Tiina: Kuka oikein tietää
Sarlund, Seppo: Jussi – Suomen neuvos
Sarlund, Seppo: Politiikan pöydän alta
Sarlund, Seppo: Vähäväkisten valtiomies
Savikko, Sari: Kohtalona kauneus
Schiff, Stacy: Kleopatra
Schild, Göran: Alvar Aalto
Seppälä, Mikko-Olavi: Aale Tynni – hymyily, kyynel, laulu
Seppänen, Esa: Itäsuhteiden kolmiodraama
Seppänen, Esa: Kuka Kekkonen?
Seppänen, Esa: Miekkailija ja tulivuori
Seppänen, Esa: UKK:n syvä jälki – perintö vai painolasti?
Seppänen, Esko: Perustuslaki. Nyt?
Seppänen, Janne: Levoton valokuva

Seuri, Markku: Työterveys 2.0
Sharma, Leena: Ken leikkiin ryhtyy…
Shenon, Philip: Kennedyn murhan salattu historia
Siikala, Kalervo: Tulinummi Valkeaviita
Sillanpää, Seppo: Tämä on ryöstö!
Sinisalo, Taisto: Niin muuttuu maailma
Sipilä, Juha: Kohti 2020-lukua – keskustalaisuus insinöörin silmin
Sipilä, Juha: Koko Suomen taajuudella
Sipilä, Seppo: Malmi – Helsingin lentoasema
Sirén, Vesa: Kohtalona Sibelius
Sisättö, Vesa: Operaatio Kekkonen
Sjöblom, Tom: Tuulten saarella
Soikkanen, Mauri: Urho Kekkonen – ”kovettu kalamies”
Soikkeli, Markku: Rakkauselokuvan käsikirja
Soikkeli, Markku: Tieteiselokuvan käsikirja
Soini, Timo: Maisterisjätkä
Soini, Timo: Peruspomo
Soini, Timo: Populismi
Soininvaara, Osmo: Ministerikyyti
Sontag, Susan: Sairaus vertauskuvana & Aids ja sen vertauskuvat
Sorvali, Pentti: Niukkasesta Kekkoseen
Spencer-Wendel, Susan: Kunnes sanon näkemiin – Ilon ja jäähyväisten vuosi
Spungen, Deborah: Nancy
Stengel, Richard: Mandelan tie – 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta
Stewart, Timo R: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Stocklassa, Jan: Stieg Larssonin tutkimukset – Kuka murhasi Olof Palmen?
Stubb, Alexander: Alaston totuus
Stubb, Alexander: Alex
Suhola, Aino: Luja ja urhoollinen sydän
Sukselainen, V. J: Halusin valtiomieheksi
Sund, Ralf: Uhrataan puoluesihteeri
Sundqvist, Ulf: Kärpäsjahti
Suomi, Juhani: Entä tähtein tällä puolen?
Suomi, Juhani: Suomi, Neuvostoliitto ja YYA-sopimus
Suomi, Juhani: Toisinajattelevan tasavaltaa
Suominen, Tapani: Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa
Suominen, Tapio: Tapsan takahuoneessa
Taipale, Kaarin: Kaupunkeja myytävänä
Takkula, Hannu: Mistä löytyisi rohkeus
Takkula, Hannu: Tulevaisuuden puolesta – Sydänääniä Euroopasta
Talvitie, Eveliina: Keitäs tyttö kahvia
Talvitie, Eveliina: Matti Vanhanen – mies joka halusi olla asia
Talvitie, Eveliina: Moniottelija Ilkka Kanerva
Tenhiälä, Juho: Elin – koin – kirjoitin
Tennilä, Esko-Juhani: Sateenkaaresta vasemmalla
Teperi, Jouko: Arvon mekin ansaitsemme
Teronen, Arto: IKUISESTI NUORI – Jarno Saarista etsimässä
Tervonen, Anni: Yhteistoiminta Vähikkälässä 1900-luvulla
Tervonen, Jukka: J.R. Danielson-Kalmari
Thompson, E.P: Ydinaseeton Eurooppa

Thompson, Hunter S: Suuri hainmetsästys
Tiihonen: Jussi: Miksi äänestää – vaalikirja
Tiikkaja, Samuli: Tulisaarna
Tiilikainen, Heikki: Tsaarin amiraali Suomalainen Oscar von Kraemer
Tiitinen, Seppo: Tiitinen
Tiittula, Markus: Trumpin jälkeen
Tolvanen, Taisto: Medvedev ja Putinin varjo
Troyat, Henri: Iivana Julma
Tuikka, Timo J: ”Kekkosen konstit”
Tuomikoski, Pekka: Kekkosen saunakirja
Tuomioja, Erkki: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan
Tuomioja, Erkki: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka anno 2004
Tuomisto, Pekka: Rooman kuningasaika
Tuovinen, Matti: Salaisuuksien vartija
Turpeinen-Saari, Pirkko: Suuri yksinäinen
Turunen, Martti: Ihmisten asialla
Turunen, Pekka: Kylmää rauhaa – Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys
Tuuri, Antti: Elosta ja maailmasta
Tyrkkö, Maarit: Presidentti ja toimittaja
Tyrkkö, Maarit: Tyttö ja nauhuri
Tyyri, Jouko: Kohtaamisia
Törnqvist, Kerttu: Tallella eletty elämä
Törnudd, Klaus: Turvallisuus on oven avaamista
Uimonen, Risto: Häntä heiluttaa koiraa
Uimonen, Risto: Juha Sipilä
Uimonen, Risto: Nuori pääministeri
Uimonen, Risto: Tulos tai ulos
Uino, Ari: Rillit pois ja riman yli
Ukkola, Tuulikki: Kansanvallan vanki
Uosukainen, Riitta: Nuijanisku pöytään
Urpilainen, Jutta: Rouva puheenjohtaja
Uschanov, Tommi: Suuri kaalihuijaus
Uusitalo, Eino: Jälkipeli
Uusitalo, Tuula: Yli mahdottoman
Uusitorppa, Aino-Kuutamo: Sä et tiedä miltä musta tuntuu
Vahanen, Risto: Jolo
VAHVAN KESKUSTAN TIE
Vakkuri, Juha: Voodoo – Afrikan arkea
Valtonen, Pekka: Hullun keisarin hovissa
Vance, Ashlee: Elon Musk – Visionääri Teslan, Space X:n ja Solar Cityn takana
Vanhanen, Matti: Suomen tie maailmassa
Vanhanen, Matti: Ulkopolitiikkaa
Vanhanen, Matti: Vaikeita valintoja
Vasara, Erkki: Raskailta tuntuivat askeleet
Vennamo, Pekka: Pekka, Posti ja Sonera
Verhoeven, Paul: Jeesus Nasaretilainen
Vesikansa, Jyrki: Laman taittaja
Vilén, Timo: Ragnar Granitin Nobel-ura
Vilenius, Merja: Luokitteleva katse
Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi

Virolainen, Kyllikki ja Johannes: Kolmas elämä
Virolainen, Kyllikki: Neljännen elämän kynnyksellä
Virtanen, Rauli: Hiljaiset auttajat
Virtapohja, Kalle: Kaihari & Kekkonen
Virtapohja, Kalle: Kekkonen urheilumiehenä
Visuri, Pekka: Idän ja lännen välissä
Volanen, Risto: Ihmisyyden paluu
Väisänen, Riitta: Miss Euroopan reunalla
Väyrynen, Paavo: Eihän tässä näin pitänyt käydä
Väyrynen, Paavo: Huonomminkin olisi voinut käydä
Väyrynen, Paavo: Itsenäisen Suomen puolesta
Väyrynen, Paavo: Köyhän asialla
Väyrynen, Paavo: Paneurooppa ja uusidealismi
Väyrynen, Paavo: Suomen linja 2017
Väänänen, Marjatta: Sadekesän kirjeitä
Väänänen, Marjatta: Suoraan eestä Suomenmaan
Walker, Jonathan: Churchillin kolmas maailmansota – Brittien suunnitelmat hyökätä Neuvostoliittoon 1945
Werner, Paul: Roman Polanski – Henkilökuva
West, Taina: Elämisen sietämätön keveys
Westwood, Jennifer: Muinaisten kulttuurien arvoitukset
Wiio, Juhani: Politiikka ja julkisuus
Wäli, Soili: Sunnuntain lapsi
Yanofsky, Noson S: Perustellun tiedon ulkorajat
Yli-Huttula, Tuomo: Puolivallaton puolue
Ylönen, Merja: Pilahistoria
Yrjönsuuri, Mikko: Roistovaltion raunioilla
Zyskowicz, Ben: Eduskunnasta menin Baakariin