Itä-Uudenmaan aluevaltuustoryhmän jäsen, Heikki Junes, piti puheenvuoronsa aluevaltuustossa 11.2.2026 käsiteltäessä Itä-Uudenmaan hyvinvointisuunnitelmaa. Hän painotti nuorten hyvinvoinnin kehityksen pitkäjänteistä seurantaa sekä korosti, että tekoäly voi tukea asiantuntijatyötä, mutta vastuu arvioinnista ja päätöksenteosta säilyy ihmisellä.
Taloudellisesti haastavina aikoina on tehtävä töitä sen eteen, että sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut luovat terveyttä ja turvallisuutta koko Itä-Uudenmaan alueella. Tulee tehdä rohkeasti myös uudistuksia, jotka parantavat toimintatapoja ja oikea-aikaisten palveluiden saatavuutta, jotta kukaan ei syrjäydy palveluiden ulkopuolelle. Perusterveydenhuollon saatavuutta tulee parantaa, jotta erikoissairaanhoidon kustannukset laskevat.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on ohjannut palveluseteleiden turvin potilaita lääkärin vastaanotolle yksityiselle sektorille. Paperilla tämä kuulostaa hyvältä ratkaisulta, mutta todellisuus voi olla toinen.
Itä-Uudenmaan hyvinvointialueelta on laskutettu tekaistuja taksikuluja eli on laskutettu taksimatkoja, joita vammaispalveluiden asiakkaat eivät ole koskaan tehneet. Hyvinvointialueen viranhaltija vahvisti asian.
Kesäkuussa aluevaltuustomme sai yllättävän tiedon: Itä-Uudenmaan hyvinvointialue joutuu valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Alun perin kriteerien piti täyttyä vasta myöhemmin, mutta kahden ensimmäisen vuoden aikana kertynyt alijäämä – yhteensä 83 miljoonaa euroa – nopeutti tilannetta. Lisäksi vuodelle 2025 budjetoitu ylijäämä oli kesään mennessä kääntynyt alijäämäksi. Nyt loppuvuodesta alijäämä on asukasta kohden laskettuna lähes 1000 euroa, mikä on kolmanneksi eniten Suomessa. Kärkisijoilla ovat Keski-Suomi ja Lappi, jotka ovat myös arviointimenettelyssä.
Itä-Uusimaa on suhteellisen pieni alue, mutta siihen kuuluu paljon maaseutua, jossa liikkuminen on mahdotonta ilman omaa autoa. Digitalisaatio ja henkilökohtaiset terveyspalvelut ovat tervetulleita uudistuksia: ne helpottavat arkea ja tuovat palvelut lähemmäs ihmisiä. Mutta ne eivät saa johtaa perinteisten fyysisten lähipalvelujen täydelliseen alasajoon. Myös kriisitilanteisiin varautuminen ja turvallisuus edellyttävät hyvinvointialueen läsnä-oloa jokaisessa kunnassa.