Eeva Kalli: Vastakkainasettelusta sillanrakennukseen – Olli Rehn presidentiksi

Ensi vuoden alussa Suomi saa järjestyksessään 13. tasavallan presidentin. Käymme kohti presidentinvaaleja tilanteessa, jossa maailma on täynnä jännitteitä ja epävarmuuksia.

Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, eikä sen loppumista vieläkään ole näköpiirissä. On tärkeää, että Suomi tukee Ukrainaa sotilaallisesti, taloudellisesti ja humanitaarisesti, niin pitkään kuin on tarpeen.

Myös Lähi-itä on Hamasin brutaalin terrori-iskun vuoksi tulessa, mikä on aiheuttanut valtavasti menetyksiä ja inhimillistä kärsimystä. Israelilla on kansainvälisen oikeuden puitteissa oikeus puolustautua. Samalla on tärkeää välttää siviiliuhreja sekä avata reitit kansainväliselle humanitaariselle avulle. Ja vaikka tilanne nyt on sysimusta, on jossain vaiheessa päästävä palaamaan rauhan ja vakauden rakentamiseen myös Lähi-idässä.

Maailmantilanne on siis monin tavoin synkkä ja arvaamaton. Valitettavasti myös suomalaisessa yhteiskunnassa monet jännitteet ovat viime aikoina kasvaneet – niin politiikassa kuin työmarkkinoilla.

Poliittisella kentällä vastakkainasettelun vahvistuminen tuntuu olleen muotia jo vuosia, mikä on mielestäni huolestuttava kehityssuunta. Ilmapiirin kärjistyminen on ollut erityisen selvästi nähtävillä julkisessa keskustelussa ja some-kanavilla. Ikään kuin valittavana olisi vain kaksi ääripäätä, kaksi toisilleen täysin vastakkaista vaihtoehtoa – oikeisto tai vasemmisto, konservatiivit tai liberaalit, ”hyvät” tai ”pahat”, me tai te – vaikka poliittisen kentän todellisuus on paljon moniulotteisempi ja valtaosa suomalaisistakin sijoittunee jonnekin janojen ääripäiden väliltä.

Mustavalkoisen lokeroinnin ja leimakirveiden heittelyn sijaan tarvitsisimmekin enemmän sillanrakennusta ja yhteistyötä. Vastakkainasettelun vähentämistä, malttia ja vakautta.

Miten tämä kaikki liittyy presidentinvaaleihin? Monellakin tapaa. Tässä tilanteessa, kun maailmalla myrskyää, tarvitsemme tasavallan presidentin, joka kykenee johtamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa viisaasti, vakaasti ja harkiten. Ansaitsemme johtajan, joka kykenee omalla toiminnallaan myös sisäisesti tuomaan ihmisiä yhteen, kannustamaan yhteisten nimittäjien etsimiseen, erottavien sijaan. Toisin sanoen, toimimaan koko kansan presidenttinä.

Meillä on presidentinvaalissa monta hyvää ehdokasta. Mutta vain yksi heistä vastaa parhaiten edellä asettamiini vaatimuksiin.

Hän on Olli Rehn. Juuriltaan mikkeliläisen yrittäjäperheen poika ja varaosaliikkeen myyjä. Sotilasarvoltaan reservin luutnantti. Akateemisilta ansioiltaan Oxfordin tohtori. Pitkän kokemuksen ja laajan osaamisen omaava henkilö, joka on koeteltu niin kotimaan kamaralla kuin kansainvälisillä kentillä. Ehdokas, jonka yhteiskunnallinen ura on mittava, sisältäen tehtävät niin kansanedustajana, ministerinä, europarlamentaarikkona, EU-komissaarina ja Suomen Pankin pääjohtajana.

Mies, jolle jalkapallo on suuri intohimo. Ihminen, jolle perhe on turvasatama.

Olli Rehnillä on harkintakykyä ja vahva tasavaltalainen arvopohja. Hän on Väinö Linnansa lukenut. Ja sisäistänyt. Tiedän tämän, sillä olen saanut tehdä töitä Ollin kanssa. Olen lähietäisyydeltä todistanut, miten hän selviytyy tiukoistakin paikoista ja kykenee vakaaseen harkintaan myös paineistetuissa tilanteissa.

Tuuliset ajat vaativat vastapainokseen vakautta ja malttia. Suomi tarvitsee johtajan, joka kykenee jatkamaan presidentti Niinistön erinomaista työtä ja on valmis tehtäväänsä heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Siksi ehdokkaani Suomen seuraavaksi tasavallan presidentiksi on Olli Rehn.

Länsi-Suomen kolumni 2.11.23