
Väestömme ikääntyy vauhdilla, ja tämä muutos muuttaa hyvinvointialueen palvelutarvetta pysyvästi. Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, ei ikäihmisten hoidosta voida säästää niin, että seuraukset jäävät kaikkein haavoittuvimpien kannettavaksi. Jokaisella on oikeus turvaan, arvokkuuteen ja hoitoon, joka vastaa heidän todellista tarpeitaan – asuipa ihminen kotona tai ympärivuorokautisen hoivan piirissä.
Keskustelussa korostetaan usein ajatusta, että mahdollisimman moni pysyisi kotona mahdollisimman pitkään. Tämä on monelle hyvä ja toivottu vaihtoehto, mutta ei kaikille. On tilanteita, joissa koti ei ole enää turvallinen tai toimintakyky ei riitä arjen sujumiseen. Silloin on meidän vastuullamme turvata oikea-aikainen palvelu ilman, että ihminen joutuu sinnittelemään liian vähäisen tuen varassa.
Kotihoito on jatkossa entistä merkittävämpi palvelumuoto, mutta vain silloin, kun sen resurssit ovat tasolla, joka mahdollistaa kunnon työn. Käyntien on oltava riittävän pitkiä ja yksilöllisiä – ei pikaisia pyrähdyksiä ovilta oville. Siksi kotihoidon henkilöstön lisääminen kasvavilla alueilla ja työn uudelleenorganisointi on välttämätöntä. Kun turhaa hallinnollista työtä siirretään muille tukipalveluille, hoitajien aikaa vapautuu siihen, missä heidän panoksensa on korvaamaton: kohtaamiseen ja läsnäoloon.
”Oikea-aikaisuus on koko palveluketjun ydin.”
Tarvitsemme selkeän ja ennakoivan arviointimallin, jonka avulla tunnistamme ne ikäihmiset, joille kotihoito ei enää riitä. Samalla on luotava sujuva polku yhteisölliseen ja tehostettuun palveluasumiseen ilman kohtuuttomia jonoja. Myös lyhytaikaisen kuntoutuksen vahvistaminen tukee turvallista paluuta kotiin silloin, kun se on asiakkaan etu.
Teknologia voi lisätä turvallisuutta ja ennaltaehkäistä riskejä – etäseuranta, turvapuhelimet ja älyrannekkeet ovat hyviä työkaluja. Mutta teknologia ei saa koskaan korvata ihmistä. Turvaa ei synny pelkästä valvonnasta, vaan siitä, että joku tuntee asiakkaan tilanteen ja on läsnä silloin, kun tarvitaan apua, rohkaisua tai vain hetki yhteistä aikaa.
Omaisten rooli ikäihmisen arjessa on suuri, ja heidän tukemisensa on osa hyvää palvelukokonaisuutta. Tarvitsemme matalan kynnyksen neuvontaa, selkeitä kanavia yhteydenpitoon ja lisää vapaaehtoistoiminnan muotoja, jotka tuovat arkeen seuraa ja helpotusta yksinäisyyteen.
Hyvän hoidon varmistaminen edellyttää myös sitä, että huolehdimme hoitajista. Työhyvinvointi, osaamisen vahvistaminen ja kohtuullinen kuormitus ovat välttämättömiä, jotta ammattilaisia pysyy alalla ja heidän työnsä laatu säilyy korkeana.
Ikäihmisten hoito ei ole pelkkä kustannuserä – se on sivistyksen mitta. Kun katsomme budjettia, meidän tulee muistaa, että jokainen numero kuvaa ihmistä: jonkun läheistä, vanhempaa, isovanhempaa. Hyvinvointialueen tehtävä on varmistaa, että kukaan ei jää yksin ikääntyessään.
Riikka Raekannas
aluevaltuutettu
aluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja
Keski-Uusimaa
Nostamme viikoittain esiin Keskustan Uudenmaan aluevaltuutettujen ja -varavaltuutettujen näkemyksiä oman alueensa hyvinvointialueiden ajankohtaisista ja merkittävistä kysymyksistä. Kirjoitukset on julkaistu Länsiapila-lehdessä (Länsi-Uusimaa), Keula-lehdessä (Keski-Uusimaa) sekä Itä-Uudenmaan Uutiset -lehdessä (Itä-Uusimaa).
Mikäli haluat oman lehden, olethan yhteydessä kunkin alueen Keskustan aluevaltuustoryhmän puheenjohtajaan (Marjut Frantsi-Lankia, Matti Korkiakoski, Kristian Forsman).


