Yhteisöasuminen ei korvaa ympärivuorokautista hoitoa

Mitä tarkoittaa yhteisöasuminen? Onko tarkoitus, että hyvin toimintarajoitteisia ikäihmisiä kootaan asumaan samaan paikkaan, jonne kotihoito ja muut palvelujen tarjoajat tuovat apuaan? Jos näin on, niin yhteisöllisyys toteutuu silloin vain avun tai hoidon antajien näkökulmasta.

Erilaisia yhteisöllisen asumisen muotoja on monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa. Olennainen ero Suomeen on siinä, että yhteisöllisyyttä on lähdetty kehittämään asukkaiden omista tarpeista. Ensin ovat ihmiset ja heidän toiveensa muodostaa asuinyhteisö, sitten toteutus.

Ikäihmisten yhteisöllistä asumista on tutkittu Suomessa (esim. Mäkelä ja Teikari, XAMK, 2017). On saatu selville, että kiinnostusta on, mutta seniorien yhteisöasuminen on vieras asuinmuoto. Tärkeää vanhuksille on saada apua omaan kotiinsa mahdollisimman pitkään. Muisti ja toimintakyky ovat edellytyksiä selviytymisen kannalta ja varmuus avun saamisesta tarvittaessa.

Yhteisöasumisessa tarvitaan myös asukkaiden toimintakykyä. Silloin on mahdollista vaalia sosiaalisia suhteita ja antaa tarvittaessa apua muille, olla osa yhteisöä. Silloin voidaan myös tulla toimeen esimerkiksi kotihoidon käyntien turvin ja yöt pärjätään yöpartion avulla. Ympärivuorokautista henkilöstöähän ei yhteisöasumisessa ole.

Palveluasuminen, ryhmäkoti, hoiva-, hoitokoti ovat nimikkeitä avohoitoperusteiselle ympärivuorokautiselle hoidolle ja palvelulle. Vanhainkodit ja muu laitoshoito on siirtymässä ja suurelta osin jo siirtynytkin historiaan. Myöskään terveyskeskusten osastoilla ei enää asuta. Asukkaat ympärivuorokautiseen hoitoon on seulottu tiukoin kriteerein ja he ovat fyysiseltä toimintakyvyltään entistä huonokuntoisempia sekä vakavasti muistisairaita. Henkilöstömitoitus on tällä hetkellä 0,65 eli 6,5 työntekijää 10 asukasta kohden. Tämä määrä tarvitaan paljon apua ja hoitoa tarvitseville.

Yhteisöasumisen käsite ja asumiseen pääsykriteerit tulee määritellä valtakunnallisesti ja yhteisöjen kokoaminen aloittaa ihmisistä ja heidän tarpeistaan sekä kiinnostuksistaan lähtien.

Anna-Liisa Lyytinen

Nurmijärven hyvinvointilautakunnan pj.

Keski-Uudenmaan aluevaltuuston jäsen (kesk.)

Lue seuraavaksi

Hyvinvointi kuuluu koko Itä-Uudellemaalle – myös pieniin kuntiin
Itä-Uudenmaan aluevaltuustossa 11.2. Kristian Forsman korosti ryhmäpuheenvuorossaan, että hyvinvointisuunnitelman toimeenpanossa on varmistettava palveluiden tasapuolinen saavutettavuus. Vaikka perhe- ja osaamiskeskusmallit ovat tuottaneet tuloksia ja HYTE-kerroin on kääntynyt parempaan suuntaan, pienempien kuntien asukkaiden palveluohjaukseen ja tiedottamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ennaltaehkäisy, vaikuttavuus ja alueellinen oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä.
3.3.2026 / Itä-Uusimaa
Kun hoivapaikkaa ei ole – ja odotus käy kalliiksi
Ympärivuorokautiseen hoivaan pääsy viivästyy yhä useammin, vaikka tarve on todettu ja määräajat kirjattu lakiin. Odotus ei ole pelkkää aikaa jonossa – se heikentää ikäihmisen toimintakykyä, kuormittaa omaisia ja kasvattaa kustannuksia. Kyse ei ole vain palvelupaikkojen riittävyydestä, vaan siitä, miten kohtelemme ihmisiä elämänsä hauraimpana aikana.
2.3.2026 / Keski-Uusimaa
Kun arvostus katoaa, horjuu myös hyvinvointivaltion perusta
Tutkija Laura Kihlströmin havainnot arvottomuuden kokemuksista eivät ole irrallinen ilmiö. Tuomas Vanhanen on aiemmissa kirjoituksissaan korostanut, että luottamus hyvinvointivaltioon rakentuu arjen palvelukohtaamisissa – siinä, kokeeko ihminen tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Kun palvelukokemus heikkenee, kyse ei ole vain yksittäisestä käynnistä terveysasemalla, vaan laajemmin ihmisen suhteesta yhteiskuntaan ja sen oikeudenmukaisuuteen.
26.2.2026 / Uutiset
EtusivuKeski-UusimaaYhteisöasuminen ei korvaa ympärivuorokautista hoitoa