SOSTER: Kalle Laaksonen – Seuraako koronaa talouden näivettymistauti?

Kun ihmisiltä kysytään, mikä heille on tärkeää, useimmat vastaavat: ”Kunhan pysyisi terveenä.” On tietysti monia muitakin tärkeitä asioita, mutta useimmiten oma terveys sijoittuu aivan kärkisijoille. Se on ymmärrettävää, koska terveys on hyvinvoinnin keskeisiä edellytyksiä. Sairaudet tai muut terveyden ongelmat rajoittavat olennaisesti sitä, mitä elämässä voi tehdä tai miten toimia. Ihmisten ja väestön terveys ei ole vain keskeinen toive tai tavoite, se on myös olennainen tavoiteltaessa hyvää kansantalouden kehitystä, sekä elintason että hyvinvoinnin kohoamista pitkällä aikavälillä.

Vuonna 2020 terveyttä ja taloutta joudutaan tarkastelemaan tässä ja nyt. Keväästä alkaen on eletty Covid-19 pandemian aikaa, joka tauti koskettaa lähes jokaista ihmistä maailmassa. Vaikka maailmanlaajuisia influenssa-aaltoja koetaan jossakin mitassa lähes vuosittain, tämä pandemia on ihan eri luokkaa. Marraskuun 2020 loppuun mennessä siihen on sairastunut jo 50‑60 miljoonaa ihmistä ja heistä ainakin 1,3‑1,5 miljoonaa on kuollut. Ennen tehokasta rokotetta – saataneen johonkin mennessä vuonna 2021 – sairastuneiden ja kuolleiden lukumäärä voi maailmassa kaksinkertaistua.

Tämän mittaluokan kulkutautia verrataan jo historian pahimpiin pandemioihin, esimerkiksi Espanjantautiin vuosina 1918‑1920 (yli 50 miljoonaa kuollutta), Aasialaiseen vuosina 1957‑1958 (noin 2 miljoonaa kuollutta) tai Hongkongilaiseen vuonna 1968‑1969 (noin 1 miljoona kuollutta). Sars ja Mers 2000-luvun alussa olivat sukua Convid-19 pandemialle, mutta niistä selvittiin huomattavasti vähemmällä.

Niin kauan kuin Korona-pandemiaa ei kyetä suitsimaan rokotteilla, sen hillintä edellyttää rajuja rajoittamistoimenpiteitä. Rajuimmin se on näkynyt matkailussa, jossa lentoja tehdään maailmanlaajuisesti alle puolet entisestä. Rajoittamistoimenpiteillä on vakavat seuraukset taloudelliselle toiminnalle ja kehitykselle yleensäkin.

Taulukko
Finanssikriisin (2008-2009) ja Koronakriisin (2020‑2021) vaikutus Talouskasvuun
Maa/alue                       BKT:n kasvu
Finanssikriisi                       Koronakriisi
2008              2009              2020*         2021*                                              %/vuosi      %/vuosi        %/vuosi         %/vuosi

Yhdysvallat                     0,4               -2,4                -4,3              3,1
Euroalue                           0,6               -4,1                -8,3              5,2
Japani                              -1,2               -5,2                -5,3              2,3
Kiina                                   9,6                  8,7                  1,9               8,2
Maailma                           3,0               -0,6                  4,2               4,3
*Ennuste
Lähde: IMF: World Economic Oulook, April 2010 ja World Economic Outlook, October 2020

Kuluvan vuoden 2020 talouskehityksestä tehdään jatkuvasti uusia ennusteita. Ennusteet kertovat kansantuotteen syöksystä, joka useissa teollisuusmaissa on samaa luokkaa kuin finanssikriisin (2008‑2009) aiheuttama talouden supistuminen. Mittaluokka vaihtelee monissa maissa -5 ja -10 prosentin suuruusluokassa (ks. Taulukko). Jo finanssikriisi aiheutti talouskehitykseen katkoksen, joka ei kaikkialla ole vieläkään ohi, tai markkinat eivät ole vielä normalisoituneet.

Finanssikriisin seurauksista eräs pitkäaikaisimpia koskee rahamarkkinoita. Suurimpien maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan, sekä alueiden, kuten euroalueen, sekä keskuspankkien elvytystoimet ovat johtaneet rahamarkkinoilla uudenlaiseen, jopa ennen kokemattomaan tilanteeseen. Lainakorot pysyvät hyvin alhaisina, parhaimmillaan jopa negatiivisina. Muutoksen seurauksista on ekonomisteilla varsin vähän kerrottavaa. Ilmiö on uusi.

Korona-pandemian pitkäaikaiset talousvaikutukset heijastuvat myös rahamarkkinoille. Ekonomistit Òscar Jordà, Sanjay R. Singh ja Alan M.Taylor julkaisivat artikkelin The Long Economic Hangover of Pandemics[1], jonka mukaan pandemialla voi olla vuosikymmeniä kestävät seuraukset talouskehitykseen. He olivat tutkineet viittätoista pandemiaa aina 1300-luvun Mustasta surmasta vuoden 2009 lintuinfluenssaan. Johtopäätöksenä oli, että pandemioilla on vaikutusta erityisesti rahamarkkinoihin – korkotasoa alentavasti, ehkä 1‑1,5 prosenttiyksikköä normaalista ja vaikutus kestää vuosien, jopa vuosikymmenien ajan.

Kansainvälinen korkotaso pysyy varmasti hyvin matalana ainakin koko 2020-luvun ja jonkin aikaa vielä vuoden 2030 jälkeenkin. Tämä tekee tilaa sekä eri maiden että kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n sekä keskuspankkien elvytykselle. Korkomenot eivät nouse. Velkaa otetaan nyt mittasuhteissa, jota ei ennen ole koettu. Euroopan unionin komission kesällä julkistaman arvion mukaan EU:n instituutiot ja jäsenmaat elvyttävät talouksia yhteensä noin 4200 miljardilla eurolla. Sen lisäksi tulee vielä Euroopan keskuspankin elvytysrahoitus, noin 1300 miljardia, ja kuluvan vuoden aikana sovittava EU:n 750 miljardin erityisrahoitus. Alhaisen koron vuoksi lainahoitokulut pysyvät matalina, mutta mitä muuta velkaantuminen aiheuttaa. Summat ovat niin suuria, että sen paremmin mittasuhteita kuin vaikutuksiakaan on vaikea hahmottaa.

Terveys on olennainen osa tuottavuuden kehitystä
Terveys kytkeytyy yhteiskuntaan lukemattomin sitein ja kytkennöin, oli sitten kyse yleisestä talouskehityksestä, yksilöiden tai kotitalouksien toimeentulosta, yhteiskunnan instituutioiden rakenteista ja organisoitumisesta, yritysten markkinoista ja myös yleensä työllisyydestä.

Väestön terveystilalla on kiistämätön yhteys taloudelliseen kasvuun ja elintason nousuun. Taloudellinen kasvu, jota mitataan bruttokansantuotteella, syntyy kahdesta tekijästä, työvoiman määrästä ja työpanoksesta sekä tuottavuuden kasvusta. Työvoiman määrä määräytyy väestön kasvun tai alentumisen perusteella sekä väestön ikärakenteesta. Kun väki vanhenee, yhä suurempi osa siirtyy työvoiman ulkopuolelle. Tuottavuus kertoo tuotannosta työntekijää kohden. Bruttokansantuotteen kasvu syntyy työn tuottavuuden ja työn määrän kasvun summana. Koneet, laitteet, osaaminen ja organisoituminen nostavat tuottavuutta. Jukka Jalavan artikkelin (2005) mukaan elintaso on 150 vuoden aikana noussut lähes yksinomaan tuottavuuden kohoamisen ansiosta.

Suomen asukasta kohti laskettu bkt ja sen osatekijät 1860-2004

Lähde: Jukka Jalava, ”Elintaso on tullut tuottavuudesta”, Tilastokeskus: 5.10.2005

Ennen Koronapandemiaa arvioitiin, että tuottavuus voisi nousta Suomessa keskimäärin 1‑1,5 prosenttia vuodessa. Tuotavuuden nousu on Suomessa ja monissa muissakin maissa hidastunut. Syitä on varmasti monia, mutta jo työllisyyden painottuminen hoiva- ja terveydenhoitoaloille, johtaa osaltaan siihen, että tuottavuutta on entistä vaikeampi nostaa. Kun tarvitaan auttavia käsiä, niitä ei voi koneilla korvata.

Nyt voidaan myös kysyä, miten rahamarkkinoiden juuttuminen vuosikymmeneksi tai pariksi nollakorkoon tai alle, vaikuttaa tuottavuuteen, eli tähän elintason kehitykseen vaikuttavaan tekijään. Korko ei ehkä toimi enää kansantalouden tehokkuutta ohjaavana tekijänä. Ei ole varmaa, että elvytysrahat tai muut taloutta korjaavat toimenpiteet ohjaisivat pääomia ja investointeja taloutta uudistaviin kohteisiin. Kasvun edellytykset voivat näin heiketä.

Helsingin sanomien artikkelissa (16.11.2020)[2] emeritusprofessori Matti Pohjola, joka on erityisesti perehtynyt tuottavuuden ja talouskasvun problematiikkaan, arvioi, että koronaviruspandemiassa on monia tekijöitä, jotka hidastavat työn tuttavuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Matti Pohjola: ”Pitkän aikavälin tarkastelu puhuu sen puolesta, että talouden kasvuvauhti tulee olemaan kauan hitaampaa kuin ennen koronaviruskriisiä, ellei digitalisaation kiihtyminen aiheuta niin voimakasta työn tuottavuuden paranemista, että se muuttaisi myös pitkän aikavälin kasvunäkymät merkittävästi paremmaksi.”

Koronasta toipuminen (vuosina 2021‑2022) nostanee talouden kasvuluvut positiivisiksi jo pelkästään sen vuoksi, että talouden toiminta toipuu rajoituksista. Selvää kuitenkin on, että Suomen bruttokansantuotteen määrä palautuu vuoden 2008 tasolle vasta vuonna 2022. Kun työvoiman määrä joka tapauksessa syntyvyyden alenemisen ja väestön ikääntymisen vuoksi tulevina vuosina laskee, ja jos samaan aikaan tuottavuuden kehitys jää heikoksi, edessä voi olla väistämätön talouskehityksen näivettyminen.

[1] IMF, Finance & Development, June 2020
[2] Petri Sajari: ”Pinnan alla tapahtuu nyt sellaista, mitä tilastot eivät vielä kerro: Tutkijat varoittavat Suomen talouden pitkästä piinasta.” HS. 16.11.2020