Kotihoito se maton alle lakaistu

Kotihoito se maton alle lakaistu

Jälleen alkoi keskustelu kotihoidon laadusta ja riittävyydestä. Kuinkahan monetta kertaa tästä asiasta puhutaan. Eikö mitään edistystä ole tapahtunut? Onko niin, koska kotihoidon asiakkaat asuvat kotona, poissa silmistä ja poissa mielestä, heidät on helpompi unohtaa? Onko myös niin, että työntekijät ovat joutuneet rattaisiin, joita pyörittää johto, joka on etääntynyt käytännön työstä?

Nykyään kotihoidon päivittäiset käyntimäärät ovat sellaisia, ettei siinä ole aikaa omille ajatuksille, eikä inhimillisyydelle, jota jokainen hoitaja varmasti haluasi toteuttaa. Työ jossa työntekijä joutuu toimimaan vastoin eettisiä näkemyksiään, vaikka ajankäytön suhteen, ei houkuttele. Aina on huono omatunto, joka seuraa kotiin saakka. Kotihoito nostattaa tällä hetkellä pelkkiä kysymyksiä, joihin toivoisi myös vastauksia ja niiden kautta tekoja asioiden parantamiseksi.
Kotihoito mielletään usein vanhempien ihmisten hoidoksi, mutta se koskee kaiken ikäisiä ihmisiä.

Kotihoidon asiakkaat ovat suuremmaksi osaksi huonokuntoisia, sillä kriteerit päästä asiakkaaksi on korkea. Paljon on huonokuntoisia ikäihmisiä yksin kotona asumassa, jotka eivät saa minkäänlaista ulkopuolista apua.
Kodinhoitajat olivat ihana ammattikunta, joka auttoivat heitä kodin arkisissa tehtävissä, kuten siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto, hygienian hoito. Kodinhoitajat toivat turvallisuuden tunnetta, joka jaksoi kestämään yksinäisyyden paremmin. Joku suuressa viisaudessaan päätti lakkauttaa kodinhoitajien ammattikunnan ja koulutuksen. Heitä korvaamaan osittain koulutettiin lähihoitajia, joiden hoitopuolen koulutus meni näin hukkaan ja lisäsi motivaation puutetta. Suuri osa koulutetuista lähihoitajista on vaihtanut alaa.

Olisikohan kodinhoitajien koulutuksen aloittaminen uudelleen yksi ratkaisu kotihoito-ongelmiin?
Onko koti paras paikka? Sitä sopisi meidän kaikkien miettiä. Ei se ole kaikille. Olet yksin 24t/vrk. Hoitaja käy päivittäin puolen tunnin ajan, joku toinen tuo ruoan, joka ei yksin syödessä maistu. Et osaa enää käyttää TV:tä, et näe lukea, sukan kutominenkaan ei onnistu.Täytyy vain odottaa ja taas odottaa olematonta.

Vuodeosastopaikkoja vähennetään, vanhainkoteja ei enää rakenneta, ihmisiä hoidetaan kotiin vähäisillä resursseilla. Kotihoidon kehittäminen ei ole onnistunut suunnitelmien mukaan. Paljon on puhetta, mutta vähän tekoja.

Siirryttäisiinkö kehittämään yhteisöllistä asumista ja otetaan vanhainkodit takaisin ja aloitetaan kodinhoitajakoulutus uudelleen. Kannattaisiko Suomessa siirtyä enemmässä määrin Tanskan malliin , jossa työntekijät muodostavat tiimin ja itsenäisesti hoitavat tietyn alueen asiakkaat.

Anneli Parkkonen (Kesk) Sairaanhoitaja Kontiolahti