Kannanotto: Omaisuudensuoja kaipaa oikeusturvaa – ei yleistä edunvalvojaa

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho totesi Maaseudun Tulevaisuudessa 15.3.2026:
”Omistusoikeuteen pitäisi liittyä kiinteästi oikeus käyttää omaisuuttaan tasolla, joka ei nyt
Suomessa toteudu. Omaisuudensuoja Suomessa ei ole riittävän vahva. Se, että suojelupäätöksillä
tai muilla tavoin rajoitetaan omistajan oikeutta käyttää vaikkapa maaomaisuuttaan tai metsiään,
käytännössä vesittää omaisuudensuojan, vaikka teknisesti omistamiseen siinä ei kajotakaan.”

Aihe nousi esiin myös toisessa saman ajankohdan Maaseudun Tulevaisuuden uutisessa, jossa tila pakkolunastettiin kolmasosalla maanomistajan sopimasta markkinahinnasta samaan rakentamiseen, on häpeällinen esimerkki siitä, miten kunta maksimoi taloudellisen hyötynsä maanomistajan kustannuksella. Varsinkin nyt, kun maan hinta on laskussa ja maanomistajien puskurit ovat vähissä, kunta iskee raakamaakaupoilla helposti pakkolunastuskortin pöytään ja mainostaa 25 prosentin “bonusta”.

Viimeaikaiset uutiset European Court of Human Rightsin (EIT) kantaa ottamattomasta päätöksestä
vantaalaisen Saraksen tilan pakkolunastusasiassa sekä Halla-ahon havainnot osoittavat, että
hallintokoneisto on etääntynyt ihmisestä, yrittäjyydestä ja tilan omistajan todellisuudesta.
Lunastuslakiuudistus toi korotuskertoimia, mutta perusongelmaa se ei poistanut. Julkisella vallalla
on edelleen mahdollisuus käyttää kaavoitusmonopoliaan maan arvon jäädyttämiseen ja hyötyä sen
jälkeen taloudellisesti toisen omaisuudesta. 25 prosentin korotuskerroin ei palauta
omaisuudensuojaa, jos järjestelmä on ensin vienyt pohjan aidolta markkinahinnalta ja kunnat
näkevät kiinteistökeinottelun keinona taloutensa tervehdyttämiseen.

Omaisuudensuoja on maaseudun yrittäjyyden ja elinvoiman ehdoton edellytys. Jos tekninen
omistusoikeus säilyy, mutta hallinto rajoittaa kaavoituksella, suojelupäätöksillä tai
pakkolunastuksilla omaisuuden käyttöä ja arvoa mielivaltaisesti, yrittäjäriski kasvaa
kohtuuttomaksi. Erityisesti maataloudessa sitoutuminen maahan ja sukupolvien jatkuvuus
muodostavat koko maan huoltovarmuuden perustan. Ilman vahvaa omaisuudensuojaa ei synny
investointeja maahan eikä ilman investointeja synny ruokaturvaa.

Monilla kuntapäättäjillä on yhä virheellisiä käsityksiä pakkolunastuksesta. Usein todetaan, ettei
omassa kunnassa ole koskaan pakkolunastettu maata, mutta kysymys ei ole vain itse toimenpiteestä.
Pakkolunastus vie maanomistajalta oikeuden käypään arvoon ja aitoon markkinahintaan – tämä
näkökulma jää monilta päättäjiltä huomaamatta.

Kun kunnissa laaditaan maapoliittisia ohjelmia, yksityisen maanomistajan omaisuudensuoja pitäisi
nostaa nykyistä keskeisempään asemaan. Ajatus siitä, ettei pakkolunastusta käytetä, on
epärealistinen, sillä järjestelmä antaa kunnille mahdollisuuden turvautua siihen aina, kun se
katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Myös niiden päättäjien, jotka itse omistavat maata, olisi syytä
tarkastella asiaa maanomistajan näkökulmasta. Jos vastakkain ovat kunnan taloudellinen etu ja
yksityisen oikeusturva, ei ole itsestään selvää, että kunnan etu voi mennä yksityisen oikeuksien
edelle.

Pirkanmaan Keskusta vaatii:

Omaisuudensuojan palauttamista käytännön teoissa
Julkisen vallan ei tule käyttää pakkolunastusta voitontavoittelun välineenä eikä rakentaa
tonttimonopolia yksityisen omaisuuden kustannuksella. Kaavoitus ja kunnan maakaupat on
eriytettävä hallinnollisesti toisistaan, aivan kuten lupaharkinta on riippumatonta myös silloin, kun
kunta itse on hakijana.

Hajasijoituksen tunnustamista huoltovarmuuden perustaksi
Laajasti hajautettu maanomistus, yrittäjyys ja kotimainen ruokaturva ovat Suomen
kriisinkestävyyden kulmakiviä. Hajasijoitus ei ole vain aluepoliittinen valinta, vaan osa kansallista
turvallisuutta, huoltovarmuutta ja elintarvikejärjestelmän toimintavarmuutta.

Lainsäädännön todellista korjaamista
Suomen on seurattava muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja tiukennettava pakkolunastuskriteereitä
niin, että pakkolunastus rajataan pääosin julkisiin hankkeisiin ja maanomistajan asemaa
vahvistetaan. Julkisen vallan ei pidä voida hyötyä yksityisen omaisuuden pakkotoimista.
Nykyinen byrokratia näyttää suojelevan ennen kaikkea itseään, ei yksittäistä kansalaista, viljelijää
tai yrittäjää. Tämä suunta on käännettävä. Ruoka, yrittäjyys ja huoltovarmuus syntyvät vain
oikeudenmukaisessa toimintaympäristössä, jossa omaisuudensuoja on vahva ja loukkaamaton.

Tampereella 23.4.2026
Pirkanmaan Keskusta
Piirihallitus