Päihdeilmiö vaatii tekoja – Keravalla haettiin ratkaisuja yhdessä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuustoryhmän järjestämä keskustelutilaisuus Keravalla 24.3.2026, toi yhteen asiantuntijoita, päättäjiä ja alueen asukkaita käsittelemään päihteisiin liittyviä ilmiöitä ja niiden vaikutuksia arkeen. Illan aikana tarkasteltiin sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmia – miten päihteet näkyvät ihmisten elämässä, palveluissa ja turvallisuuden kokemuksessa.

Tilaisuuden keskeinen viesti oli selkeä: päihdeilmiö ei ole erillinen ongelma, vaan se kytkeytyy laajasti hyvinvointiin, turvallisuuteen ja palvelujärjestelmän toimivuuteen.

Turvallisuus rakentuu arjessa – talouden tasapaino mahdollistaa palveluiden kehittämisen

Vantaan ja Keravan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja Tuomas Vanhanen nosti puheenvuorossaan esiin arjen turvallisuuden merkityksen. Turvallisuus syntyy arjen kokemuksista eli siitä, kokeeko ihminen ympäristönsä turvalliseksi ja saako tarvittaessa apua.

Vanhanen kytki turvallisuuden myös hyvinvointialueen taloudelliseen tilanteeseen. Hänen mukaansa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen talouskehitys on ollut odotettua parempaa, mikä luo edellytyksiä palveluiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Tavoitteena on, että alijäämät saadaan katettua vuoteen 2026 mennessä ja jo vuonna 2027 talous kääntyisi ylijäämäiseksi. Tämä mahdollistaa sen, että palveluita voidaan kehittää hallitusti ilman äkillisiä heikennyksiä.

Keskeisessä roolissa on ollut laaja tuottavuusohjelma, joka sisältää noin 150 erilaista toimenpidettä. Näihin kuuluu muun muassa vuokratyövoiman käytön vähentäminen sekä panostukset omaan henkilöstöön, tavoitteena turvata palveluiden laatu ilman palvelutason heikentymistä.

Vanhanen korosti, että säästöjen ohella on tehty myös kohdennettuja panostuksia. Erityisesti päihdepalveluihin sekä lasten ja nuorten palveluihin on suunnattu lisää resursseja, mikä on keskeistä sekä ennaltaehkäisyn että turvallisuuden näkökulmasta.

Palveluissa näkyy ilmiön laajuus – apua on lisätty, mutta tarve kasvaa

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen terveysasemapalvelujen palvelujohtaja Anna Peitola avasi tilaisuudessa konkreettisesti, miten päihdetilanne näkyy palveluissa ja mitä sen eteen on tehty ja mitä tullaan tekemään.

Peitolan mukaan alueen päihdetilanne on vaikeutunut ja sama kehitys näkyy laajasti koko pääkaupunkiseudulla: huumeiden käyttö on lisääntynyt ja asiakkaiden tilanteet ovat usein entistä haastavampia. Tämä näkyy suoraan palveluiden kuormituksessa sekä asukkaiden kokemassa turvattomuudessa erityisesti vilkkaissa keskuksissa ja liikenteen solmukohdissa.

Peitola nosti esiin myös merkittävän rakenteellisen uudistuksen: noin vuosi sitten päihde- ja mielenterveyspalvelut yhdistettiin. Muutos on tarkoittanut toiminnan selkeyttämistä ja tehostamista, jolloin palveluketjuista on tullut yhtenäisempiä. Tämä helpottaa sekä asiakkaiden hoitoon pääsyä että henkilöstön työtä.

Toiminnan kehittämisessä on otettu käyttöön myös tuotantotapa-analyysit, joiden avulla palveluita tarkastellaan kokonaisuutena: miten ne järjestetään, missä ne tuotetaan ja miten resurssit kohdennetaan. Näiden analyysien tavoitteena on lisätä toiminnan järkevyyttä ja vaikuttavuutta sekä varmistaa, että palvelut vastaavat paremmin todellisiin tarpeisiin ja että hoitopolku selkeytyisi.

Peitola antoi tilaisuudessa kiitosta poliittisille päättäjille. Hänen mukaansa resurssien suuntaaminen päihde- ja mielenterveyspalveluihin on ollut oikeansuuntainen ratkaisu, joka näkyy jo palveluiden kehittämisessä ja saatavuudessa. Tämän lisäksi resurssien lisääminen mahdollistaa pitkäjänteisemmän työn sekä asiakkaiden, että henkilöstön näkökulmasta. Hän kiitti myös henkilöstöä erinomaisesta työstä, jossa näkyy innostus, motivaatio ja vahva sitoutuminen.

Konkreettisia parannuksia on jo tehty, ja lisää on tulossa. Keravan Klondyke-taloon avataan lähiaikoina uusi päihdeavohoitoyksikkö, joka tuo merkittävää lisäresurssia alueen palvelutarjontaan. Valmistelussa on lisäksi selviämishoitoasema, jonka tavoitteena on käynnistyä vuonna 2027. Muitakin uudistuksia on tulossa.

Palveluihin pääsyä on pyritty parantamaan:

• walk-in-vastaanottoja on lisätty
• puhelinpalvelua on laajennettu
• matalan kynnyksen palveluita, kuten Vinkkari-toimintaa, on vahvistettu

Tavoitteena on, että apua saa ilman pitkää odotusta ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Peitola nosti esiin myös terapianavigaattori.fi -palvelun, joka auttaa hahmottamaan omaa tilannetta ja ohjaa oikeanlaisen avun piiriin. Sen käyttöä suositellaan kaikille, jotka pohtivat tuen tarvetta tai sopivaa palvelua.

Peitola korosti, että palveluketju kattaa laajasti eri tarpeet: matalan kynnyksen vastaanotoista aina vieroitushoitoon ja pitkäkestoiseen kuntoutukseen. Keskeistä on, että ihminen ohjautuu oikeaan palveluun oikeaan aikaan, ja että hoitoon sitoutumista tuetaan. Tarve tavoittaa myös ne ihmiset, jotka eivät vielä ole palveluiden piirissä.

Ratkaisuja tarvitaan myös valtakunnallisesti

Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Hanna-Leena Mattila tarkasteli aihetta lainsäädännön ja valtakunnallisen päätöksenteon näkökulmasta. Hän toi esille sen, että päihdeilmiöön vastaaminen ei ole pelkästään paikallinen kysymys, vaan edellyttää johdonmukaisia ratkaisuja myös kansallisella tasolla.

Mattila nosti esiin viime vuosien keskeisiä lainsäädännöllisiä muutoksia ja keskusteluja. Esimerkiksi nikotiinituotteisiin liittyvää sääntelyä on kiristetty, ja nikotiinipussien myyntiä ja markkinointia on pyritty ohjaamaan tiukemmin erityisesti alaikäisten suojelemiseksi. Samalla tupakkalainsäädäntöä ollaan uudistamassa edelleen, ja valmistelussa on muun muassa parveketupakointiin liittyviä rajoituksia.

Keskustelussa nousivat esiin myös ajankohtaiset ja osin kiistanalaiset avaukset kansalaisaloitteiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi kannabiksen laillistamista koskevat ehdotukset, käyttöhuonekokeiluun liittyvät aloitteet sekä tuoreemmat keskustelut alkoholin kotiinkuljetuksesta. Mattila korosti, että näissä kysymyksissä tarvitaan huolellista kokonaisarviointia, jossa huomioidaan sekä terveys- että turvallisuusvaikutukset.

Mattila viittasi myös Suomen kansalliseen päihde- ja riippuvuusstrategiaan, joka päivitettiin vuonna 2021. Hän piti strategiaa tärkeänä ohjaavana asiakirjana ja nosti erityisesti esiin sen, että siinä huomioidaan aiempaa vahvemmin myös päihdeongelmista kärsivien läheiset. Tämä nähtiin merkittävänä edistysaskeleena, sillä päihdeongelmat koskettavat laajasti myös perheitä ja lähipiiriä.

Keskeisenä viestinä Mattila korosti ennaltaehkäisyn merkitystä. Hänen mukaansa resursseja tulisi suunnata nykyistä enemmän varhaiseen tukeen: lasten ja nuorten ohjaamiseen harrastusten pariin, esimerkiksi niin, että jokaisella lapsella olisi harrastus. Lisäksi perheiden tukeminen jo neuvolavaiheessa on tärkeää, mutta myös sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt ja arkeen voi tulla kuormittavia tilanteita tai haasteita.

Mattila nosti esiin myös yhteiskunnan vastuuta selkeiden rajojen asettamisessa. Hänen mukaansa huumeiden käyttöön liittyvien seuraamusten tulee olla riittävän vaikuttavia ja uskottavia, jotta ne toimivat ennaltaehkäisevästi ja viestivät yhteiskunnan suhtautumisesta päihteisiin.

Mattilan mukaan kokonaiskuva on selvä: päihteisiin liittyvät kysymykset ovat entistä monimutkaisempia ja edellyttävät yhtä aikaa ennaltaehkäisyä, nopeammin hoitoon pääsyä, sääntelyä ja yhteiskunnallista keskustelua. Ratkaisut eivät synny yksittäisillä päätöksillä, vaan pitkäjänteisellä ja monitasoisella yhteistyöllä.

Kohtaamiset ovat keskeisiä toipumisessa – ylisukupolvisuus ja päihdeilmiön monimuotoisuus haastavat

ET-psykoterapeutti Päivi Wilen, Keravan Polku ry:stä toi keskusteluun vahvan inhimillisen näkökulman. Hän korosti, että päihdeongelmien taustalla on usein monimutkaisia elämäntilanteita, joissa kuulluksi tuleminen ja luottamuksellinen kohtaaminen ovat keskeisessä roolissa.

Wilen nosti esiin erityisen huolestuttavana ilmiönä ylisukupolvisuuden ja syrjäytymisen kierteet. Päihteiden käyttö ei aina ala yksilön omasta valinnasta, vaan se voi kytkeytyä suoraan kasvuympäristöön eli tilanteisiin, joissa päihteet ovat osa arkea jo lapsuudessa. Näihin ilmiöihin kietoutuu usein myös yksinäisyys, joka voi syventää ulkopuolisuuden tunnetta ja altistaa entisestään päihteiden käytölle.

Keskusteluissa ja asiakastyössä toistuu pysäyttävä havainto: “aloitin käytön äidin / isän kanssa”. Tämä kuvaa konkreettisesti sitä, miten päihteiden käyttö voi normalisoitua jo varhaisessa vaiheessa ja siirtyä osaksi elämänmallia sukupolvelta toiselle.

Wilen kävi puheenvuorossaan läpi useita eri huumeiksi luokiteltuja aineita, niiden saatavuutta, hintatasoa ja käyttötilanteita. Hän kuvasi, miten eri aineet linkittyvät erilaisiin käyttökonteksteihin: esimerkiksi kokaiini yhdistyy usein niin sanottuun bilekäyttöön, kun taas kannabiksen käyttö saatetaan mieltää virheellisesti harmittomaksi.

Wilen korosti, että mitään huumausainetta ei tulisi normalisoida tai esittää hyväksyttävänä. Hänen mukaansa esimerkiksi kannabis voi toimia porttina muiden aineiden käyttöön ja johtaa asteittain vahvempien päihteiden kokeiluun.

Tilaisuudessa mainittiin useita käytössä olevia päihteitä, kuten:

• Alfa-PVP (α-PVP) (flakka, peukku, pösö)
• Amfetamiini
• Metamfetamiini
• Kokaiini
• Kannabis (marihuana, hasis, hasisöljy)
• Bentsodiatsepiinit (bentsot)

Erityistä huolta herättää alfa-PVP, niin sanottu “peukku”, joka on synteettinen stimulantti. Wilenin mukaan se on erittäin koukuttava, nopeasti riippuvuutta aiheuttava ja vaikutuksiltaan arvaamaton aine. Sen käyttöön liittyy usein voimakkaita psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta, vainoharhaisuutta ja hallitsematonta käyttäytymistä. Lisäksi aine on suhteellisen helposti saatavilla ja käyttö voi alkaa nopeasti kokeilusta riippuvuuteen.

Wilen muistutti, että vaikka keskustelu keskittyy usein huumeisiin, yksi merkittävimmistä ja laajimmalle levinneistä päihteistä on edelleen alkoholi. Sen haittojen mittakaava on suuri, mutta niistä puhutaan usein liian vähän suhteessa muihin päihteisiin. Alkoholi kytkeytyy moniin samoihin ongelmiin, kuten väkivaltaan, perheiden pahoinvointiin ja syrjäytymiseen.

Ylisukupolvisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmat siirtyvät eteenpäin – ei vain käyttäytymisenä, vaan myös kokemuksina, turvattomuutena ja puutteellisina tukiverkostoina. Syrjäytyminen vahvistaa tätä kehitystä: koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta irtautuminen lisää riskiä ajautua entistä syvemmälle päihteiden käyttöön.

Wilen korosti, että ratkaisut löytyvät ennen kaikkea ennaltaehkäisystä ja varhaisesta tuesta. Perheiden auttaminen on keskeistä. Tukea olisi saatava heti, kun ensimmäiset merkit ongelmista havaitaan. Mitä aikaisemmin tilanteisiin puututaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä ongelmien syveneminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville. Matalan kynnyksen tuki, jalkautuva työ ja arjen kohtaamiset voivat tavoittaa ihmisiä ennen kuin tilanne kriisiytyy. Toipuminen rakentuu usein pienistä askelista, joissa vuorovaikutus on ratkaisevaa.

Wilen nosti esille tärkeän kysymyksen: ”Tuetko sinä viihdekäyttäjänä huumeteollisuutta?”

Samalla hän muistutti, että tilanteesta huolimatta toivoa ei pidä menettää, sillä kaikessa on toivoa.

Yhteinen keskustelu avasi näkökulmia

Tilaisuuden juontanut aluevaltuutettu Timo Laaninen johdatteli keskustelua ja varmisti, että eri näkökulmat tulivat esille. Tilaisuudessa aikana käytiin vilkasta keskustelua myös yleisön kanssa.

Kokonaisuudessaan tilaisuus vahvisti käsitystä siitä, että päihteisiin liittyvät kysymykset koskettavat laajasti yhteiskuntaa – ja niiden ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä, avoimuutta ja rohkeutta tarttua vaikeisiin aiheisiin.

Nina From
aluekoordinaattori
Uudenmaan Keskustan piiri ry

HUOM! Seuraava vastaavan tyyppinen tilaisuus on 14.4.2026 kello 17.30–19.00 Järvenpäässä. Lisätiedot tilaisuudesta: https://keskusta.fi/uusimaa/tapahtumat/turvallisuus-kuuluu-kaikille-paihteet-puhuttavat-jarvenpaassa/

Kuvassa: Päivi Wilen, Hanna-Leena Mattila, Timo Laaninen, Anna Peitola, Tuomas Vanhanen ja Inna Kallioinen.