Puheenjohtaja, hyvät keskustalaiset,
Korona on raskas taakka kantaa monelle suomalaiselle.
Meillä täällä Uudellamaalla on laitettu taas tiukat ja tarpeelliset rajoitukset pystyyn. Yhä useammalle se tarkoittaa painavan yksinäisyyden pitkittymistä ilman, että valoa edes näkyisi tunnelin päässä.
Meitä kehoitetaan nyt pysyttäytymään lähimmässä perhepiirissä, mutta kaikilla perhettä ei ole. Yksinäisille koronan aiheuttama yksinäisyys on entistäkin raastavampaa. Yhä useammille koti on muuttunut jopa vaaralliseksi paikaksi. Etätyöläisiltä puuttuu työyhteisö, perhevapailla olevat eivät löydä toisiaan ja opiskelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa vain verkon välityksellä. Lista yksinäisyyden muodoista on loputon.
Muutaman viikon päässä oleva joulu, toivon juhla tulee vain entisestään iskemään rintakehään painavana, ikävänä tunteena.
Meidän keskustalaisten paikka on nyt sanoa jokaiselle yksinäiselle, että me näemme teidät, me kuulemme teidät.
Yksinäisyyden kasvun katkaisemisessa koronan pitkittymisen torjunta on juuri nyt tärkeintä. Tähän voimme vaikuttaa noudattamalla rajoituksia ja torjumalla somessa leviäviä valekampanjoita. Meiltä kansalaisilta vaaditaan nyt kovaa kanttia, valtiojohdolta empaattista ja vahvaa johtajuutta.
Mutta yksinäisyys tulee jättämään jälkensä moniin niin, että se näkyy pitkään vielä koronan jälkeenkin. Siksi mielenterveyspalvelujen, nuorisotyön, urheiluseurojen, kansalaisjärjestöjen ja kulttuurin rooli tulee olemaan merkittävä koronan jälkihoidossa.
Meidän keskusta puhuu koronan sosiaalisista vaikutuksista ja on se ääni, joka muistaa myös yksittäisen ihmisen kokemuksen koronan keskellä. Julkinen sektori ei tästä yksin selviä eikä pidäkään – järjestöt, kirkko ja muut yhteisöt on otettava tiiviisti mukaan jälleenrakennukseen.