Perhehoitolaki on päivitettävä. Pitkäaikainen perhehoito on edullinen ja inhimillinen keino järjestää kodinomaista asumista ikäihmisille, pitkäaikaissairaille ja kehitysvammaisille. Sen lisäämiselle on suuri yhteiskunnallinen tarve, koska palveluasumispaikkoja ei riitä kaikille. Väestön ikääntyessä tilanne ei helpotu.
Hoitopaikkojen määrän lisäämiseksi on perhehoitajan saatava työstään riittävä elanto. Aiheutuvat kustannukset on korvattava kokonaan kulukorvauksella. Se tulisi sitoa esim. toimeentulotuen perusosan suuruiseksi pitkäaikaisessa perhehoidossa.
Jokaisella perhehoitajalla on oltava yhdenvertainen mahdollisuus samaan toimeentuloon. Tällä hetkellä käytäntö on pääosin sellainen, että yhden hoitajan perheessä asiakkaita saa olla neljä, mutta kahden hoitajan perheessä vain kuusi. Lain 9:ttä pykälää ei käytetä aikuisten perhehoidossa aina siten, että kahden hoitajan perheessä kummallakin saisi olla neljä asiakasta omissa nimissään.
Perhehoidon toimeksiantosopimuksen kahden kuukauden irtisanomisaikaa tulisi noudattaa myös asiakkaan kuollessa hoitopaikassaan asuessaan. Perhehoidossa asiakas on perheenjäsen, eikä voida vaatia, että hoitaja olisi heti valmis aloittamaan uuden ihmisen kanssa.
Perhehoitaja ei ole yrittäjä eikä palkansaaja. Näillä muutoksilla parannettaisiin nykyisten perhehoitajien asemaa ja houkuteltaisiin uusia ihmisiä alalle.
Mika Nissinen
Keskustan puoluevaltuuston varajäsen
Keuruu