Eräänä päivänä lenkillä..

Eräänä päivänä lenkillä…(kuntavaaliehdokkaana)

Se oli sellainen ihan tavallinen lauantaiaamu. Yleensä nukun silloin pitkään. Heräilen hitaasti, juon kahvia käpertyneenä viltin alle ja katson jotakin hömppäsarjaa tv:stä.

Kännykkäni pirahti soimaan. Ystävä siellä jo virkeänä kyseli, lähtisinkö mukaan aamulenkille. Kiemurtelin hieman. Ikkunasta ulos katsoessa ilma näytti kyllä kieltämättä hyvältä, mutta minua hieman epäilytti. Kohta alkaisi kuitenkin sataa lunta taivaan täydeltä ja tuulikin yltyisi. Naamahan siellä jäätyy ja varpaat, ihan takuulla. Paljon mukavampi täällä kotisohvalla köllötellä turvassa kylmiltä tuiskuilta.
Ystäväni totesi minulle, että ethän sinä ole ennenkään ollut sokerista tehty, vaikka vähän tuulta ja räntää olisi tullutkin, niin rohkeasti olet aina tarponut eteenpäin.
Tämä myyntipuhe upposi. No jos minä nyt sitten kuitenkin lähden lenkille,sovitaan niin.

Ulkona oli mitä kaunein leuto talvinen päivä, pakkasta hieman alle kymmenen astetta. Oli ihana hengittää puhdasta raikasta ilmaa ja huomata jälleen kerran, kuinka upea luontomme on.
Tuli siinä sitten puheeksi, että kylämme koulun varastoon olisi hyvä saada uusi paikka suksien ja luistinen säilytykseen, entiset tilat kun ovat jo kovin ahtaat.
Ulkoilureitillä tallustellessamme, kiinnitimme huomiota siihen kuinka palokärki kiersi erään kelon latvusta etsien talvievästä. Orava puolestaan oli ruokaillut suuren kuusen alla. Iso kasa kuorittuja käpyjä paljasti tämän. Katselin jyhkeätä metsämaisemaa ympärilläni, ja totesin mielessäni, että onpa meillä komeat ja hyvin hoidetut metsät.

Ystäväni kertoi, että kohta muuten saadaan taas valaistu latukin käyttöön ja päästään monien muiden kuntalaisten tavoin hiihtämään hoidetuille hiihtoladuille.
Lenkin puolivälissä kevyenliikenteen väylällä hieman ennen koulua, vastaamme tuli lapsilauma pulkkien kanssa. Posket punaisina ja innoissaan he kertoivat meille, miten mahtavat vauhdit olivat taas saaneet siellä ulkoilureitin suurella mäellä, mutta nyt he aikoivat mennä laskemaan mäkeä myös kyläkoulun pihan pikku mäkeen. Sinnepäin mekin olimme suuntaamassa, kuten myös samaa matkaa sauvakälelyllä ollut eläkeläispariskunta.

Koulun pihavalot valaisivat koko piha-alueen. Nuorisoa oli tullut höntsä kiekkoilemaan ja lämpimästä pukukopista tuli pelaaja toisensa perään puheensorinan kera kaukalolle kiekkoa lyömään. Eläkeläispariskunta saapui seuraamaan nuorison touhuja kentän laidalle.
Kylän talkooporukka oli saanut juuri sopivasti kaukalon putsattua lumesta. Illalla olisi vielä tarkoitus jäädyttää kenttää lisää ja saada se näin parempaan luistelukuntoon. Lupauduimme mukaan jäädytystalkoisiin.

Lenkin loppupuolella totesin ystävälleni, että kylläpä kannatti lähteä ja onneksi hän taivutteli minut mukaan.
Kuinka mukavaa olikaan vaihtaa ajatuksia ja saada uusia ideoita yhteisiin projekteihin.
Sain siitä niin paljon iloa ja energiaa itselleni ja ystävälleni mutta ennenkaikkea miten mukava olikaan nähdä muita kyläläisiä ja saada sovittua samalla vielä yhteistä puuhaa heidän kanssaan.

Kotona kuuman teekupin äärellä istuessani tein erään tärkeän havainnon. Tämä lenkillä käynti oli vähän kuin kuntavaaliehdokkaaksi lähteminen ja kunnanvaltuutettuna toimiminen. Ihan tavallisten asioiden hoitamista, yhdessä.
Ensin yleensä tarvitaan joku, joka pyytää ja innostaa sinut mukaan. Siinä voi silloin olla itsellä pientä epärointiä, ehdinkö, osaanko, uskallanko. Toisaalta on myös paljon ideoita ja ajatuksia joita haluaisi kunnassa kehitettävän.
Seuraavaksi otat sen rohkean ja ratkaisevan askeleen ja lähdet mukaan kuntavaaliehdokkaaksi. Sillä sinulla ja juuri sinulla on paljon annettavaa omalle kotikunnalle.
Kuntayhdistyksessä kaikki ovat sinun tukenasi ja apunasi, et jää koskaan yksin. Aivan niinkuin se ystävä ja ne kyläläiset siellä lenkillä
Huomaat ehkä nyt miettiväsi ja pohtivasi mitkä asiat kunnassa toimivat ja mitä asioita pitää kehittää ja parantaa, jotta kaikilla kuntalaisilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja elää.
Olisiko se bussiyhteyksien säilyttäminen vai kenties koulun piha-alueen kehittäminen. Ehkäpä kevyenliikenteen väylän saaminen tai uusien grillipaikkojen lisääminen retkeilyalueille. Kirjaston kotipalvelukin olisi hyvä saada käynnistymään, harrastusvälineiden vuokraamista kunnalta voisi selvittää, lastenhoitoapua luottamushenkilöille kokousten ajaksi, laajempaa kulttuuritoimintaa jne.

Sinä tuleva kuntapäättäjä, juuri sinua tarvitaan nyt mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Lähde siis rohkeasti mukaan. Teidän ansiostanne kunnillamme on jatkossakin koulumme, kevyenliikenteen väylämme, ulkoilureitit, lähiliikunta-alueet, vapaa-aikatalot, kulttuuritoimintaa, päiväkodit, keskuskeittiöt, hoivakodit, torialueet, vuokratalot ym.

Jos edes pienen hetken mietit, että mitä jos. Niin sano silloin itsellesi kyllä ja lähde sinäkin rohkeasti mukaan vaikuttamaan ja hoitamaan kunnan yhteisiä asioita, yhdessä. Niitä ihan tavallisia suomalaisia asioita.

Maiju Anttilainen
Keskusta, Pohjois-karjalan piirihallituksen jäsen, kunnanvaltuutettu Polvijärvi.