Erika Eronen: Sosiaalihuollon säästöt maksetaan käytännön arjessa

Sosiaalihuollon säästöt maksetaan käytännön arjessa

Hallitus on tuoreessa kehysriihessä päättänyt uusista sosiaali- ja terveydenhuollon säästöistä. Sosiaalihuoltoon kohdistuu kymmenien miljoonien eurojen leikkaukset lähivuosina. Samalla palveluja karsitaan, rakenteita puretaan ja asiakasmaksuja korotetaan.

Paperilla kyse on säästöistä. Käytännössä kyse on ihmisistä – jonkun äidistä, sisaruksesta, lapsesta tai muusta läheisestä.

Suurin osa niistä ihmisistä, joita sosiaalialan ammattilaiset kohtaavat, olisi autettavissa sosiaalityön keinoin ja moniammatillisella yhteistyöllä. Monella asiakkaalla on oppimisen vaikeuksia tai neuropsykiatrisia piirteitä, kuten autismikirjon piirteitä tai ADHD-oireita. He ovat usein herkkiä, haavoittuvia ja elämän kolhimia ihmisiä. Monen tarina alkaa jo varhain: vaikeuksia koulussa, kokemus ulkopuolisuudesta, kiusaamista sekä liian vähäinen tuki liian myöhään. Pelkkä lääkehoito ei ole ratkaisu.

Tämä kertoo siitä, että ennaltaehkäisy ei toimi tai ole toiminut riittävästi.

Kouluihin ja varhaiseen tukeen tarvittaisiin enemmän resursseja, jotta lapset ja nuoret eivät putoaisi kyydistä. Samaan aikaan tiedämme, että nuorten pahoinvointi, vakava oireilu, rikollisuus ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet.

Puhumme usein siitä, että päihteiden käyttö on oma valinta. Mutta osaako 10–12-vuotias oikeasti valita? Ei osaa. Siinä iässä mennään mukana, haetaan hyväksyntää ja helpotusta pahaan oloon – ilman ymmärrystä seurauksista.

Sanotaan, että “Sota huumeita vastaan on hävitty”. Ehkä niin. Mutta meillä ei ole varaa menettää lapsiamme yhtään sen enempää kuin aikuisiakaan.

Pohjois-Karjalassa tilanne on huolestuttava vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten osalta, koska alueella ei ole lastensuojelun erityisen huolenpidon yksikköä eikä valtion koulukotia, ja vaativan tason lastensuojelupaikkoja on vähän. Tämä johtaa siihen, että nuoria sijoitetaan kauas omasta kotiseudustaan ja perheistään. Se vaikeuttaa perhesuhteita ja heikentää mahdollisuuksia tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä. Ratkaisut eivät perustu lapsen tarpeeseen, vaan palvelujärjestelmän puutteisiin.

Kyse on rakenteellisesta ongelmasta.

Säästöt, jotka kohdistuvat ennaltaehkäiseviin palveluihin ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin, eivät ole todellisia säästöjä. Ne siirtävät kustannuksia tulevaisuuteen ja lisäävät samalla inhimillistä kärsimystä sekä raskaampien palveluiden tarvetta.

Painopistettä tulisi aidosti siirtää korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Kun tukea saadaan ajoissa, voidaan vähentää raskaiden ja kalliiden palveluiden tarvetta sekä parantaa palvelujärjestelmän vaikuttavuutta.

Siun sotessa päihdepuolella tätä suuntaa on jo tunnistettu ja laivan nokkaa saatu käännettyä. Nuorten huumekuolemien ehkäisyyn liittyvä NOHEVA-kehittämishanke pyrkii vahvistamaan nuorten päihdepalveluja, parantamaan hoitoon pääsyä sekä lisäämään varhaista tukea ja jalkautuvaa työtä osana ehkäisevää päihdetyötä.

Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että myös korjaavat palvelut ovat riittävät ja toimivat. Esimerkiksi lastensuojelussa avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon palveluiden tulee olla monipuolisia ja laadukkaita, jotta ne vastaavat todelliseen tarpeeseen ja oikea-aikaisuuteen.

Hallituksen pitäisi tietää, missä ongelmat ongelmakohdat ovat. Hallituksen pitäisi tietää, mitä pitäisi tehdä.

Kysymys kuuluu: miksi hallitus ei tee sitä?

Erika Eronen
Ilomantsin kunnanvaltuutettu
Siunsoten varavaltuutettu
Keskusta