Velvollisuutemme on varmistaa arvokas ikääntyminen

Olemme saaneet viime viikkoina lukea hiuksia nostattavista kohtaloista vanhustenhuollossa. Ikääntyneitä on kuollut tavalla, mitä ei kenellekään soisi. Tilanteita selvitetään, jopa poliisin toimin. Kyseessä näyttäisi olevan vakavat laiminlyönnit, joiden taustalla olevat syyt on todellakin selvitettävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon vastuuministeri on vihastunut syyttäen hyvinvointialueita liian alhaisista henkilöstömitoituksista. Ministeri Juuso on kuitenkin ollut hallituksessa hyväksymässä hoitajamitoituksen alentamisen – jopa kahdesti – samalla kun hyvinvointialueiden rahoitusta on mitoituksen pienentämisestä säästyneellä summalla leikattu.

Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä yrittäessään tarjota lisääntyvälle joukolle ikääntyviä hoivaa, palveluja ja tukea yhä halvemmalla ja kevyemmin rakentein. Tähän ohjaa maan hallitus, joka uhkaa monia hyvinvointialueita talouden alijäämämenettelyllä. Se tarkoittaa alueella päätösvallan menettämistä ja ohjausvallan siirtymistä valtionvarainministeriölle, jolla ei ole substanssiosaamista sosiaali- ja terveydenhuollosta. Raha ratkaisee, mutta ymmärrystä säästöjen negatiivisista vaikutuksista pitkällä aikavälillä ei ole. Seuraukset karmivat.

Tilanne ei ole toivottava eikä terve. Samalla kun ympärivuorokautisen asumispalvelun ja hoivan henkilöstömitoitusta pienennetään, kriteerit hoivan kaikilla portailla tiukkenevat ja asiakasmaksut nousevat. Yhä useampi paljon tukea ja apua tarvitseva ikääntynyt hoidetaan kotiin. Kevyemmän tuen tarpeessa oleva ikääntynyt ei välttämättä saa kotihoitoa kriteereiden tiukentuessa, vaikka yksinkään ei pärjää. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan väliin on viime vuosina kehitetty myös uudenlaista yhteisöllistä asumista. Siitä kuitenkin toistaiseksi puuttuu kokonaan tarkempi sääntely. Tiukkojen kriteereiden vuoksi myös siellä palvelu voi pahimmillaan olla asukkaiden tarpeeseen nähden liian kevyitä ja henkilöstö riittämätöntä.

Väestön ikääntyminen, Suomen heikko taloudellinen tilanne sekä henkilöstön ikärakenne ja riittävyys on haastava yhtälö ratkottavaksi. Ikääntymisen myötä väistämättä kasvavaan palvelutarpeeseen on kuitenkin pystyttävä asianmukaisesti vastaamaan. Kaikilla ei ole omaisia tai läheisiä auttamassa ja kansalaisjärjestöjen edellytyksiä antaa matalan kynnyksen apua on tämän hallituksen aikana merkittävästi heikennetty. Erityisen huolestuttavaa on yhteiskunnan asenneilmapiirin muuttuminen. Vain eurot tuntuvat ratkaisevan palvelut.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on strategiassaan valinnut yhdeksi muutoslupaukseksi ”Turvallisempaa elämää kotona”. Se on äärettömän hyvä lupaus, mutta sen lunastaminen vallitsevassa tilanteessa ei ole yksinkertaista. Lupausta ei voida lunastaa vain teknologiaa tai digiä kehittämällä, vaikka niin helposti tunnutaan toivovan. Ikääntyvien muuttuvat ja lisääntyvät tuentarpeet on pystyttävä tunnistamaan ajoissa. Luottamusta palvelujen ja hoivan saatavuuteen on vahvistettava ja toimintakykyä tuettava systemaattisesti nykyistä varhaisemmin.

Turvallinen elämä kotona rakentuu riittävästä ja tarpeenmukaisesta tuesta, kodin esteettömyydestä ja mahdollisista apuvälineistä, hyvästä ravitsemuksesta ja liikkumisesta, mielekkäästä tekemisestä sekä sosiaalisista kohtaamisista. Turvallisuuden tunnetta lisätään myös helposti saavutettavilla palveluilla ja tutuilla ammattilaisilla. Tarvitaan enemmän yksilöllistä arviointia sekä todetun tarpeen mukaista tukea, apua ja hoivaa. Vain näin voidaan varmistaa arvokas ikääntyminen.

Marjut Frantsi-Lankia
aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Kirkkonummi