
Järvenpäässä 14.4.2026 Keski-Uudenmaan Keskustan aluevaltuustoryhmän järjestämä keskustelutilaisuus kokosi yhteen asiantuntijoita, päättäjiä ja alueen toimijoita tarkastelemaan yhtä ajankohtaisimmista ja monimutkaisimmista ilmiöistä: päihteiden vaikutusta turvallisuuteen, hyvinvointiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Tilaisuuden kantava ajatus oli selkeä: turvallisuus kuuluu kaikille. Samalla tunnistettiin rehellisesti se, että näin ei vielä ole. Turvallisuuden kokemus jakautuu epätasaisesti, ja päihteet ovat yksi keskeisimmistä tekijöistä tämän ilmiön taustalla.
Tilaisuuden avannut aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Matti Korkiakoski sanoitti ääneen sen, minkä moni arjessaan näkee. Päihteet eivät ole irrallinen ilmiö, vaan ne kietoutuvat tiiviisti ihmisten arkeen, yhteisöihin ja turvallisuuden kokemukseen.
Nuorten kohdalla päihteet näkyvät erityisesti nikotiinituotteiden yleistymisenä ja osin normalisoitumisena. Aikuisten elämässä vaikutukset voivat olla raskaampia: sairauksia, syrjäytymistä ja ennenaikaisia kuolemia. Samalla päihteet heijastuvat laajemmin yhteiskuntaan turvattomuuden tunteena, joka koskettaa myös niitä, jotka eivät itse käytä päihteitä.
Lähtökohta on se, että ongelmien tunnistaminen on edellytys niiden ratkaisemiselle.
Elämäni Sankari ry:n toiminnanjohtaja Henrik Norrena toi keskusteluun ajankohtaista tietoa nuorten hyvinvoinnista ja päihteiden käytöstä. Havainnot kertovat ilmiöstä, jossa kehitys kulkee kahteen suuntaan samanaikaisesti.
Toisaalta yhä useampi nuori ei käytä päihteitä lainkaan. Toisaalta osa nuorista käyttää niitä entistä enemmän ja riskialttiimmin. Tämä polarisaatio herättää huolta, sillä se viittaa eriytyvään nuoruuteen.
Nikotiinituotteet, erityisesti sähkösavukkeet ja nikotiinipussit, ovat nousseet keskeiseen rooliin nuorten arjessa. Niiden saanti ja siten myös käyttö on lisääntynyt nopeasti, ja samalla tuotteiden nikotiinipitoisuudet ovat kasvaneet, mikä lisää riippuvuuden riskiä merkittävästi.
Päihdekokeilut alkavat tyypillisesti yläkouluikäisenä ja lisääntyvät erityisesti siirryttäessä myöhäisnuoruuteen. Samalla huumausaineiden tarjonta on tullut aiempaa lähemmäs nuorten arkea.
Kehityksessä on kuitenkin myös myönteinen puoli. Alkoholin käyttö nuorten keskuudessa on vähentynyt viime vuosina, mikä osoittaa, että asenteisiin ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa pitkäjänteisellä työllä.
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen asiantuntijapuheenvuorossaan Sirpa Litmanen toi esiin päihdeilmiön rakenteellisen muutoksen. Yksi keskeisimmistä havainnoista oli sekakäytön yleistyminen. Päihteitä ei enää käytetä yksittäin, vaan useita aineita yhdistellään samanaikaisesti.
Markkina on muuttunut monimuotoisemmaksi ja osin vaikeammin hallittavaksi. Bentsodiatsepiinit, pregabaliini, stimulantit ja erilaiset opioidit muodostavat kokonaisuuden, jossa käyttötilanteet ja riskit vaihtelevat suuresti. Kannabis on edelleen yleisimmin käytetty huumausaine, mutta sen rinnalla käytetään yhä enemmän muita aineita.
Tämä kehitys haastaa myös palvelujärjestelmää. Yksinkertaiset ratkaisut eivät riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä ja joustavia hoitopolkuja.
Palvelujärjestelmä tarjoaa laajan valikoiman erilaisia hoitomuotoja. Hoitoon hakeutuminen alkaa usein matalan kynnyksen yhteydenotosta, jonka jälkeen edetään yksilöllisesti suunniteltuun hoitopolkuun.
Hoidossa hyödynnetään muun muassa ohjattua omahoitoa, lyhytterapioita, kuntoutusta ja tarvittaessa laitoshoitoa. Tavoitteena on muodostaa eheä kokonaisuus, jossa yksittäiset toimenpiteet eivät jää irrallisiksi, vaan tukevat toisiaan.
Keskeinen haaste on kuitenkin se, että hoitopolut katkeavat liian usein. Kaikki eivät pääse hoitoon riittävän nopeasti, ja osa putoaa palveluiden väliin. Tämä korostaa tarvetta entistä sujuvammille ja velvoittavammille palveluketjuille.
Kansanedustaja Hanna Kosonen toi puheessaan esiin poliittisen vastuun ja laajemman yhteiskunnallisen näkökulman. Hän viittasi Keskustan uuteen mielenterveysohjelmaan, joka korostaa ennaltaehkäisyä, varhaista tukea ja hoitoon pääsyn nopeuttamista.
Keskeinen ajatus on, että mielenterveyttä ja päihteitä ei voida tarkastella erillisinä ilmiöinä. Ne kietoutuvat usein toisiinsa syy–seuraussuhteiden kautta, ja siksi myös ratkaisujen on oltava kokonaisvaltaisia.
Kosonen painotti, että ihmisistä on pidettävä huolta kaikissa tilanteissa. Apua on saatava ajoissa, eikä kenenkään pidä jäädä yksin.
Nuorten tilanteeseen liittyvä huoli oli yksi tilaisuuden keskeisistä teemoista. Päihteiden käyttö ei jakaudu tasaisesti, vaan osa nuorista ajautuu yhä syvemmälle päihteiden pariin samalla, kun toiset pysyvät täysin niiden ulkopuolella.
Tämä eriytyminen yhdistettynä huumemarkkinoiden kasvuun ja rikollisuuteen muodostaa vakavan haasteen. Päihteet eivät ole vain terveysongelma, vaan ne kytkeytyvät myös rikollisuuteen ja turvallisuuteen entistä laajemmin ja siten koskettavat lähes kaikkia elämän varrella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tilastot konkretisoivat ilmiön mittakaavan. Suomessa alkoholi aiheuttaa vuosittain noin 1 600–1 700 kuolemaa. Huumeisiin kuolee vuosittain noin 250–300 ihmistä. Tupakka puolestaan aiheuttaa useita tuhansia kuolemia vuosittain.
Vaikka huumeet ovat näkyvä ja kasvava ongelma, alkoholi on edelleen suurin yksittäinen päihdekuolemien aiheuttaja. Tämä muistuttaa siitä, että päihdekeskustelussa on huomioitava kokonaisuus ja monimuotoisuus.
Nikotiinituotteiden osalta nostettiin esiin huoli korkeista nikotiinipitoisuuksista ja niiden vaikutuksesta riippuvuuden syntyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mukaan erityisesti nuoret ovat alttiita näiden tuotteiden vaikutuksille.
Keskustelussa käsiteltiin myös laajemmin vaikuttamista ja lobbausta. Päihteiden käytön normalisoituminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat myös kaupalliset intressit ja yhteiskunnalliset päätökset.
Tilaisuudessa sivuttiin myös ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä, kuten käyttöhuoneita ja kannabiksen laillistamista. Molemmista on käyty Suomessa keskustelua, mutta toistaiseksi kumpikaan ei ole edennyt laajempaan toteutukseen tai saanut riittävää poliittista tukea.
Ratkaisujen osalta viesti oli selkeä: hoitoon on päästävä nopeasti ja hoitopolkujen on oltava katkeamattomia. Palveluiden tulee olla paitsi saatavilla, myös sellaisia, että ne tukevat ihmistä pysymään hoidossa.
Samalla korostettiin tutkimuksen, hoitomenetelmien kehittämisen ja eri toimijoiden yhteistyön merkitystä. Yksittäiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan laajaa ja pitkäjänteistä kehittämistä sekä yhdessä tekemistä ja viestien aukotonta kulkua eri toimijoiden välillä.
Tilaisuuden loppukeskustelu toi esiin useita arjen tasolla näkyviä ilmiöitä, jotka täydentävät kokonaiskuvaa. Muun muassa päihdevalistuksen rooli nousi vahvasti esiin. Nykyinen tapa viestiä tai sen puute, ei aina tavoita nuoria, ja siksi tarvitaan uudenlaisia tapoja viestiä päihteiden riskeistä realistisesti ja ymmärrettävästi.
Reseptilääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö nähtiin kasvavana haasteena. Erityisesti rauhoittavien lääkkeiden ja kipulääkkeiden rooli osana päihdeilmiötä herätti huolta.
Ikäihmisten päihteiden käytön lisääntyminen tunnistettiin ilmiönä, joka jää helposti varjoon. Se vaatii kuitenkin oman huomionsa ja kohdennettuja palveluja.
Kasvatukseen liittyvä keskustelu nosti esiin niin sanotun vapaan kasvatuksen sekä sen, että osa lapsista ja nuorista jää liikaa yksin ilman riittävää aikuisen läsnäoloa. Tämä lisää riskiä ajautua päihteiden pariin.
Perheiden rooli nähtiin keskeisenä. Perheitä on tuettava enemmän, ja vanhemmille on tarjottava konkreettisia työkaluja kasvatukseen. Vastuu ei voi olla pelkästään yhteiskunnalla, mutta yhteiskunnan tehtävä on tukea perheitä tässä tehtävässä.
Keskustelussa korostettiin myös konkreettisia arjen ratkaisuja. Liikunnan lisääminen nähtiin tärkeänä keinona vahvistaa hyvinvointia ja ehkäistä ongelmia ennalta. Neuvoloiden merkitys nousi esiin erityisesti päihdeäitien ja perheiden tukemisessa. Varhainen tuki on keskeistä, jotta ongelmat eivät kasva suuremmiksi.
Lisäksi esitettiin ajatus elämänhallintataitojen vahvistamisesta kouluissa. Tavoitteena olisi antaa nuorille paremmat valmiudet arjen hallintaan ja päätöksentekoon. Vanhempien osallistuminen esimerkiksi vanhempainiltoihin nähtiin tärkeänä osana yhteistä vastuuta.
Järvenpään tilaisuus osoitti, että päihdeilmiö on moniulotteinen ja vaativa, mutta siihen voidaan vaikuttaa.
Tarvitaan ennaltaehkäisyä, toimivia palveluja ja ennen kaikkea yhteistyötä. Kyse on lopulta ihmisistä – siitä, että jokainen saa apua ajoissa ja että turvallinen arki kuuluu aidosti kaikille.
Nina From
aluekoordinaattori
Uudenmaan Keskustan piiri ry


