Pilkkuvirhe sotebudjetissa vai elintärkeä pelastaja

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen Keskustan aluevaltuustoryhmä tutustui Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (LUP) toimintaan Espoonlahden paloasemalla.

Palomestari Kim Lassila esitteli meille pelastusasemaa ja sen toimintoja. Palopäällikkö Tuukka Tuuli antoi hyvän kuvan pelastuslaitoksen roolista, budjetista ja toiminnasta. Lisäksi ensihoitopäällikkö Katariina Koivisto kertoi ensihoitoyksiköistä ja niiden toimintavalmiudesta.

Espoonlahden paloasema muutti vasta valmistuneisiin tiloihin lokakuussa 2024. Vuodesta 1979 lähtien toimittiin väliaikaiseksi rakennetulla asemalla. Asemalla on 24/7 toimintavalmius, se sijaitsee hyvällä paikalla ja siellä päivystää pelastusyksikkö ja puomitikasyksikö sekä yksi hoitotason ensihoitoyksikkö. Päiväaikaan päivystää toinen hoitotason ensihoitoyksikkö.

Covid-19 ja sitä seurannut hyökkäyssota Ukrainaan muuttivat ihmisten käyttäytymistä ja varautuminen alkoi kiinnostamaan. Myös pelastuslaitoksen toimintaan tuli painopistemuutoksia. Sen myötä erikoistilanneosaaminen on kehittynyt. Ääriolosuhteet, myrskyt ja tulvat, ovat lisääntyneet ja omatoimisen varautumisen ohjausta on tehostettu.

Pelastuslaitos tekee paljon muutakin kuin sammuttaa tulipaloja. Pelastustoimen lain mukainen tehtävä on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Tulevina vuosina toimintaa painotetaan väestönsuojeluun, varautumiseen sekä asukkaiden omatoimisuuden vahvistamiseen ja ikääntyvän väestön paloturvallisuuden parantamiseen.

”Onnettomuuden sattuessa tavoitteena on pelastaa ihmiset, turvata tärkeät toiminnot ja rajoittaa onnettomuuden seurauksia”

Pelastuslaitoksen tehtävä on siis ohjata, neuvoa ja pelastaa.

Tilannekeskus on pelastustoiminnan sydän. Se päivystää aina. Paikalla päivystää kaksi henkilöä ja heidän tehtävänään on ylläpitää tilannekuvaa ja jakaa yhtenäinen tieto niin omalle kuin kaikille yhteistyössä toimiville organisaatioillekin.

Pelastushenkilökunnasta on tällä hetkellä valtava pula. Pelastajakoulutus onneksi kiinnostaa ja viime syksystä lähtien Kuopion lisäksi koulutusta järjestetäänkin myös Helsingissä. Molemmissa aloitti aiempaan verrattuna kaksinkertainen määrä oppilaita.

Sopimuspalokuntien asema tärkeänä yhteistyökumppanina tunnustetaan. Vapaaehtoisten keski-ikä alkaa olla jo varsin korkea ja se on haaste toiminnan jatkuvuudelle.

Sote-uudistuksesta puhuttaessa pelastuslaitos unohtuu liian usein. Pelastuslaitokset kuuluvat hyvinvointialueiden vastuulle. Länsi-Uudellamaalla pelastuslaitoksen n 57 milj euron budjetti on pieni verrattuna vajaan 2 mrd euron sote-budjettiin. Toiminta pyörii siis vain noin 100 eurolla per asukas.

• usein sanonkin pelastuslaitoksen olevan pilkkuvirhe sotebudjetissa, naurahtaa palopäällikkö Tuuli. Kaluston hankintaväli kasvaa tulevaisuudessa jonkin verran investointien vähentymisen vuoksi. Tämä on aiheuttanut huolta henkilöstössä.

Valmius maksaa, yksikin palokuolema on liikaa. Ennaltaehkäisevässä työssä haastavinta on tavoittaa syrjäytyneitä ja saada heidät panostamaan oman turvallisuuden parantamiseen.

Pelastuslaitokset toimivat joustavassa yhteistyössä aina. Kylien tai kuntarajojen, jopa hyvinvointialuerajojen ylitykset ovat päivittäisiä. Apua annetaan aina kun tarvetta on. Se tarkoittaa, että aina hälytetään lähin ja tarkoituksenmukaisin yksikkö.

Vesillä tällaisia avunantotehtäviä voi olla mm öljyntorjunta. Länsi-Uudellamaalla rannikkoa on 139 km ja alueella on kuusi kaupallisen merenkulun satamaa sekä kaksi öljysatamaa.  Saaristokin on varsin rikkonaista ja vilkasta.

Sisävesialueiden pelastustyö kuuluu pelastuslaitokselle, suolainen vesi kuuluu rajavartiolaitokselle.

Vierailun lopuksi halliin ajaa keikalta tullut ambulanssi. Niinpä meillä on mahdollisuus haastatella ensihoitajia. Heidän työssään suurin haaste on väkivaltaisten potilaiden määrän reilu kasvu viime vuosina. Pelastushenkilökuntaan kohdistuukin yhä enemmän vaarallisia tilanteita.

• Virkapuvun arvostus on laskenut, sanoo Kim Lassila.

Ensihoidolle kuulumattomat tehtävät kuormittavat henkilökuntaa ja vähentävät työmotivaatiota. Tämän suuntaiseen kehitykseen on monta syytä. Yksi on hoitoon pääsyn haaste. Kun hoitoon ei muuten päästä, soitetaan hätäkeskukseen.  Päihteet ovat vähintään välillisesti mukana suurimassa osassa hälytystehtäviä.

Lopuksi voi todeta, ettei pelastustoiminta saa olla vain pilkkuvirhe. Se on elintärkeä toiminne elämän eri tilanteissa. Maksamme valmiudessa olosta, jotta pelastajat turvaavat arkeamme jos tarvetta ilmenee.