Puhe Keskustan puoluevaltuustossa Helsingissä 22.4.2023
Ville-Veikko Rantamaula, Hgin piirin puheenjohtaja
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuuston jäsenet ja muut läsnäolijat!
Tervetuloa Helsinkiin, yhteiseen pääkaupunkiimme.
Helsinki herättää meissä kaikissa mielikuvia ja tunteita. Usein kuulee sanottavan, että eihän siellä Hesassa asu kuin hipstereitä ja kermaperseitä. Mutta kuulkaapas: täällä on ihan kaikkea. Määrällisesti eniten asunnottomia ja köyhiä mutta niin on myös koulutettuja ja rikkaita ja kaikkia niiden väliltä. Suomi pienoiskoossa 200 neliökilometrin alueella ja sen lisäksi omat erityispiirteet.
Helsinki on sulatusuuni ja junan tuomien koti. Minäkin muutin kahden vuoden työkeikalle Helsinkiin Torniosta, tosin jo vuonna 2003. Helsingin syväunelma on olla moderni ja Eurooppaan katsova. Se on ollut myös vapautta maaseudun – oletetusta tai todellisesta – konservatiivisuudesta.
Täällä kohdataan etulinjassa myös kaikki kansainvälisyyden tuomat haasteet. Uusimmat huumeet, jengiytyminen on totta, nuorten pahoinvointi näkyy levottomuutena ja esimerkiksi kotouttamisessa on paljon parantamisen varaa.
Hyvät puoluevaltuuston jäsenet,
Meidän on nyt katsottava peiliin monestakin syystä. Olemme esimerkiksi uskotelleet itsellemme, että perussuomalaiset eivät vie meiltä ääniä. Kyllä muuten vievät. Ja ovat vieneet myös aktiivitoimijoitamme. Meillä on ollut lintukotomainen ja sinisilmäinen ajattelu monissa asioissa. Esimerkiksi edellä mainitsemassani maahanmuuttopolitiikassa. Keskustan ratkaisu ei kuitenkaan ole maahanmuuton estäminen, vaan sen varmistaminen, että ihmiset kotoutuvat tänne. Siinä tarvitaan paljon nykyistä enemmän tukea ja toimia. Jos me jotain oppia haluamme ottaa perussuomalaisilta, on se huomion kiinnittäminen ihmisten todellisuuksien eriytymiseen ja maahanmuuttopolitiikkaan, mutta ilman rasismia. Kaikille nuorille on tehtävä turvallinen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävä yhteiskunta. Ongelmista puhuminen ei ole syrjintää. Se on välittämistä.
Hyvä puoluevaltuusto,
Keskusta on aina ollut uuden luoja ja kehittäjä. Näyttäydymmekö me nyt siilipuolustuksessa olevana sakkina? Tämän roolin saimme viimeisimmässä hallituksessa. Asetelmasta tuli sellainen, että estimme vihervasemmistolaista politiikkaa. Oltiin väärässä porukassa ilman yhteistä näköalaa.
Emme voi hirttää itseämme romanttiseen ajatukseen itsestämme maalaispuolueena. Ihmisiä eivät kiinnosta historian saavutukset, vaan tämän hetken teot ja niiden yhteys omaan elämään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meidän edelleenkin pidä nojata Keskustan ydinarvoihin: kestävään luontosuhteeseen, vastuun ottoon itsestä ja muista ja sydämen sivistykseen. Nämä asiat koskettavat kaikkia. Keskustan on pystyttävä puhuttelemaan nykyistä paremmin myös kaupunkien ja kasvukeskuksien asukkaita. Kaupunkipolitiikkakin on aluepolitiikkaa, peruskauraamme. Miksi silti aina karkaamme aitovierille?
Hyvät ystävät,
On aika laskea jalat maahan. Hakea tuntuma keskustalaiseen kenttään ja ihmisten arkeen koko Suomessa. Meidän pitää keksiä uudelleen itsemme yleispuolueena.
Voimme mennä pää pystyssä oppositioon. Oppositio ei ole mikään juhlimisen paikka, mutta se antaa aikaa puolueen kehittämiseen.
Keskustaystävät, lopuksi.
Aloitetaan itsemme uudelleen keksiminen Keskustana jo tänään. Ei käperrytä sisäänpäin, otetaan mukaan uusia ihmisiä. Pohditaan mikä suomalaisia yhdistää, ei revi. Syntipukkeja ja äkkipikaisia puheenjohtajavaihdoksia emme kaipaa, vaan asioiden ytimeen menemistä kaikella hyvällä kokemuksellamme.
Pyykkiä on varmasti vielä pestävänä, mutta äkkiäkös se kuivuu näillä keleillä.
Eteenpäin!