Yhteisöasuminen ei korvaa ympärivuorokautista hoitoa

Mitä tarkoittaa yhteisöasuminen? Onko tarkoitus, että hyvin toimintarajoitteisia ikäihmisiä kootaan asumaan samaan paikkaan, jonne kotihoito ja muut palvelujen tarjoajat tuovat apuaan? Jos näin on, niin yhteisöllisyys toteutuu silloin vain avun tai hoidon antajien näkökulmasta.

Erilaisia yhteisöllisen asumisen muotoja on monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa. Olennainen ero Suomeen on siinä, että yhteisöllisyyttä on lähdetty kehittämään asukkaiden omista tarpeista. Ensin ovat ihmiset ja heidän toiveensa muodostaa asuinyhteisö, sitten toteutus.

Ikäihmisten yhteisöllistä asumista on tutkittu Suomessa (esim. Mäkelä ja Teikari, XAMK, 2017). On saatu selville, että kiinnostusta on, mutta seniorien yhteisöasuminen on vieras asuinmuoto. Tärkeää vanhuksille on saada apua omaan kotiinsa mahdollisimman pitkään. Muisti ja toimintakyky ovat edellytyksiä selviytymisen kannalta ja varmuus avun saamisesta tarvittaessa.

Yhteisöasumisessa tarvitaan myös asukkaiden toimintakykyä. Silloin on mahdollista vaalia sosiaalisia suhteita ja antaa tarvittaessa apua muille, olla osa yhteisöä. Silloin voidaan myös tulla toimeen esimerkiksi kotihoidon käyntien turvin ja yöt pärjätään yöpartion avulla. Ympärivuorokautista henkilöstöähän ei yhteisöasumisessa ole.

Palveluasuminen, ryhmäkoti, hoiva-, hoitokoti ovat nimikkeitä avohoitoperusteiselle ympärivuorokautiselle hoidolle ja palvelulle. Vanhainkodit ja muu laitoshoito on siirtymässä ja suurelta osin jo siirtynytkin historiaan. Myöskään terveyskeskusten osastoilla ei enää asuta. Asukkaat ympärivuorokautiseen hoitoon on seulottu tiukoin kriteerein ja he ovat fyysiseltä toimintakyvyltään entistä huonokuntoisempia sekä vakavasti muistisairaita. Henkilöstömitoitus on tällä hetkellä 0,65 eli 6,5 työntekijää 10 asukasta kohden. Tämä määrä tarvitaan paljon apua ja hoitoa tarvitseville.

Yhteisöasumisen käsite ja asumiseen pääsykriteerit tulee määritellä valtakunnallisesti ja yhteisöjen kokoaminen aloittaa ihmisistä ja heidän tarpeistaan sekä kiinnostuksistaan lähtien.

Anna-Liisa Lyytinen

Nurmijärven hyvinvointilautakunnan pj.

Keski-Uudenmaan aluevaltuuston jäsen (kesk.)

Lue seuraavaksi

Ikäihmisten hoito ei saa jäädä säästöjen varjoon
Väestömme ikääntyy vauhdilla, ja tämä muutos muuttaa hyvinvointialueen palvelutarvetta pysyvästi. Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, ei ikäihmisten hoidosta voida säästää niin, että seuraukset jäävät kaikkein haavoittuvimpien kannettavaksi. Jokaisella on oikeus turvaan, arvokkuuteen ja hoitoon, joka vastaa heidän todellista tarpeitaan – asuipa ihminen kotona tai ympärivuorokautisen hoivan piirissä.
21.1.2026 / Keski-Uusimaa
Arjen turvallisuutta on vahvistettava
Turvallisuuden tunnettamme ovat viime vuosina heikentäneet monet asiat. Koronapandemia, sodat, hybridivaikuttaminen, maailman ennakoimattomuus sekä ilmaston ääri-ilmiöt ovat näistä valitettavia esimerkkejä. Maamme hallituksen rajut leikkaukset, jotka ovat kohdistuneet erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin, mutta myös yhteiskuntamme palvelujärjestelmään, horjuttavat osaltaan turvallisuuden tunnetta. Lisäksi kansaa jakava, kova retoriikka luo turvattomuuden ilma piiriä.
19.1.2026 / Länsi-Uusimaa
Ihminen edellä myös muutoksessa
Uusi Itä-Uudenmaan Keskustan aluevaltuustoryhmän Itä-Uudenmaan Uutiset -lehti 1/2026 kokoaa ajankohtaiset puheenvuorot arjen turvallisuudesta ja varautumisesta, palvelujen saatavuudesta, talouden tasapainottamisesta, potilaan oikeuksista sekä lähipalvelujen tulevaisuudesta. Yhteinen viesti on selkeä: hyvinvointialueen on oltava läsnä ihmisten arjessa ja erityisesti kun muutoksia suunnitellaan ja tehdään.
15.1.2026 / Itä-Uusimaa
EtusivuKeski-UusimaaYhteisöasuminen ei korvaa ympärivuorokautista hoitoa