Miekka ja puntari

Miekka ja puntari on Keskustan Lakimiehet ry:n julkaisema blogipalsta. Kirjoittajat ovat yhdistyksen kutsumia vierailijoita tai yhdistyksen omia toimijoita.

Keskustan Lakimiehet ry ei vastaa kirjoitusten sisällöstä.

Perintölainsäädäntö kaipaa uudistusta

Perintökaari on säädetty alun perin vuonna 1965. Toki tämän jälkeen siihen on tehty lukuisia osittaisuudistuksia, mutta silti osa pykälistä on jäänyt ajastaan jälkeen. Maailma on muuttunut paljon, jopa aivan lähiaikoina.

Eräs uudistamista kaipaava kohta koskee testamenttia. Perintökaaressa on omaksuttu käytäntö, jonka mukaan testamenttaaja päättää itse, miten hän säilyttää testamenttia. Osa testamentin tekijöistä vie testamenttinsa säilytykseen pankkiholviin, osa taas kotiinsa piirongin laatikkoon tai pahimmassa tapauksessa jopa piilottaa testamentin piirongin taakse. Jos testamenttia ei löydy, voidaan perintö jakaa tiedostamatta testamentin olemassa oloa. Mikäli testamentti sitten jälkikäteen löytyy, ja saaja vaatii sitä täytäntöönpantavaksi määräajassa, joudutaan perinnönjako järjestämään uudelleen testamentin määräämällä tavalla. Tämä voi aiheuttaa perillisille ongelmia, sillä perintönä saadut rahat on voitu käyttää tai kiinteistö myydä ennen testamentin löytymistä. Edellä mainittu ongelma on kuitenkin helposti ratkaistavissa ottamalla mallia avioehdon rekisteröinnistä. Saadakseen oikeusvaikutuksia, pitää avioehto rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastossa. Myös testamentin osalta voitaisiin omaksua käytäntö, jossa nykyisen kaltaisen todistamisprosessin lisäksi testamentti tulisi rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastossa, jotta se tulisi voimaan. Vastaavasti testamentin voisi peruuttaa tekemällä siitä ilmoituksen Digi- ja väestötietovirastolle. Edellä kuvatun kaltainen menettely varmistaisi sen, että tieto voimassaolevasta testamentista saataisiin aina käyttöön perunkirjoitukseen ja perinnönjakoon.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuolinpesä on osakkaiden yhteishallinnassa. Yhteishallinta tarkoittaa sitä, että pesänosakkaiden on tehtävä kuolinpesää koskevat päätökset yksimielisesti. Jos joku pesänosakkaista vastustaa esimerkiksi metsätilanmyyntiä, ei tilaa voida myydä yksimielisyysvaatimuksesta johtuen. Myynti ei ole mahdollista edes siinä tilanteessa, että myyntiä vastustavan osakkaan kuolinpesäosuus on ulosmitattu. Tässä tilanteessa päädytään usein hakemaan käräjäoikeudelta pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä. Pesänselvittäjän ja -jakajan mukaantulo perinnönjakoprosessiin aiheuttaa kuolinpesälle ylimääräisiä kuluja ja yleensä myös pitkittää perinnönjakoprosessia. Mikäli kuolinpesänosakas edelleen vastustaa esimerkiksi metsätilanmyyntiä, tulee pesänselvittäjän ja -jakajan hakea käräjäoikeudelta myyntilupaa. Myyntiluvan saaminen metsätilan kohdalla ei kuitenkaan välttämättä ole läpihuutojuttu. Eräs myyntiluvan saamisen edellytys on se, että kuolinpesä ei ole muutoin jaettavissa. Metsätila on usein jaettavissa lohkomalla saman suuruisiin tai arvoisiin paloihin. Tämä ei ole kuitenkaan useimmiten järkevä vaihtoehto, sillä se aiheuttaa metsätilojen pirstoutumista ja useimmiten vaikeuttaa myyntiä verrattuna siihen tilanteeseen, että tila olisi yhtenäinen ja näin ollen pinta-alaltaan suurempi.

Voudin mukaan tulo nopeuttaisi perinnönjakoprosessia

Normaalitilanteissa tämä ongelma on vaikeampi ratkaista, mutta pesäosuuden ulosmittaustapauksessa ratkaisu on olemassa. Edellä mainituissa tapauksissa vuodille voitaisiin antaa oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon antamalla hänelle ulosmittauksen kohteena olevan osakkaan kanssa rinnakkainen oikeus päättää kuolinpesän asioista. Viime kädessä vuodin ääni olisi kuitenkin painavampi, jos ulosmittauksen kohteena oleva vastustaisi esimerkiksi metsätilan myyntiä. Vouti voisi tulla mukaan prosessiin siinä vaiheessa, kun kuolinpesään on haettu pesänselvittäjää ja -jakajaa. Voudin mukaan tulo voisi tapahtua pesänselvittäjän ja -jakajan aloitteesta. Päätösvallan antaminen pesänselvittäjälle ja -jakajalle turvaisi sen, että omaisuuden arvo on arvioitu kunnolla ja näin ollen pystytään varmistamaan, että kuolinpesästä ei riitä varoja pesänosakkaalle sen jälkeen, kun ulosmittaus on suoritettu. Voudin mukaan tulo nopeuttaisi perinnönjakoprosessia, sillä muut pesänosakkaat voisivat yhdessä voudin kanssa tehdyllä yksimielisellä päätöksellä antaa pesänselvittäjälle ja -jakajalle luvan myydä metsätila suoraan ilman myyntiluvan hakemista käräjäoikeudelta. Edellä mainitulla lainmuutoksella olisi kuitenkin mahdollisuus estää kiusanteko ja kuolinpesien varojen turha käyttö niissä tapauksissa, joissa on jo ennakolta tiedossa, että kuolinpesän osakkaan koko pesäosuus menee ulosmittausvelkojen kattamiseen.

Edellä olevat ovat esimerkkejä ongelmista, joita jäämistöoikeutta hoitavat juristit ovat kohdanneet hoitaessaan kuolinpesien asioita. Toki edellä mainitut ongelmat koskevat vain pientä joukkoa ihmisiä, mutta omalle kohdalle sattuessa jompikumpi edellä mainituista tilanteista voi tuntua kohtuuttomalle. Tämän vuoksi on tärkeää, että edellä mainituista, ja myös muista perintölainsäädännön uudistamistarpeista käydään keskustelua.

Antti Kurvinen
ministeri, lakimies, Keskustan eduskuntavaaliehdokas Vaasan vaalipiirissä

Teksti lisätty 23.3.2023.

Oikeudelliset käytänteet työperäisen maahanmuuton yhteydessä

Suomalainen yhteiskunta tulee tulevina vuosina tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa yhä enemmän eri aloille. Tämä on yli puoluerajojen tunnustettu fakta, joka koskettaa osaltaan myös suomalaisia oikeuskäytänteitä maahan saapuvien työntekijöiden asioiden käsittelyssä. Olen itse tullut Suomeen kymmenen vuotta sitten puolisoni saatua täältä työpaikan ja olen itsekin käynyt läpi maahanmuuttoon liittyvät oikeudelliset sekä hallinnolliset prosessit. Yksittäisten henkilöiden kohdalla prosessien kulussa sekä nopeudessa on huomattavia eroja, osalla asioiden käsittely hoituu kuukausissa ja toiset odottavat jopa vuosia, vaikka heidän lähtötilanteensa olisi hyvin samankaltainen. Tämä herättää kysymyksiä maahanmuuttoa valvovan viranomaisen oikeuskäytänteistä sekä poliittisen harkinnan osuudesta prosessiin. Esimerkiksi lapsiperheitä koskevat ongelmat maahanmuuttoon liittyen ovat haastavia, jos toinen vanhemmista ei saa oleskelulupaa tai menettää sen. Näissä tilanteissa lapsen oikeuksien toteutumisen tulisi olla keskiössä, jotta suomalaiset oikeus- ja hallintokäytännöt eivät tuottaisi kohtuuttomia tilanteita yksittäisille perheille.

Maahanmuuttoviraston organisaatio pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen

Suomeen saapuviin ulkomaalaisiin liittyvistä käytänteistä säädetään ulkomaalaislaissa, jonka määritellään edistävän hyvää hallintoa sekä varmistavan oikeusturvaan liittyvien seikkojen toteutumisen lupa-asioiden käsittelyssä. Vuosien varrella on kuultu useita puheenvuoroja siitä, kuinka Maahanmuuttoviraston organisaatio pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen, sillä se sisältää ristiriitaisia rakenteita ja huonoa hallintoa. Ajattelen, että virastossa olevat ongelmat tulisi korjata parempien hallintokäytäntöjen avulla, voimassa olevaan lainsäädäntöön nojautuen. Suomalainen oikeusjärjestelmä on osa työperäiseen maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaisua sen keskeisen yhteiskunnallisen aseman vuoksi.

Georgiana Forsang
lähihoitaja, oikeustieteen opiskelija, Keskustan eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä

Teksti lisätty 20.2.2023.

Voiko lainsäätäjä torjua ikärasismia?

Tutkimusten mukaan erityisesti yli 55-vuotiaat naiset muuttuvat näkymättömiksi mediassa. Eduskunnasta varsinkin ikääntyneet naispäättäjät ovat hävinneet tai häviämässä, vaikka Suomen väestöpyramidista on tullut muffinsin muotoinen – ikääntyneiden joukko kasvaa kasvamistaan. Työelämässä ikäsyrjintä hiipii kuvaan jo jopa alle 50-vuotiaiden kohdalla, eikä se tietenkään kosketa vain naisia. Naiset olen nostanut esiin, koska välillä tuntuu, että nainen ei ole koskaan oikean ikäinen työnantajan näkökulmasta myöskään perhevastuiden epätasaisen jakautumisen vuoksi.

Suomen väestöpyramidista on tullut muffinsin muotoinen

Vapautettuani itseni palkkatyöstä 65-vuotiaana ja ryhdyttyäni yrittäjäksi runsas vuosi sitten aloin samalla kirjoittaa ”kolmannen elämäni manuaalia”. Osa tätä manuaalia oli Suomen Keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi ryhtyminen huhtikuussa 2023 pidettäviin eduskuntavaaleihin. Yksi teemoistani on uuden senioriteetin näkyväksi tekeminen, jossa olennainen osa on myös ikärasismin torjuminen. Jos on verkkainen somessa, leimataan hidasjärkiseksi. Mutta voiko eduskunnassa lainsäätäjänä vaikuttaa ikärasismiin?

Yhdenvertaisuuslaki kieltää ihmisten syrjimisen muun muassa iän perusteella. Syrjintätapaukset ovat kuitenkin hankalia todistettavia, ja harva lähtee oikeutettuja vaatimuksiaan ajamaan ruuhkautuneisiin oikeusistuimiin ja ”hankalan ihmisen” stigman pelossa. Kansanedustaja voi vaikuttaa asenneilmapiiriin puheillaan, kannanotoillaan, aktiivisella vuorovaikutuksella työmarkkinoita edustavien tahojen kanssa ja roolimallina toimimalla. Työnantajat kuitenkin lopulta päättävät.

Valitettavasti tällä hetkellä alimmasta vanhuuseläkkeen ikärajasta on muodostunut monille erityisesti yksityisille työnantajille normi, joka ikään kuin oikeuttaa siirtämään työkykyisiä ja -haluisia jäähdyttelyputkeen tai vanhuuseläkkeelle. Työpaikkailmoitukset kirkuvat dynaamisuuden vaatimusta. Eikö vastuullinen, ennakoivasti toimiva työyhteisö ole kuitenkin nuorten energian, sometaitojen ja kokeneimpien konkareiden elämänkokemuksen ja hiljaisen tiedon yhdistelmä? Missä monimuotoisuus ja inkluusio, jota yhteiskuntavastuuraportit toitottavat?

Ikääntyminen haastaa tulevan eduskunnan dramaattisemmin kuin mitkään aiemmista. Asenneilmapiirin on muututtava, jotta päätökset ja teot heijastavat suurta muutosta. Ikärasismia ei voi aukottomasti kieltää lailla, mutta senioriteetin arvostus lisääntyy jo sillä, että päättäjien ikärakenne monipuolistuu.

Päivi Mononen-Mikkilä
viestintäyrittäjä, hallitusammattilainen, Keskustan eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä

Teksti lisätty 10.2.2023.