Helsinki-ohjelma 2025-2029

Turvallisuutta rakennetaan kaupunginosittain

Helsingin Keskusta ajaa turvallisuusajattelun uudistamista: vaikka olemme suurkaupunki, on turvallisuuden rakentamista ajateltava kaupunginosittain. Asukkaiden omistajuutta omasta alueestaan on vahvistettava, paikallisten yhteisöjen syntymistä tuettava ja kylämäisen kulttuurin kehittyminen mahdollistettava. Suurkaupungissakin voi tuntea olevansa turvassa, jos kotikortteleissa vastaan kävelee ajoittain tuttuja kasvoja ja tietää, keneltä voi kysyä apua kun tarvitsee. Myös lasten ja nuorten kiusaamista ja väkivaltaa voidaan helpommin ennaltaehkäistä, kun on enemmän tuttuja aikuisia kotiympäristössä ja lähialueilla. Koko kaupunginosa kasvattaa!

Lähipalvelut jokaiseen kaupunginosaan

Turvallisuusajattelu kaupunginosittain tarkoittaa sitä, että jokaisella asuinalueella on oltava saatavissa laadukkaat lähipalvelut. Keskittämiskehitys niin terveydenhuollossa kuin kouluissa ja päiväkodeissa on mennyt jo todella pitkälle ja sen hedelmät alkavat näkyä – liian suuret turvattomat yksiköt, yksinäiset asiakkaat ja potilaat, vaille tarvittavaa tukea ja yhteisön turvaa jäävät lapset ja nuoret, ja työn hallitsemattomuuteen uupuvat työntekijät. Samalla matkat palveluiden ääreen ovat pidentyneet ja vaikeutuneet, mikä synnyttää uudenlaista tehottomuutta esimerkiksi koululaisten palveluihin saapumatta jättämisinä ja vanhempien työajan ja perheiden yhteisen ajan kulumisena lasten kuljettamiseen.

Palveluiden keskittäminen on lopetettava ja kehitys käännettävä päinvastaiseen suuntaan. Lähipalvelut tukevat juurtumista ja paikallisyhteisöjen syntyä, niihin kannattaa investoida.

Lähipalvelut lyhentävät helsinkiläisten matkustamiseen käyttämää aikaa ja rahaa, mikä vaikuttaa positiivisesti niin tuottavuuteen, yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin kuin lähiluontoon autoilun vähentyessä.

Aktiivinen ylläpito kannustaa pitämään huolta

Kaupungin palveluiden tulee tukea asukkaiden halua pitää itse omasta kotiseudustaan huolta. Kun kotikaupunginosa on viihtyisä ja tarjoaa palveluita ja harrastusmahdollisuuksia, voi asukas kokea sen kodikseen ja suojelemisen arvoiseksi.

Kaupunkiin on lisättävä roskakoreja, jotta niitä on tarpeeksi tiheään ja roskat mahtuvat.

Jalkakäytävien ja kevyenliikenteen väylien ylläpito on tärkeää läpi vuoden.

Liikuntapuistojen ylläpito täytyy järjestää säiden, ei kalenterin mukaan. Ylläpitoon tarvitaan käytännön järkeä ja joustoa kaupunkilaisten parhaaksi. Hiihtokaudella puistolatuja on lisättävä.

Uimarantojen kunnossapito jo olemassa olevilla alueilla ja uusien rakentaminen alueille, johon se on mahdollista merta ja muita vesistöjä hyödyntäen, myös talvikäytön (avanatouinti) mahdollistaen.

Ympäristöystävällisyyden täytyy näkyä myös suhteessamme lähiluontoon

Lähiluonnon terveysvaikutukset kiistattomia – helsinkiläistä lähiluontoa tulee säästää ja suojella, ja jokaisella alueella täytyy olla lähiluontoa, josta myös pidetään huolta.

Uutta rakennettaessa olemassaolevaa lähiluontoa on pyrittävä säilyttämään mahdollisimman paljon ja tarvittaessa täydennettävä viherrakentamisella, oli kyse sitten kallioista, puista tai muista kohteista. Kaduista ja pihoista ei saa rakentaa betonisia tuulitunneleita.

Helsingissä on myös hienoa viherrakentamisosaamista, kuten Töölönlahden uudistuksessa nähtiin. Monipuolisten viheralueiden rakentamista on lisättävä myös jo olemasaoleville alueille, joissa vihreää on tällä hetkellä vähän.

Kaupunkiympäristön biodiversiteettiä on vahvistettava. Myös niittymäiselle luonnolle on jätettävä tilaa.

Auratun lumen kippaaminen mereen on lopetettava. Lumen logistiikka ratkaistava ympäristöystävällisesti ja kaupungin liikenteen tehokkaan ylläpidon mahdollistaen.

Asuinalueiden moninaisuus on säilytettävä

Helsingissä on oltava tarjolla erilaisia alueita ja asumismuotoja – Helsinkiin mahtuu myös pientaloalueita!

Kohtuuhintaista asumista on oltava tarjolla erilaisissa kaupunginosissa.

Kaupunginosia on kehitettävä niiden olemassa olevaa paikalliskulttuuria kunnioittaen. Esimerkiksi asukkaista lähtöisin olevaa kulttuuri- ja liikuntatoimintaa on tuettava, ei jyrättävä liike-elämän intressien tieltä.

Toimivat sote-palvelut ovat turvallisuuden perusta

Sote-palvelut ovat perusta kaupungin turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Monet turvallisuutta horjuttavat ilmiöt olisivat sote-palveluilla ratkaistavissa. Turvattomuutta lisää kokemus tai pelko siitä, ettei itse tai läheinen saa tarvitsemiaan palveluita. Sote-palvelut ovat tällä hetkellä kriisissä, niihin tarvitaan kipeästi parannuksia.

Sote-palvelut ovat ylikuormittuneet, ja siksi ennaltaehkäisevät palvelut ja varhaiset interventiot ovat avainasemassa tilanteen helpottamiseksi. Ennaltaehkäiseviin palveluihin on investoitava nyt.

Erityisesti nuorten mielenterveyden tukeen pitää panostaa. Nopea pääsy mielenterveyspalveluihin esimerkiksi koulupsykologien kautta täytyy turvata.

Laadukkaat peruspalvelut on nähtävä osana ennaltaehkäiseviä palveluilta. Päivähoidon ja koulun kriisi on ratkaistava satsaamalla kehittämishankkeiden sijaan perustyöhön – siihen että lapsilla on riittävästi turvallisia aikuisia, joilla on resursseja antaa lapsen tarvitsemaa tukea.

Perheneuvolat ovat tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtä perheiden tukemisessa ja kriisien ehkäisemisessä. Perheneuvoloiden saatavuutta ja resursseja on parannettava, jotta perheet saavat tarvittavaa tukea jo ennen kuin tilanteet kärjistyvät.

Viranomaisten yhteistyötä on tiivistettävä monimutkaisten ongelmien, kuten huumeiden käytön ehkäisemiseksi.

Terveydenhuollossa ja muissa palveluissa on kokeiltava erilaisia muualla hyväksi todettuja käytäntöjä. Työntekijöille itselleen on annettava valtaa etsiä ja löytää toimivat käytännöt.

Helsingissä on kokeiltava omalääkärimallia, jossa asukkaille nimetään oma lääkäri, joka tuntee potilaan kokonaisvaltaisesti. Omalääkärimallista on muualta maasta hyviä kokemuksia: malli parantaa hoidon laatua, luo henkilökohtaisempaa ja sujuvampaa hoitosuhdetta ja säästää lopulta terveydenhuollon resursseja.

Vammaisten ja vanhusten tukiasuntojen paikkoja on Helsingissä liian vähän. Vammaisten tukiasuntojen ja vanhusten palveluasumisen paikkoja on lisättävä kiireellisesti.

Auroran sairaalan toiminta tulee säilyttää ja sitä tulee kehittää. Lähipalvelut ovat tärkeitä myös mielenterveyden asiakkaille niin hoitoon hakeutumisen kuin hoidon jatkuvuuden kannalta.

Palveluiden saavutettavuudesta on huolehdittava. Selkokielinen viestintä on tärkeää erityisesti vammaisten henkilöiden ja maahanmuuttajien palveluiden turvaamiseksi.

Terve koulu luo turvaa

Päiväkodit ja koulut ovat yhteiskunnan tärkeimpiä ja vaikuttavimpia tulevaisuutta rakentavia ja ongelmia ehkäiseviä palveluita. Koulu ja päivähoito on kuitenkin ajettu suuriin ongelmiin, Helsingissä on jatkuva henkilöstöpula näillä aloilla SOTE:n lisäksi. Koulutuksen alalla resurssit on ohjattava uudelleen perustyöhön ruohonjuuritasolle, sillä siellä vaikuttava työ tapahtuu. Opettajien ja kotien suhde on aika määritellä uudelleen – opettajan ja kodin suhde ei vastaa tilaaja-tuottaja-mallia. Lasten kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, eikä tätä kasvatustehtävää voi ulkoistaa päiväkodille tai koululle. Turvalliseen, rajat asettavaan vanhemmuuteen tarvitaan kuitenkin tukea.

Koulutuksen resurssien kohdentaminen

Koulutuksen hallintorakenteita on purettava ja henkilöstöä on siirrettävä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Resursseja on käytettävä siihen, mikä lasten ja nuorten kasvulle on tärkeintä: turvallisiin ja luotettaviin aikuisiin.

Kaupungin opetussuunnitelmassa ja resurssien kohdennuksessa on myös otettava digilaitteiden haittoja koskeva tutkimus vakavasti – vähemmän digiä, enemmän järkeä!

Opiskeluvälineiden painopisteen on siirryttävä takaisin fyysisiin kirjoihin ja käsillä kirjoittamiseen, jotka tutkitusti tehostavat oppimista ja parantavat keskittymistä.

Puhelinten käyttöä kouluissa rajoittava lainsäädäntö on laitettava Helsingin kouluissa viipymättä täytäntöön ja koko koulupäivän kestävää puhelinkieltoa on selvitettävä , jotta lapset käyttäisivät välitunnit liikkumiseen, sosiaalisten taitojen oppimiseen ja lapsuusmuistojen luomiseen.

Koulujen ja päiväkotien tilat terveellisiksi

Koulujen korjausvelka on hoidettava, jotta oppimistilat ovat terveelliset ja turvalliset niin oppilaille kuin opettajille.

Koulujen ja päiväkotien keskittäminen on lopetettava, ei jättikouluja eikä päiväkoteja!

Kuitenkin fyysisen turvallisuuden lisäksi on huolehdittava myös tilojen luomasta henkisestä turvallisuudesta: lapsilla on oltava kouluissa oikeus omaan paikkaan, tuoliin ja rauhalliseen oppimisympäristöön. Erilaisten opiskelu- ja työskentelytilojen vaikutuksista niin lapsiin kuin aikuisiin on tehty laajasti, asiaan liittyvät tutkimukset on otettava vakavasti osaksi päätöksentekoa.

Päiväkotien tilapaikkajärjestelmä on purettava, jotta joustavat ryhmittelyt lasten tarpeiden pohjalta olisi mahdollista.

Päiväkotien pihakoon mitoitusta ei saa laskea alle kansallisen suosituksen: myös Helsingin lapset tarvitsevat tilaa liikkua arjessaan kasvaakseen terveeseen lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Päiväkotien ja koulujen pihoja sekä leikkipuistoja tulee kehittää luonnonmukaisiksi, jotta lapset saavat terveellistä mikrobialtistusta.

Päiväkotien ja koulujen pihojen materiaalivalinnoissa tulee suosia luonnollisia materiaaleja muovimattojen sijaan, jotta nuorimpien sukupolvien altistumista mikromuoveille saadaan pienennettyä.

Koulujen ja kotien suhde ja roolit selkeytettävä

Kasvatusvastuun sanoitetaan selkeästi olevan vanhemmilla, ei koululla tai päiväkodilla.

Lapsiperheiden palveluiden saatavuutta on nopeutettava.

Perheille on järjestettävä kasvatusvalmennusta lasten varhaiskasvatuksen aikana, jotta lapsen kasvua tukevia kasvatusmalleja saadaan vahvistettua perheissä lapsen elämän varhaisina vuosina.

Neuvolatoiminta on jatkettava lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Kouluterveydenhuolto on sulautettava osaksi neuvolatoimintaa, jotta lapsen terveydenhuollon jatkuvuus vahvistuisi ja perheet pysyvät paremmin mukana lapsen terveydenhuollossa koko koulupolun ajan.

Helsinkiin on tuotava lapsiperheitä tukevan laajemman kotipalvelun malli, jotta uupuvista perheistä saadaan koppi, ennen kuin parisuhteet, taloudellinen tilanne ja perheenjäsenten terveys kriisiytyvät. Hyvinvoivat kodit ovat turvallisen yhteiskunnan perusyksikkö!

Yhteinen turvallisuus edellyttää yhteistä kieltä

Yhteinen kieli on yksi merkittävimpiä yhteisöjä ja yhteiskuntia yhteen sitovia tekijöitä. Sen takia Helsingissä on äärimmäisen tärkeää, että kotikielinään muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuvien lasten ja aikuisten kielenopiskelua sekä tuetaan että vaaditaan. Tutkimusten mukaan merkittävällä osalla maahanmuuttajataustaisista lapsista suomen tai ruotsin kielen osaaminen jää niin heikoksi, että se rajoittaa heidän osallistumistaan työelämään. Tällaisen kehityksen jatkumista ei voida sallia. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osallistumista harrastustoimintaan on lisättävä, sillä harrastustoiminta kehittää kielen osaamista ja sitouttaa lapsia ja nuoria suomalaiseen yhteiskuntaan.

Oman äidinkielen opetuksen järjestämistä on kehitettävä, jotta kaikki lapset saavat riittävän luku- ja kirjoitustaidon niin kotikielellään kuin suomeksi tai ruotsiksi.

Kotimaisten kielten alkeiden oppiminen on tehtävä pakolliseksi kaikille, myös aikuisille. Helsingissä on pilotoitava maahanmuuttajalasten ja -äitien yhteistä kielikoulutusta, jotta myös maahanmuuttajaperheiden naiset saadaan mukaan kielenopiskeluun. Kielikoulutusryhmät ovat tärkeä väline integroitumisen tukemiseksi. Yhteinen oppimisympäristö äitien ja lasten kesken mahdollistaa kielen omaksumisen tehokkaammin ja luo yhteisön, jossa perheet voivat tukea toisiaan. Samalla yhteyttä koulujen ja kotien välillä saadaan vahvistettua.

Jotta tieto harrastustoiminnasta saavuttaa niin maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret kuin heidän vanhempansa, tulee kaupungin viestiä harrastusmahdollisuuksista ja vapaa-ajan toiminnasta monikielisesti. Tähän tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaupungin ja eri urheilu- ja kulttuuriseurojen välillä.

Kaupungin on omassa viestinnässään huolehdittava laadukkaasta kotimaisten kielten käytöstä ja vältettävä tarpeetonta suomen tai ruotsin korvaamista englannin kielellä.

Väkivaltaan on puututtava aina

Jotta Helsinki on turvallinen kaikille, on tärkeää, että eri viranomaiset kuten päiväkodit, koulut ja terveydenhuollon ammattilaiset osaavat reagoida aiheen vaatimalla vakavuudella kaikenlaisiin väkivallan muotoihin, joita he saattavat työssään kohdata. Vaille tarvittavaa puuttumista voivat tällä hetkellä jäädä esimerkiksi lasten harjoittama väkivalta ja kotien piirissä tapahtuva väkivalta ja rajoittaminen. Väkivaltaa ei voida koskaan katsoa läpi sormien ja oikeuttaa uhrin iällä, sosiaalisella asemalla tai kulttuuritaustalla – Suomessa kaikkien tulee elää Suomen lakien mukaan ja Suomessa myös samat oikeudet koskevat kaikkia lapsia ja aikuisia riippumatta siitä, mistä taustasta he tulevat. Jokaisen helsinkiläisen ja meille tulevan ihmisen velvollisuus on omalta osaltaan rakentaa Helsingistä turvallinen kaupunki kaikille, ja sitä on vaadittava jokaiselta kaupunkilaiselta.

Viranomaisia on koulutettava ja tuettava tunnistamaan tällaisia väkivallan ja muunlaisen vallankäytön mekanismeja ja puuttumaan niihin. Puuttumiskynnyksen täytyy olla yhtä matala riippumatta esimerkiksi uhrin kulttuuritaustasta.

Alaikäisten harjoittamaan väkivaltaan ja muuhun rikolliseen toimintaan on puututtava tiukemmin. Viranomaisten välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Lasten väkivaltaa on käsiteltävä väkivaltarikollisuutena, ei ainoastaan lasten välisenä tai koulujen sisäisenä kiusaamisena.

Minkäänlaisten rinnakkaisyhteiskuntien ja oman käden oikeuden harjoitusta perheiden tai yhteisöjen sisällä ei voida sallia.

Nuorten pahoinvointiin on puututtava ja löydettävä ennaltaehkäiseviä keinoja nuoren kasvun ja tulevaisuuden näköalojen tukemiseksi; maksuttomien harrastamisen mahdollisuudet, nuorille kokoontumispaikkoja, yhteistyö järjestöjen kanssa.

Helsingissä on turvallista yrittää

Hyvinvoivan kaupungin edellytys ovat hyvinvoivat yritykset. Helsinki tarvitsee työpaikkoja, ja työpaikkoja luovat yrittäjät. Helsingin täytyy olla hyvä kaupunki yrittää kaiken kokoisille yrityksille. Päätöksiä ei tule tehdä vain suuren rahan ehdoin, vaan kaikenkokoisia yrityksiä on kuunneltava. Pienet yritykset ovat usein ne, jotka tekevät kaupungista aidosti elävän – siksi on tärkeää, että mikroyrittäjien toimintamahdollisuuksia tuetaan.

Pienten paikallisyrittäjien näkemyksille kaupungin kehittämisestä on annettava enemmän painoarvoa.

Helsingin keskustan elävöittämiseen on panostettava pikaisesti niin turvallisuuden kuin turismin puolesta. Erityisesti turismin kannalta paikalliset yritykset ovat avainasemassa.

Kilpailutusten kriteerit on laadittava kokonaisvaltaisesti niin, että myös pienet yritykset kykenevät osallistumaan niihin. Vaikutukset kaupunkikuvaan ja -kulttuuriin on otettava mukaan kriteereihin.

Byrokratian prosessien on sujuttava nopeasti, jotta yritysten toiminta ei hallinnon takia turhaan hidastu. Kaavoittamista on nopeutettava.

Monipuolisista, sujuvista yrityspalveluista on huolehdittava.

Kaupungin on tehtävä lähikaupunkien kanssa yhteistyötä ja tuettava paikallisten yrityskeskittymien syntymistä.

Toimiva liikenne on turvallinen kaikille

Helsinki on moninainen kaupunki, jonka asukkailla on hyvin erilaisia elämäntilanteita, tarpeita ja resursseja – kaupunkirakenteen ja infrastruktuurin täytyy mahdollistaa sujuvasti erilaiset elämäntavat. Helsingissä liikkumisen on oltava sujuvaa ja turvallista kulkuvälineestä riippumatta.

Tieremontteja ja muita korjaushankkeita on suunniteltava asukkaat huomioiden, kokonaisvaltaisesti ja koordinoidusti, jotta liikenne säilyy turvallisena ja sujuvana, sekä remontit toteutetaan kustannustehokkaasti.

Sekä kevyen että raskaamman liikenteen väylien talvikunnossapito on saatava sujuvaksi ja toimivaksi.

Pyöräilyn on oltava mahdollista ympärivuotisesti ja turvallisesti Helsingissä, sekä todellinen ja toimiva vaihtoehto arkiliikkumiselle kävelyn ja julkisen liikenteen ohella.

HSL lippuvalikoimaan on lisättävä halvempi lippu lyhyille matkoille ilman vaihto-oikeutta.

Kantakaupunkiin on jatkossakin päästävä yksityisautolla. Helsinkiin ei saa muodostua pysyviä ruuhka-alueita. Kaivokadun pysyvää sulkemista yksityisautoilulta pitää tarkastella kriittisesti.

Turvallisuus edellyttää hyvää johtamista

Helsingissä eri toimialat kärsivät koko kaupungin palveluita läpileikkaavista ongelmista, jotka tiivistyvät johtamiseen. Työn todellisuuden ymmärtäviä, varsinaisen työn tekijöitä ei kuunnella, eikä heidän hyvinvointiinsa satsata. Monet kaupungin organisaatiot kärsivätkin työvoimapulasta, tähän on pakko saada muutos. Turvallinen Helsinki tarkoittaa myös sitä, että täällä on terveellistä ja turvallista tehdä työtä.

Pormestarimallista on luovuttava.

Helsingin on oltava toimiva ja arvostava työnantaja.

Helsinkiin tarvitaan aidosti osallistavaa, holistista budjetointia ja todellista priorisointia. Budjettia ei tule tarkastella vain eri momenttien sisällä, vaan kokonaisuutena – onko kukin rivi se paras tapa käyttää kaupunkilaisten rahoja, vai olisiko siitä enemmän hyötyä toisaalla?

Kaupungin organisaatioita on kannustettava pitkäjänteiseen budjetointiin niin, että käytänteet eivät kannusta pakkokulutukseen vuoden lopulla pienenevän budjetin pelossa.

Perustyön resursoinnin on oltava ensisijaista ja työn todellisuuden tuntevat työntekijät on otettava mukaan budjetointiin.

Ruohonjuuritason työntekijät tuntevat työn todellisuuden ja sen, mitkä ovat todelliset ongelmat ja vaikuttavat toimet – heidät on otettava mukaan budjetointiin.

Kaupungin hankintaosaamista kehitettävä: kalliita, räätälöityjä kilpailutuksia ei pidä sallia. Hankintojen osalta kilpailutusten kriteerien mahdollistettava pienten yritysten osallistuminen kilpailutuksiin.

Vaihtoehtoiskustannukset on otettava paremmin huomioon – esimerkiksi hitaat tieremontit aiheuttavat kaupungille monenlaisia kustannuksia, jotka eivät näy hankebudjetissa. Ruuhkat maksavat helsinkiläisille tuhlattuna työaikana ja laskeneena tuotavuutena, vähempänä aikana perheen kesken, hiilidioksidipäästöinä, pienhiukkasina ja keuhko-oireina, stressinä ja yhä vähempänä vapaa-aikana, jota helsinkiläisillä ei turhan paljoa usein muutenkaan ole.

Erilaiset korjaus- ja rakennushankkeet suunniteltava kokonaisvaltaisesti niin, että päällekkäistä työtä joudutaan tekemään mahdollisimman vähän. Esimerkiksi kaapelointi- ja putkikorjaukset on suoritettava tietöiden yhteydessä, ei niiden jälkeen niin, että tiet revitään aina uudelleen auki.

Toimintakulttuurin osalta eri toimialoilla kokeiltava rohkeasti muissa kunnissa todettuja hyviä käytäntöjä.

Hyvään johtamiseen kuuluu myös huoltovarmuudesta huolehtiminen. Turvallinen Helsinki tarkoittaa myös suunnitelmia ja valmiutta suojella asukkaita ja ylläpitää yhteiskunnan toimintaa kriisien sattuessa. Eri viranomaisten ja kaupungin organisaatioiden välistä yhteistyötä on sujuvoitettava, jotta kriisitilanteen sattuessa kaupunkilaiset nopeasti turvattua ja vahingot minimoitua.

Hyväksytty Keskustan Helsingin piirin sääntömääräisessä syyskokouksessa 07.11.2024. Täydennetty syyskokouksessa saatujen evästysten pohjalta. (30.1.2025)

Vaaliohjelmatyöryhmä: Sari Kumin, Virva Lehto, Anna Mäkituomas, Kawa Semmo, Anna Svanljung