
Suomen on puolustettava alueiden tasapuolista kohtelua EU-varoissa
Euroopan unionin pitkän aikavälin rahoituskehystä (MFF) vuosille 2028-2034 ollaan parhaillaan valmistelemassa. Rahoituskehyksellä ja siihen liittyvillä päätöksillä on suora yhteys alueiden elinvoiman kehittymiseen tilanteessa, jossa kansallisen aluepolitiikan instrumentit on lähes lopetettu. Tähän saakka Pohjois-Karjalan ja -Savon maakunnat ovat olleet nettosaajia EU-rahoituksessa. Itä- ja Pohjois-Suomen pysyvät kilpailukykyä haittaavat tekijät on tunnistettu Euroopan unionin tasolla. Tämän vuoksi alueet saavat pohjoisen harvaan asutuille alueille korvamerkittyä NSPA-tukea.
EU:n rahoitusjärjestelmään on nyt tulossa iso muutos, kun jäsenmaille suoraan kohdistuvaa rahoitusta ollaan kokoamassa yhteen. Aiemman yli 500 ohjelman sijaan komissio esittää jäsenmaille omia kansallisia ja alueellisia kumppanuussuunnitelmia (NRPP). Näihin NRPP-kehyksiin sisällytettäisiin ainakin maaseudun kehittäminen, alue- ja rakennepolitiikan rahastot, kalastus- ja meripolitiikka. Osaan rahoituksista ollaan lisäämässä myös tulosperusteisuuden vaatimus.
Komissio, ja myös Suomi, ovat halunneet, että EU-varojen käytöstä päätetään yhä enemmän kansallisesti. Tämä, sinällään hyvältä kuulostava periaate, saattaa kuitenkin ilman rahoituksen korvamerkintää johtaa siihen, että rahoitus ohjautuu jatkossa etelän kasvukeskuksiin, vaikka nykyinen NSPA-rahoitus on Suomen EU-liittymissopimuksessa määritelty tukemaan Itä- ja Pohjois-Suomea.
Maan hallituksen tuleekin huolehtia siitä, että rahoitusneuvotteluissa Itä- ja Pohjois-Suomelle turvataan EU-varojen vähimmäistaso korvamerkinnällä. Tulosperusteisuuden tai kansallisen päätöksentekovallan lisääminen ei saa johtaa siihen, että harvaan asutun Suomen kehittäminen heikkenee ja alueiden välinen epätasa-arvo kasvaa.
Katja Asikainen, hallituksen puheenjohtaja
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto
Vesa Linnanmäki, hallituksen puheenjohtaja
Pohjois-Savon maakuntaliitto


