Lonka: Ruokatalous on maataloutta, kiertotaloutta ja maailmanparantamista

Kuvassa: vasemmalta illan vieraat ravintoloitsija Henri Alén, vuorineuvos Reijo Karhinen ja ProAgrian toimitusjohtaja Harri Mäkivuokko. Keskellä juontajat Harriet Lonka ja Anna Alaraappana.

Suomen olot maailman ainoana arktisen vyöhykkeen maatalousmaana eivät ole ruuantuotannolle yksinkertaiset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat pitäisi tehdä tulevaisuudessa niin, kuin ne aina ennenkin on tehty. Näin todettiin Helsingin Keskustan Ruuan tulevaisuus -illassa 12.12.2022.

Nautakarja on tullut Suomeen 1800-luvun nälänhätien jälkeen, kun eläinten lanta havaittiin tärkeäksi viljelyn onnistumisen ja siten ruuan saatavuuden varmistamisessa. 1900-luvun kuluessa puolestaan pelloillemme on pumpattu runsaat ylimäärät fosforia, jota nykyinen karja vielä nostaa nurmea nauttiessaan maaperästä ylös ja kierrättää sitten lannassa taas peltoon. Osa tästä fosforista tulee esiin myös vuosittaisina sinileväkukintoina vesistöissä. Tulevaisuuden ratkaisuna näyttäytyy kuluvalla vuosisadalla solumaatalouden nousu, mutta taatakseen kansakunnan ravinnontuotannon se vaatii vielä melkoisesti systeemistä kehittämistä. Jos tuo systeemi ei ole toimintavarma, on pientenkin ongelmien ilmetessä äkkiä sitten nälänhätä edessä, toppuutteli Harri Mäkivuokko innokkaimpia visioita.

Ei ole epäilystä siitä, että päätyäkseen kestävälle tulevaisuuden uralle maapallon ruuantuotannon ja siten kunkin meistä ruokavalion täytyy tulevaisuudessa painottua selvästi nykyistä enemmän kasviperäiseen ravintoon. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi Henri Alén kertoi ravintolassaan vain yhden prosentin asiakkaista pyytävän vegaaniruokaa. Muutosta vaaditaan kovaäänisesti, mutta se ei vielä näyttäydy kuluttajien valinnoissa.

Mikä osuus ruokavalinnoista on lopulta kulttuurisidonnaisia makuasioita ja miten tämä vaikuttaa nykyisin? Yleisön joukossa muisteltiin 1950-luvun suomalaista ruokavaliota, jossa pyhänä syötiin ehkä liharuokaa ja viikolla vaatimattomammin ja kasvispainotteisesti. Toisaalta myös eläinten ruho käytettiin kokonaan arvostaen sen kaikkia osia. Nykyisin lähiruokaa arvostetaan kyllä puheissa, mutta käytännössä kotimaisten ruoka-aineiden monipuolinen käyttö ei ole enää monellekaan tuttua.

Miten sitten tehdä tarpeellinen kasvispainotteisen ruokavalion muutos helpommaksi? Muutoksen mahdollistuminen edellyttää paitsi kuluttajien vaatimuksia myös innovatiivisuutta ja riskinottoa ruuantuotannon koko ketjussa. Tätä pitää mahdollistaa myös niillä kuuluisilla TKI-panostuksilla: tutkimuksella, tuotekehityksellä, yritysten ekosysteemiyhteistyöllä.

Ruuantuotanto samoin kuin maatalous ovat liiketoimintaa. Miksi sitten ruuantuotanto kannattaa, mutta maataloustuotanto ei? Reijo Karhinen lasketteli madonlukuja maataloustuen koko ketjua vinouttavasta vaikutuksesta. Miksipä ruuantuotanto – teollisuus ja kauppa – olisivat valmiit tinkimään katteistaan, kun käytännössä valtiovalta joka tapauksessa kantaa aina lopulta vastuun maataloustuottajien tuloista? Järjestelmä vuotaa ja heikoin lenkki eli maataloustuottaja jää aina nuolemaan näppejään. Vaikkei maataloustuista ole realistista päästä kokonaan eroon, olemmehan osa globaalia maataloutta, on näihin vinoumiin tärkeää puuttua.

Vertailukohtaa ruuantuotannon ekosysteemin toimivuudesta tuotiin Italiasta. Siellä heikon kannattavuuden vuodet ruokaketjussa nähdään osana pitkää jatkumoa. Teollisuudella on intressi siihen, että esimerkiksi tomaatin ja oliivinviljelijät säilyvät hengissä huonoina aikoina. Tunnustetaan keskinäisriippuvuus ja toimitaan sen mukaisesti. Meillä maailman hiilineutraaleimmilta tomaattiviljelmiltä on jo sammutettu valot, kun tuotantokustannukset ovat pompanneet.

Suomessa suurimmat ruokatalot – Valio, Atria ja HKScan – ovat kaikki tuottajien omistamia, alkujaan osuuskuntapohjaisia järjestelmiä. Silti ne eivät pysty pitämään omistajiensa puolta. Jotakin on siis pahasti pielessä, tuumi myös osuustoiminnan työelämäprofessorina Itä-Suomen yliopistossa toimiva Karhinen.

Keskustelussa hämmästeltiin sitäkin, että vaikka kiertotalouden nimiin vannotaan laajasti, tämä näkökulma on ruuantuotannon kokonaisuudessa jäänyt hämmentävästi sivuun. Maaperän elinvoimaisuudesta huolehtiminen, hiiliviljelyn edistäminen ja erilaiset biojätteen kierrättämisen ratkaisut pitäisi nähdä keskeisenä osana ruuantuotannon kokonaisuutta. Nyt näiden asioiden edistäminen pirstaloituu turhan monelle taholle ja samalla alan kokonaisvaltaiset liiketoimintaratkaisut jäävät kehittymättä.

Ruuan tulevaisuuden haasteet siis näyttäytyivät monella tapaa suurina. Samalla nähtiin kuitenkin, että suomalainen osaaminen, suotuisa ilmasto, puhtaat vedet ja kansallinen sinnikkyys auttavat meitä eteenpäin.

Hyvää joulun odotusta ja iloista mieltä hyvien ruokatunnelmien äärellä!

Harriet Lonka
Helsingin Keskustan puheenjohtaja