Uusmaalainen Keskusta -pamfletti

Ihan lähellä kotia – kylässä tai korttelissa
-periaatteita aluevaaleihin

Uudenmaan Keskustalle aluevaalit ovat linjavaalit sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palveluista. Nyt pitää rakentaa tasa-arvoisempaa Uuttamaata. Tästä syystä keskustaan tulee nostaa vahvasti keskusteluun Uudenmaan Keskustalle tärkeät, kotimaiset näkökulmat:

• Lähipalvelut on turvattava Uudellamaalla jokaisessa korttelissa ja kylässä. Lähellä tuotettu palvelu koetaan usein kotoisana. Keskustalaiset haluavat edistää uusmaalaisten hyvää elämää lähellä kotia.

• Valinnanvapaus on arvojemme ytimessä. Jokainen tietää sen, millainen palvelu juuri hänelle ja hänen läheisilleen on se sopivin. Asukas on oman asiansa asiantuntija. Nyt on aika auttaa asukkaita tekemään omia valintoja. Kyllä jokaisella alueen asukkaalla pitää olla mahdollisuus valita palvelunsa joko julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamana. Edistämme asukkaiden valinnanvapautta kaikessa, myös sosiaali- ja terveys – sekä pelastustoimen palvelujen kehittämisessä

• Yrittäjyyden ja järjestöjen osaamisen arvostaminen on Keskustan ydintä. Sosiaali- ja terveys sekä pelastustoimen palvelujen tuottamisessa kolmas sektori ja yritykset tulee nähdä aikaisempaa vahvemmin palvelujen tuottajina, ei vain palvelujen täydentäjinä. Kolmannen sektorin monipuolisuus ja osaaminen on merkittävä voimavara, joka tulee ottaa täysimääräisesti mukaan sekä palvelujen suunnitteluun että toteutukseen -asukasta unohtamatta. Parhaat palvelukäytännöt löytyvät uusmaalaisista kylistä ja kaupungeista, ehkäpä siitä lähikorttelista, tai kotoa. Käytetään suomalaisia lähipalveluja, jos se on suinkin mahdollista.

• Asukkaille tulee antaa aito mahdollisuus kehittää sopivia, uudenlaisia palveluratkaisuja. Esimerkiksi asukkaiden osallistaminen, digitaalisuuden hyödyntäminen, ostopalveluiden räätälöiminen ja palvelusetelin kehittäminen osataan Uudellamaalla. Uusimaa on digitaalisten innovaatioiden piilaakso Suomessa– Uudenmaan Keskusta haluaa hyödyntää sosiaali- ja terveys sekä -pelastustoimen palvelujen kehittämisessä läheltä saatavaa huippuosaamista. Sitä kotimaista, lähellä tuotettua.

• Hyvinvointi lähtee kotoa. Korttelissa ja kotikylässä tulee olla mahdollisuus huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista, kuntoutuksesta, liikkumisesta ja virkistäytymisestä. Puhdas luontoympäristö auttaa ennaltaehkäisemään hyvinvointia uhkaavia haittoja. Luonto kiittää, kun käytämme lähipalveluita, olipa kyse terveyden hoitamisesta tai elämäntilanteen selkeyttämisestä yhdessä auttajien kanssa.

• Pieni on kaunista myös sosiaali- ja terveys – sekä pelastustoimen peruspalvelujen tuottamisessa. Me keskustalaiset emme kannata peruspalvelujen keskittämistä: lyhyt matka palveluyksikköön tai palveluyksiköstä asukkaan luokse vähentää kulkemiseen käytettyä aikaa ja kulkemiseen liittyviä päästöjä. Lähineuvolaan voi vaikka kävellä tai pyöräillä. Kestävien ja luontoarvojen kunnioittamiseen liittyvien palveluratkaisujen löytäminen on keskustalaisen tekemisen keskiössä.

• Tuttu peruspalvelu lisää turvallisuudentunnetta ja asukkaiden hyvinvointia. Vauvaa odottavan perheen neuvola on kodin lähellä, lähikorttelissa tai omassa kylässä. Tuttu terveydenhoitaja madaltaa kynnystä pyytää esimerkiksi kotiapua silloin, kun on tarvetta sitä saada. Lapsille ja nuorille peruspalvelut tulee toteuttaa esimerkiksi päiväkodin tai koulun yhteydessä. Työssäkäyvä voi saada palvelut työpaikalta tai sen läheltä.

• Emme saa unohtaa myöskään ikäihmisten, vajaakuntoisten ja työn ulkopuolella olevien palvelutarpeita. Oma kortteli- tai kyläpalvelu koetaan läheisenä ja helposti saavutettavana. Palvelujen tuttuutta ja tuotettuun peruspalveluun liittyvää turvallisuudentunnetta tulee edistää uudella sote-alueella. Turvallisuudentunne edistää asukkaiden hyvinvointia.

• Kotimaiset sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen peruspalvelut rakennetaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden mukaisesti: heikompaa ei jätetä ja kaikki pidetään mukana. Keskusta puolustaa vammaisten, omaishoitajien, vanhusten ja muiden peruspalvelujen tarpeessa olevien yhdenvertaista kohtelua, jaksamisen tukemista, terveyden ylläpitoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Ketään ei jätetä yksin selviytymään.

• Keskusta haluaa kehittää myös uudenlaisia palveluratkaisuja nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuuden madaltamiseksi sekä nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Matalan kynnyksen kohtaamispaikkana koulut ja oppilaitokset ovat parhaita nuorten paikkoja. Korona-aikana syntynyt hoivavelka tulee hoitaa kohdistamalla resurssit lapsiin ja nuoriin sekä kotona hoidettaviin ikäihmisiin ja kotisairaanhoitoon. Perhehoitopalveluita tulee kehittää kaikissa ikäryhmissä ja jokaisessa korttelissa sekä kylässä.

• Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastuspalveluiden työntekijöiden jaksamisen tukeminen on Keskustalle tärkeää: korona-aika on lisännyt tarvetta lisätä sekä henkilökuntaa että henkilökunnan jaksamiseen liittyvää resurssointia. Keskustalle tärkeää on, että palvelujen tuottajat eli työntekijät voivat hyvin. Julkisen palvelutuotannon rinnalle Keskusta haluaa ottaa yhteistyökumppaneiksi sekä palveluja tuottavat yritykset että koko kolmannen sektorin. Yhdessä tekemällä selviämme hyvinvointipalvelujen tuottamisesta nyt ja jatkossa. Keskusta arvostaa kotimaista työtä ja osaamista, olipa kyse julkisesta, yksityisestä tai muusta palvelun tuottajasta.

• Yhden luukun periaate on Keskustan idea. Uusmaalaiset keskustalaiset haluavat edistää palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta: asukkaan tulee saada riittävä tuki ja neuvot tilanteeseensa jo ensimmäisellä puhelinsoitolla tai tapaamiskerralla. Tarpeeton pompottelu luukulta toiselle ei ole tätä päivää. Keskusta edistää palvelujen saavutettavuutta kaikilla kontaktitavoilla: sähköisesti, puhelimella ja paikalla tapahtuvissa kontaktitilanteissa. Alueen asukas on kuningas jokaisessa palvelukontaktissa.

• Keskustalla on tärkeä tehtävä Uudellamaalla varmistaa palvelujen tasa-arvon toteutuminen ja edistää lähipalveluiden laatua, saavutettavuutta ja alueen asukkaiden valinnanvapautta. Keskusta osaa tehdä yhteistyötä, – verkostoitua ja käyttää hyödyksi jo hyväksi havaittuja käytäntöjä. Keskustasta löytyy luovuutta sosiaali- ja terveys -sekä pelastuspalvelujen kehittämiseen oman maakunnan sisällä.

Keskustalainen sote-uudistus on parannus aikaisempaan – katsotaan sitä alueen asukkaan-, palvelun tuottajan-, palvelun tekijän eli työntekijän tai -veronmaksajan näkökulmasta. Keskusta haluaa olla edistyksen lippulaiva – Se Kotimainen.

Äänestä Keskustaa, tiedät, että äänesi menee tekemisen ytimeen – sinun ja perheesi parhaaksi.

Pirjo Luokkala, Vantaa

Takaisin ylös >

Politiikan ytimessä perhe

Jokainen koti on maailman keskipiste. Santeri Alkion ajatus on varsin yleismaailmallinen ja samalla hyvin keskustalainen. Ihminen kasvaa itsekseen läheisissä ihmissuhteissa. Lapsuuden kasvuympäristöllä on valtavan suuri merkitys ihmisen koko myöhemmälle elämälle.

Uusimaa on Suomen lapsirikkain alue. Alaikäisten lasten määrä on ollut viime vuodet kasvussa. Moneen muuhun Suomen alueeseen verrattuna tulevaisuudennäkymä on tässä suhteessa kirkkaampi. Vaikka syntyvyys on laskenut myös Uudellamaalla, kouluissa riittää vielä toistaiseksi oppilaita ja päiväkodit paikoin pullistelevat lapsia.

Lapsiperheillä menee monilla mittareilla hyvin. Emme ole kuitenkaan kyenneet kitkemään eriarvoisuutta, vaan päinvastoin se on monilla mittareilla jopa syventynyt. Erityisesti isoissa kaupungeissa moni pikkulapsiperhe on täysin vailla turvaverkkoja isovanhempien ja muiden sukulaisten asuessa kaukana. Moni ei löydä kumppania, jonka kanssa perustaa perhe ja toisaalta vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt.

Perhepolitiikan ydintehtävä on luoda ympäristö, jossa uskaltaa perustaa perheen ja jossa jokaisen toive lapsiluvusta voisi käydä toteen. Kyse on pitkälti luottamuksesta: pärjäänkö, pystynkö, jaksanko? Maailman tila ja tulevaisuus saa monet empimään perheellistymistä. Siksi politiikassa on parempi kylvää toivoa, kuin tuhoa.

Perheet kaipaavat joustoja

Keskustassa nähdään, että jokaisella on velvollisuus kantaa vastuuta itsestään ja läheisistään. Ylisukupolvisen välittämisen ja vastuunkannon tukeminen on syvällä puolueen arvoissa. Perheiden rinnalle tarvitaan tukevia rakenteita ja palveluita. Perhepolitiikan tehtävä on tukea kodeissa tehtävää kasvatus- ja hoivatyötä niin, että kodeissa voidaan hyvin. Tämä edellyttää perheiden moninaisuuden tunnistamista.

Perheet kaipaavat joustoja, eivät kahlitsevia järjestelmiä ja ahtamista yhteen muottiin. Perhevapaajärjestelmä on keskeinen perhepolitiikan väline, joka ohjaa perheiden valintoja. Keskusta on halunnut uudistaa perhevapaita ensisijaisesti lasten ja perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta.

Elokuussa 2022 voimaan tuleva perhevapaauudistus vie asioita hyvään suuntaan. Perheet saavat lisää joustavuutta vapaiden käyttöön. Hoitovastuu jakautuu tasaisemmin, kun isien ja ei-synnyttäneiden vanhempien vapaiden määrä kasvaa. Tämä ei kuitenkaan ole leikkaus äitien käytössä olevista perhevapaista, vaan tukikuukausien kokonaismäärä lisääntyy, mikä oli keskustalle tärkeä arvovalinta.

Jatkossa on pohdittava, voisiko järjestelmä joustaa vieläkin paremmin perheiden toiveiden ja elämäntilanteiden mukaan. Keskustan ei kannata pitää härkäpäisesti kiinni nykymallisesta kotihoidontuesta, vaan etsiä aktiivisesti perheiden kannalta vieläkin parempia malleja. Ihannetilanteessa myös varhaiskasvatusta olisi mahdollista hyödyntää nykyistä joustavammin, esimerkiksi tuntiperusteisen laskutuksen avulla.

Keskusta haluaa tukea perheiden mahdollisuutta valita kotihoito lapsen ensimmäisinä ikävuosina. Tuo vaihtoehto on oltava muillakin kuin varakkailla perheillä, siksi keskusta on kannattanut monissa kunnissa kotihoidon tuen kuntalisää. Varhaiskasvatus ei ole vielä yksivuotiaalle välttämätön osa koulupolkua, vaikka se monen perheen arkeen toimiva valinta onkin.

Tukea ilman taistelua

Ruuhkavuosien uuvuttamista perheistä on tullut normi, jota vastaan on toimittava. Työn ja perheen yhteensovittamisesta on tehtävä helpompaa. Osa-aikatyön on oltava aito mahdollisuus yhä useammalle äidille ja isälle. Päiväkodin tulee olla lähipalvelu, jotta arkeen jää aikaa yhdessäololle ja väljyyttä myös vanhempien omalle ajalle.

Keskusta arvostaa järjestöjen tekemää työtä, ja perheiden palvelujen osalta tiivis yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on kaikkien etu. Yhdessä järjestöjen ja seurakuntien kanssa voitaisiin vahvistaa entisestään parisuhdetyötä, niin että sitä olisi matalalla kynnyksellä kaikkien tarvitsevien saatavilla. Parisuhteen hyvinvointi heijastuu koko perheen hyvinvointiin.

Samalla kun osa perheistä kamppailee työn sekä perhe- ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa, osa vanhemmista etsii epätoivoisesti työtä ja paikkaansa yhteiskunnassa. Liian moni lapsi joutuu kantamaan huolta perheen toimeentulosta.

Sote-uudistuksen myötä tulee lapsiperheiden palveluista luoda kokonaisuus, jossa tunnistetaan perheen koko elämäntilanne. Palveluita on kehitettävä käyttäjän näkökulmasta eri toimijoiden tiiviissä yhteistyössä. Perhekeskukset voivat toimia paitsi saumattomien palvelujen tarjoajana myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkoina.

Palveluiden kehittäminen edellyttää perheiden arjen tuntemusta ja erityisesti uupuneen mielenmaiseman tunnistamista. Palveluiden saamisen ei pidä olla taistelua, jossa vain vahvimmat pärjäävät. Jokaisen vaadittavan lapun, lomakkeen ja puhelinsoiton kohdalla on mietittävä, miten tämän voisi tehdä asiakkaalle helpommaksi. Erityisen haastavassa asemassa ovat erityislapset perheineen. Heidän osalta palvelujen sujuvoittamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

Uusilla hyvinvointialueilla on kiinnitettävä huomiota siihen, miksi yhä useampi perhe hankkii lapselleen yksityisen sairaskuluvakuutuksen. Vakuutuksesta on alkanut tulla jossain määrin vastuullisen vanhemmuuden mitta, ja kauhutarinat tuntien jonotuksesta terveyskeskuksen aulassa leviävät lasta odottavien keskuudessa. Palveluiden tulisi myös julkisen tuottajan järjestämänä olla niin toimivia, että perheet korvatulehdusten ja flunssakiereiden keskellä kokevat ne sujuvaksi.

Toinen eriarvoisuutta luova palvelu on äitiysfysioterapia, jonka moni äiti pulittaa omasta pussistaan. Äitien kokemus raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta voi vaikuttaa jopa perheiden lapsilukuun. Nykyisen jälkitarkastuksen voisi korvata asiantuntevan äitiysfysioterapeutin vastaanotolla.

Perheystävällisempi yhteiskunta

Keskustan periaateohjelman johdannossa luetellaan puolueeseen liittyviä vahvuuksia ja painotuksia, jotka tekevät keskustasta muista puolueista erottuvan poliittisen liikkeen. Yhtenä näistä mainitaan “henkiset ja inhimilliset arvot materialismia vastaan”. Mitä tämä tarkoittaa perhepolitiikan osalta?

Suomi on monella mittarilla valtavan hyvinvoiva maa. Meillä on yhteiskuntana varaa mahdollistaa aineelliset perustarpeet kaikille tarvitseville. Monilla meistä on varaa kuluttaa enemmän kuin on välttämätöntä. Olemme pystyneet sadassa vuodessa luomaan hyvinvointiyhteiskunnan, jossa lapset saavat syntyä turvallisissa olosuhteissa ja jokaisella on oikeus koulutukseen.

Aineellisen hyvinvoinnin keskellä elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa mielenterveysongelmat ovat epidemia. Elämmekö elämää, joka syvästi palvelee inhimillisiä tarpeitamme?

Perhepolitiikassa on aina kyse myös perheiden omista arvovalinnoista. On kuitenkin vaikeaa irrottautua ulkoapäin määrittyvistä askelmerkeistä, jotka mittaavat menestystä ja pärjäämistä, oikeanlaisia valintoja ihmisenä ja vanhempana.

Nykyinen ilmapiiri, jossa lapsen saaminen nähdään usein uran esteenä tai vähintäänkin hidasteena on muututtava. Vieläkin myrkyllisempi on ihanne kaiken saamisesta yhtä aikaa. Olisi kyettävä yhdistämään vanhempainvapaa, sivussa töitä, opiskelua ja muuta itsensä kehittämistä, jotta ei vain tipahda vauhdista. Ei ole ihme, että yksilökeskeisyyden ja kovan kilpailun keskellä lapsen saanti epäilyttää monia.

Paitsi poliittinen päätöksenteko, myös kulttuurimme kaipaa läpikotaisen lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin. Nuoret sukupolvet tulevat yhä enemmän etsimään arvojensa mukaista elämäntapaa. Tehtävämme on kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita ja toimintamalleja ihmisyyden, ja perheen, hyväksi. Kohtuullisuuden valtavirtaistuminen olisi lempeämpi ihmistä ja ympäristöämme kohtaan.

Liina Tiusanen, Järvenpää

Takaisin ylös >

Sivistykseen ja koulutukseen panostaminen entistä tärkeämpää poikkeusoloista toipumisen ja kansakunnan menestymisen kannalta

Koronapandemia on asettanut kansakuntamme uudelleen sen eteen, että on entistä tarkemmin punnittava arvojemme pohjalta, mihin meidän kannattaa nyt panostaa. Sivistys ja koulutus ovat olleet kansakuntamme menestyksen tae siitä lähtien, kun K. J. Ståhlberg 100 vuotta sitten 15.4. 1921 vahvisti lain kaikille yhteisestä oppivelvollisuudesta. Tämä oppivelvollisuuslaki on osoittautunut ratkaisevaksi Suomen hyvinvoinnille ja menestykselle. Koulutukseen panostamalla vaikutetaan myönteisesti tulevaisuuteen.

Suomi on monta kertaa historiansa aikana ollut tiukan paikan edessä. Haasteita on aiemminkin ollut ja niistä on aina selvitty. Yksi tärkeimmistä kansakuntamme selviytymisen tukipilareista on ollut yleinen oppivelvollisuus, joka on mahdollistanut meille kaikille laajan sivistystason. On entistä tärkeämpää, että me säilytämme sivistyksellisen perinnön jälkipolvillemme ja takaamme heille tasa-arvoiset mahdollisuudet kasvaa, oppia ja kouluttautua heidän omien toiveidensa ja tavoitteidensa mukaisesti, jotta kansakuntamme sivistyksellinen perintö kantaa ja kasvatukseen ja opetukseen tai paremminkin kasvuun ja oppimiseen panostetaan ja pidetään ne koulutuspolitiikassa ja valtakunnan ja kuntien päätöksenteossa kärkihankkeina. Panostamalla lapsiin ja nuoriin juuri nyt luodaan vahva ja vakaampi tulevaisuus jälkipolvillemme! Uskon, että me kaikki haluamme olla tekemässä päätöksiä ja tekoja paremman tulevaisuuden puolesta ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä osallisuuden lisäämiseksi. Koulutus on tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Nyt, kun rokotukset maailmanlaajuista covid 19-pandemiaa vastaan ovat edenneet myös Suomessa, on suunnattava alkuun ajatukset siihen, kuinka selviydymme ja toivumme näistä poikkeusoloista. Kriisistä selviytyminen vaatii nyt valtakunnan ja kuntien päättäjiltä ja opetuksenjärjestäjiltä toimenpiteitä ja hallittua korona exit-strategiaa. Opettajat olisi saatava pikatahtia rokotettua ja samalla tulisi vauhdittaa oppilaiden rokottamista. Myös tehosterokottamista kolmanteen kertaan on väläytelty ja sen suunnittelu etenee THL:n ja terveysviranomaisten ohjeistuksilla sekä valtioneuvoston päätöksillä. Koulut ja oppilaitokset aloitettiin perusopetuksessa ja toisella asteella lähiopetuksessa ja lähiopetuksen pitäminen ensisijaisena opetusmuotona onkin ensiarvoisen tärkeää. Tämän mahdollistamiseksi tarvittaneen pikatestauksia ja turvallisuus- sekä terveysmääräysten tarkkaa noudattamista ja valvomista. Samalla on tärkeä muistaa, että varhaiskasvatuksessa on oltu koko korona-ajan lähikontakteissa. Henkilöstön ja esihenkilöiden oikea-aikainen ja sisällöltään yhtenäinen tiedotus ja opetushenkilöstön ja oppilaiden suojaaminen opetuksen kaikilla asteilla varhaiskasvatuksesta alkaen on tärkeää. Tässä valtioneuvosto, terveysviranomaiset ja kunnat sekä opetuksenjärjestäjät ovat onnistuneet ajoittain hyvin ja tätä hyvää työtä on jatkettava. Korona-ajan jatkuessa ennakoitua pidempään on parannettavaakin tiedottamisen selkeydessä toki ilmennyt.

Hyvinvointi on tärkeä osa alan vetovoimaa

Poikkeusolot ovat tuoneet esille lasten, nuorten ja aikuistenkin lisääntyneet mielenterveysongelmat ja tuen tarpeen. Korona-aikana on kertynyt oppimisvajetta sekä myös hyvinvointivajetta. Oppimisvajeen ja hyvinvointivajeenkin paikkaamiseen on varattava riittävästi resursseja. Myös opetusalan henkilöstö on ollut lujilla ja tuoreimpana tietona on kerätty tutkimustietoa opettajien kuormitukseen ja työhyvinvointiin liittyen. Helsingin yliopiston Aro-Salmelan tutkimus syksyltä 2020 kertoo n. 70 %:n opettajista kokeneen jonkinasteista uupumusta työssään. Myös OAJ:n oma kysely opettajille viime keväänä kertoi, että jopa kolmannes opettajista on miettinyt koronavuonna alanvaihtoa. Viimeisimmän kyselyn mukaan jopa 57 % opettajista on miettinyt alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana. Tuo alanvaihtoa miettivien luku on siis selvästi kasvussa ja se kertoo karua kertomaa siitä, että opettajien työn vaativuutta on syytä tarkastella ja ottaa viesti vakavasti. Yleisimmät syyt kyselyn mukaan sille, että alan vaihtoa opettajakunnan keskuudessa yhä laajemmin mietitään, ovat työn kuormittavuus, lisääntynyt työmäärä ja palkkataso. Miten taataan opettajien jaksaminen ja työhyvinvointi jatkossa, että korkeasti koulutettujen opettajien pysyvyys alalla taataan ja kuinka säilytetään opettajuuden vetovoima, jotta opettajankoulutukseen on jatkossakin imua ja opettajan työ koetaan merkityksellisenä nyky-yhteiskunnassamme?

Nyt tarvitaan monivuotinen elpymispaketti, jolla taataan opettajuuden vetovoima ja laadukas ja tasa-arvoinen opinpolku varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ja aina korkeakouluihin asti. Samalla on muistettava elinikäinen koulutus, nuorten opettajien mentorointi ja opettajien työhyvinvoinnin tehokkaampi tukeminen. Tarvitaan kansallinen suunnitelma, valtion rahoitusta sekä kuntien ja opetuksen järjestäjien omat suunnitelmat ja toimet, siis sivistys- ja koulutuspoliittinen suunnitelma ja ohjelma, jota päivitetään säännöllisesti.

Perusrahoitus kuntoon

Koulutuspoliittista selontekoa (kevät 2021) varten OAJ esitti riittävää rahoitusta, jotta pysytään pohjoismaisella tasolla, laatukriteerejä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle, tasa-arvoisen koulupolun mahdollistamista varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta, normituksen lisäämistä ja kelpoisuusvaatimuksia (mm. varhaiskasvatukseen maisteritaso, opettajarekisteri). Koulutuspoliittisessa selonteossa yhdeksi toimenpiteeksi nimettiin varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen lainsäädännön kokonaisuus. Maan hallitus käynnisti lainsäädäntöä ja rahoitusta kokonaisuutena tarkastelevan valmistelun keväällä 2021. Valmistelu jatkuu vuoden 2022 loppuun asti. Tärkeää olisi turvata tasa-arvoinen, laadukas ja riittävästi resursoitu varhaiskasvatus ja esi- ja perusopetus koko maassa, koska tämä muodostaa vahvan kivijalan koko yhteiskuntamme sivistyksen kannalta. Vuosina 2012–2019 koulutuksesta leikattiin 2 miljardia ja vuositasolla perusrahoitus jää edelleen vajaaksi, emmekä yllä rahoituksessa tällä hetkellä pohjoismaiselle tasolle.

Kasvatuksen ja koulutuksen perusrahoitus varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa tulisi saada kuntoon, jotta se omalta tärkeältä osaltaan tukisi yhtä 2000-luvun isointa muutosta oppivelvollisuuden laajentamista ja sen toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla. Myös toisen asteen koulutuksen perusrahoitusta lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta tulee edelleen kasvattaa. Ilman riittävää koulutuksen perusrahoitusta yhä useampi oppilaista ei saavuta sellaisia tietoja ja taitoja perusopetuksen aikana, että heidän jatko-opiskelumahdollisuutensa tulisi turvatuiksi. Yhä useampi, jopa 11 prosenttia oppilaista jää perusopetuksen ja toisen asteen välisessä nivelkohdassa vaille riittäviä kielellisiä ja matemaattisluonnontieteellisä tietoja ja taitoja selviytyäkseen edes toisen asteen opinnoista. Tuo luku on huolestuttavan iso ja se haastaa koulutuspolitiikkaamme suunnan muutosta.

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo kunnille eteen tärkeitä päätöksiä

Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi tämän syksyn 2021 ajankohtaisimmista ja merkityksellisimmistä asioista koulutuspolitiikan kannalta. Oppivelvollisuus pidentyi uudistuksessa 16 vuodesta 18 vuoteen. Samalla toisen asteen opetus muuttui maksuttomaksi 20 ikävuoteen asti. Lisäksi vuoden 2022 alusta alkaa uusi tutkintoon valmistava koulutus. Oppilaan ohjaaminen toiselle asteelle jää kuntien vastuulle, jolloin oppilaanohjausta on täytynyt lisätä perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa.

Paikallisesti oppivelvollisuuden laajentamisessa on kuntien, kuntayhtymien sekä opetuksenjärjestäjien kannalta tehtävä tärkeitä päätöksiä. On ollut yhteiskunnallisesti tärkeä vaikuttaa, että tässä isossa muutosvaiheessa asiat on valmisteltu ja ne myös toteutetaan hyvin. Rahoitus ja riittävät resurssit on suunnattava oppivelvollisuuden laajentamisen toimeenpanoon. On otettava huomioon, että esihenkilöiden työtaakka tulee kasvamaan ja sitä hillitsemään tulisi palkata riittävästi apulaisjohtajia. Opinto-ohjauksen lisätarpeeseen tulisi vastata palkkaamalla riittävästi opinto-ohjaajia. Oppimateriaalihankintoja ajatellen tulisi kuunnella opettajia ja ottaa heidän näkemyksensä hankintoja tehdessä huomioon. Samalla opettajien tekijänoikeudet on otettava huomioon ja ymmärrettävä, ettei opettaja ole velvollinen tekemään muille oppi- ja opetusmateriaalia. OAJ on kehittänyt laskurin kunnan velvotteiden budjetointia varten. Se on vapaasti käytettävissä.

Oppimisen tuen uudistaminen on meneillään. Kolmiportaisen tuen ongelmat ovat olleet näkyvillä siitä lähtien, kun lakiuudistus toteutettiin. Nuo ongelmat on tunnistettu ja ristiriitaa ja erilaisia tulkintoja on olemassa esimerkiksi tehostetun ja erityisen tuen välisistä eroista ja erityisopettajien kelpoisuuksista. Kaikkialla oppilaat eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea oppimiseensa ja on monin paikoin koettu, että tuen tarpeisille on tehty kirjallisia suunnitelmia, mutta käytännön tuki oppilaalle on jäänyt esim. puutteellisten resurssien takia vähäiseksi tai vajaaksi. Varhaiskasvatuksessa ja esi- ja perusopetuksessa on käynnissä oikeus oppia-kehittämisohjelma, jonka tarkoituksena on uudistaa kolmiportaista tukea ja luoda varhaiskasvatukseen vahvempaa lainsäädäntöä. Joka tapauksessa riittävä tuki oppilaalle tulisi taata koko koulupolun ajan mukaan lukien toinen aste. Mielestäni tulisi myös kartoittaa erityisluokkien tarve.

Etäoppimisen mahdollisuudet ja haasteet

Korona-aikana etätyön osuuden kasvamisen myötä on syytä tarkastella myös etäoppimista ja sen mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksiakin. Perusopetuksen osalta lienee kaikille selvää, että lähiopetus on pääasiallinen toimintatapa ja nykyinen lainsäädäntö rajaa etäopetuksen ja etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen toteuttamista osana perusopetusta aivan riittävällä tavalla. Tässä mielessä lainsäädäntöä ei liene tarpeellista väljentää. Lähtökohtana tulisi joka tapauksessa aina olla ensisijaisesti opetuksen laatu ja tavoitteet. Opetuksen monipuolistamiseksi etäyhteyksiä on varmasti mahdollista hyödyntää ja toiselta asteelta alkaen sitä voidaan lainsäädännöllisestikin hyödyntää enemmän. Silloinkin opetuksen laatu, tavoitteet ja opiskelijoiden edellytykset hyödyntää etäopetusta opiskelussaan on aina laitettava etusijalle. Etäopetus ei saa missään nimessä toimia säästökeinona, jolloin unohtuu opetuksen laatutekijät ja opetukselle asetetut tavoitteet.

Digitalisaatio luo meille kaikille ja erityisesti opetukselle mahdollisuuksia ja sen monipuolinen hyödyntäminen on välttämätöntä ja kannattavaa tulevaisuuden kannalta. Digioppimiseen ja oppimisen digitalisaatioon on noussut yhä vahvemmin tarve luoda kansallinen visio. Digitaidot on ymmärrettävä kansalaistaidoiksi ja yhteisen kansallisen vision toteuttamiseksi esim. Opetushallitus on ilmoittanut olevansa siinä vahvasti mukana. Korkeakoulujen Digivisio 2030-hankkeen avulla on tavoite uudistaa suomalaista korkeakoulutusta digitalisaation avulla ja tehdä Suomesta joustavan oppimisen mallimaa. Hanke pyrkii kehittämään korkeakoulujen verkkopedagogiikkaa, luomaan yhteisiä toimintamalleja ja jopa yhteisen digitaalisen palvelualustan. Nähtäväksi jää, kuinka tuo hanke kehittää digitalisaatiota Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toiveikkuutta on ilmassa ja tässä meillä suomalaisilla on mahdollisuus jälleen tuoda osaamistamme kansainvälisestikin esille.

Väliriihessä OAJ tavoitteli koulutuksen rahoituksen tasokorotusta, määräaikaisista rahoituksista pysyvämpiin siirtymistä, mentoroinnin painopistettä uran alkuvaiheessa oleville opettajille, opettajamitoitusta, TKI-rahoituksen lisäämistä ja erityispainotuksena oli monivuotinen elpymispaketti. Onneksi opetusleikkaukset jätettiin tekemättä. Sen sijaan tarkemmat, yksilöidymmät ja konkreettiset keinot elpymispaketin osalta jäivät vielä toteutumatta. Opettajamitoitus ja opettajarekisteri nostettiin esille, mutta tarkempi konkretia ja sitoutuminen näihin tavoitteisiin on vielä kesken. Kansakunnan menestymisen kannalta tutkimuksesta on lyhytnäköistä leikata. Panostus kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen on ensiarvoisen tärkeää kansakuntamme sivistyksen ja sitä myötä menestymisemme kannalta.

Lisää kielitietoisuutta ja parempaa kielikoulutusta

Koulutuspolitiikan ja kansakuntamme sivistyksen ja tulevaisuuden kannalta on keskeistä myös nostaa esille kieliohjelma ja kotouttaminen. Monikulttuurisuus on kasvava osa tulevaisuuden Suomea. On tärkeä edistää monikulttuurista ja suvaitsevaa Suomea, joka kantaa globaalia vastuuta ja antaa tukea ja apua sitä tarvitseville. Kansainvälisyydellä ja monikulttuurisuudella on mahdollisuus rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa. Tämä vaatii kuitenkin konkreettisia kotouttamista edistäviä toimenpiteitä. Suomeen tulleiden maahanmuuttajien tulee päästä nopeasti koulutuspalvelujen piiriin, jolloin kotoutuminen lähtee heti käyntiin. Kielen oppiminen on keskeistä kotoutumisen onnistumiseksi. Kunnissa on suunnattava lisärahaa päiväkodeille ja kouluille, joissa on paljon maahanmuuttajia. Pitkällä aikavälillä valtion budjetissa kotouttamisen määrärahat tulee vähintään kymmenkertaistaa.

OAJ:n ehdotuksen mukaan muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvalle lapselle, oppilaalle ja opiskelijalle on säädettävä oikeus saada S2 (suomi toisena)/R2 (ruotsi toisena)-opetusta varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun asti. Opetushallituksen kielitasotesteillä ja niiden kehittämisellä voidaan kouluilla tunnistaa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kielitaidon ja kielen opetuksen tarpeet, jolloin mahdollistetaan lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden oman kielitason vaatima ja vastaava opetus. Tarvitaan myös oman äidinkielen opetusta, joka toimii pohjana muiden kielten oppimiselle ja valmistavaa opetusta sellaisille lapsille ja nuorille, joiden kielitaito ei riitä peruskoulun tai 2. asteen koulutuksen aloittamiseen. Opettajien monikulttuurisuustaitoja tulee opettaa pakollisina opettajien perusopinnoissa ja opettajien täydennys-koulutuksella tulee lisätä monikulttuurisuusosaamista. Myös aikuisopettajia on koulutettava maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opettajiksi ja yliopistoissa tulee lisätä kielitietoisuuden ja kielenoppimiseen liittyvää tutkimusta. Olennaista on myös se, että koulutetut maahanmuuttajat työllistyvät nopeasti.

Katse tulevaisuuteen

Viime aikoina on nostettu keskusteluun suomalainen koulujärjestelmä ja sen pärjääminen kansainvälisessä vertailussa. Pisa-tutkimuksien perusteella Suomi näyttäytyi tulosten perusteella kärkimaana näissä tutkimuksissa vielä 2000-luvun vaihteessa. Nyt tilanne on se, että suomalaisten koululaisten menestys äidinkielessä sekä matemaattisluonnontietellisessä osaamisessa on selvästi laskenut. Lukutaidon heikkeneminen on yksi syy heikompiin tuloksiin äidinkielen osaamisessa. Samalla on nostettu esiin inkluusio ja kolmiportaiseen tukeen riittyvä puutteellinen käytännön toteutus. Samalla, kun oppimisen tukea on uudistettu, ei ole huolehdittu, että oppilaat saisivat käytännössä oppilaitosarjessa varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle riittävää oppimisen tukea. Opetusryhmät ovat usein liian isoja ja erityisopetuksen resurssit eivät aina vastaa tuen tarvetta. Yksi merkittävimpiä asioita on oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen liittyvät kehittämistoimet. Samalla, kun kehitetään varhaiskasvatuksesta alkaen oppimisen moniammatillista tukea ja paikataan kertynyttä oppimisvajetta, on huolehdittava, että laajennettu oppivelvollisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla peruskoulun ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa.

Varhaiskasvatuksessa meneillään oleva kaksivuotinen esiopetuskokeilu 105 kunnassa antaa seuraavan neljän vuoden ajalta tärkeää tietoa ja kokemusta varhaiskasvatuksen kehittämisestä. Soten siirtyminen hyvinvointialueille 2023 vuoteen mennessä nostaa kasvatuksen ja opetuksen kuntien tärkeimmäksi järjestämistehtäväksi. Erityisen tärkeää on mielestäni taata riittävä opetustarjonta ja toimiva tuki jokaiselle lapselle, oppilaalle ja opiskelijalle ja huolehtia myös oppilashuollon toimivuus siten, että oppilashuolto säilyy soten myötä yhä kiinteänä osana koulujen moniammatillista tukea. Missään nimessä emme saa lähteä kunnissa leikkaamaan tuntikehystä, emmekä lomauttamaan varhaiskasvatusyksiköiden, koulujen ja oppilaitosten henkilökuntaa. Päinvastoin on panostettava opettajien koulutukseen, opetushenkilöstön hyvinvointia täytyy tukea kaikin mahdollisin toimin, parantaa opettajien ja esihenkilöiden palkkausta varhaiskasvatuksesta alkaen ja tukea johtamista. Opettajamitoitus ja opettajien kelpoisuuksien varmistaminen opettajarekisterillä ovat seuraavia kehitysaskeleita. Myös esihenkilöiden jaksamista tulee tukea rehtori- ja johtajamitoituksella.

Tutkimusten mukaan väestökehitys luo seuraavan 20 vuoden aikana meille uusia haasteita, kun syntyvyys laskee, 7-12-vuotiaiden määrä laskee ja samalla ikääntyvien yli 65-vuotiaiden määrä puolestaan tulee kasvamaan. Epäilemättä tuo kehitys tulee vaikuttamaan myös kouluverkkoomme. Kaikesta huolimatta meillä on käsissämme sukupolvi, jonka kasvatukseen, opetukseen ja sivistykseen panostamalla varmistamme kansakuntamme menestymisen ja samalla syrjäytymisen ehkäisemisen tulevaisuudessa, mitattiinpa sitä millä mittaristolla tahansa. Alati muuttuvien yhteiskuntamme rakenteiden ja työelämän murroksen aallokossa tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä yli toimiala-, puolue-, kunta- ja maakuntarajojen. Yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa myös tulevien hyvinvointialueiden, sairaanhoitopiirien ja kolmannen sektorinkin välillä. Luonnollisesti kodin ja koulun välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Panostus lapsiin ja nuoriin monella tavalla myös harrastustoimintaa tukemalla on samalla sijoitus tulevaisuuteen. Tulevaisuus ei ole vain tuolla jossakin. Tulevaisuutta tehdään tässä ja nyt.

Tuomo Suihkonen, Kerava

Takaisin ylös >

Nuorten yrittäjyyden edistäminen kuntien yhdeksi strategiseksi kärjeksi Uudellamaalla

Vanha sanonta tietää, että yrittäjät ovat voiteluöljy työllisyyden ja elinkeinoelämän rattaissa. Yrittäjyyteen kannustaminen ja tukeminen ovat siksi asioita, joita edistää niin koko yhteiskunnan kuin kuntienkin tasolla.

Suomessa ja muissakin hyvinvointivaltioissa yrittäjien osuus väestöstä on tyypillisesti matala, ja työllistävien yrittäjien osuus vielä matalampi. Työvoiman piirissä olevasta väestöstä noin 2% on työllistäviä yrittäjiä. Lisäksi, kun tiedetään, että uudet työpaikat syntyvät pääosin alle 250 hlö ja jopa alle 50 hlö yrityksiin, näiden 2% merkitys työllistämisen kokonaiskuvassa on merkittävä. Lisäksi on huomattava trendi, jossa perheyrityksille löydetään entistä harvemmin perheen sisältä jatkaja, joten yrittäjyys ei enää kulje suvussa kuten ennen. Tämän tueksi tarvitaan myös muualta tulevaa yrittäjyyskasvatusta vastaten myös laajemmin työelämän murroksen tuomiin haasteisiin.

Jokainen tuleva työllistävä yrittäjä asuu jossain kunnassa ja entistä suurempi osa uusista yrityksistä perustetaan Uudellamaalla. Asia on ajankohtainen, koska juuri nyt tehdään kaupunkien ja kuntien valtuustokauden talousarvioita ja strategioita. Tähän liitettynä jokaisella kaupungilla on varmasti tavoitteita työllisyyden ja työpaikkojen luomisessa. Yrittäjyydellä on tässä keskeinen roolinsa. Yrittäjyys tulisi olla laaja-alaisesti huomioituna niin koulutus- kuin elinkeinopolitiikassa. Erityisesti nyt soteuudistuksen jälkeen kuntien rooli elinkeinopolitiikassa suhteellisesti korostuu.

Tämän johdosta Keskustan tulee tukea nuorten yrittäjyyttä, jotta varmistetaan työpaikat ja hyvinvointi myös tulevaisuudessa Uudellamaalla. Koska yrittäjyyteen ei enää synnytä kuten ennen, tarvitaan koulutusta ja valmennusta yrittäjyyden polulle. Koulutus pitäisi lähteä jo peruskoulussa ja viimeistään 2. asteella. Tarvitaan erillisiä yrittäjäksi kasvamisen polkuja, jossa koulu ei valmista pelkästään palkkatyönä tehtävään ammattiin vaan myös oman yrityksen perustamiseen.

Esimerkkinä yrittäjyyden tukemisesta on Vantaan kaupungin vuosina 2020 ja 2021 tekemä pilotointi nuorten kesäyrittäjyyden tukemisesta yhdessä 4H:n ja TAT:n kanssa. Kaupunki on tarjonnut nuorille yrittäjyyssetelin ja mentorointia. Ohjelmissa on ollut mukana jopa 100 nuorta. 87 % nuorista koki kesäyrittäjyyden hyvänä pilottina ja osa aikoi jäädä jopa pysyvästi yrittäjäksi. Valitettavasti kaupungin puolelta jatkuvuutta ei oltu mietitty loppuun asti. Keskusta Vantaa tekikin valtuustoaloitteen miten Vantaan Kaupunki aikoo tulevaisuudessa entistä paremmin tukea monimuotoisia yrittäjyyspolkuja eri oppiasteissa peruskoulusta alkaen.

Vantaan tilannetta seuraten Keskustan tulee pyrkiä laajentamaan nuorten yrittäjyyden tukemisen myös muihin kuntiin ja kaupunkeihin. Haluamme luoda monimuotoista osaamista ja palveluita yrittäjyyden tukemisen ympärille. Huomioiden myös opettajien kyvykkyydet tukea ja kannustaa nuoria. Peruskoulun, 2. asteen ja korkeakoulupohjaisten tutkintojen tulisi enenevässä määrin tukea yrittäjyyden polkuja. Haluamme puolueena olla ratkaisemassa muun muassa seuraavia aiheeseen liittyviä kysymyksiä:

• Kuka johtaa ja vastaa nuorten yrittäjyyden mahdollistamisesta? Miten vastuu liian hajautettua?
• Mitä tavoitteita kaupungeilla ja oppilaitoksilla on nuorten yrittäjyyden tukemiseksi?
• Mitkä ovat eri toimijoiden roolit koko yrittäjyyspolun matkalla kesäyrittäjyydestä itsensä työllistäjäksi?
• Mitä vaatimuksia ja odotuksia yrittäjäksi haluavilla nuorilla on suhteessa kaupungin toimintaan?

Lisäksi opiskeluun liittyen on noussut esille oppisopimusmallit ja yrittäjyyskokemuksen liittäminen opintopisteisiin.

Keskustan tulee valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöidensä kautta olla vaikuttamassa ylläoleviin asioihin sekä kunnissa että kuntien välisessä yhteistyössä. On erittäin tärkeää antaa kaikki tuki nuorten luontaiselle aktiivisuudelle ja olla aidosti mahdollistamassa nuorten parhaan potentiaalin saamista esille. Tämä voisi olla yksi kauaskantoisimmista teoista kaupunkimme elinvoimaisuuden vahvistamiseksi.

Jussi Järvinen & Eeva Tikkanen, Vantaa

Takaisin ylös >