Sinikka Ekosen puhe puoluevaltuustossa 28.11.2020

Joitakin vuosia sitten eräs pikkukoululainen potkaisi koulun ovilasin rikki. Jo samana päivänä rehtori jakoi aikuisten vuorot siitä, kenen suojassa ja turvassa koululainen viettäisi välitunnit. Koulussa oli ymmärretty, kuinka oireilevat lapset ovat meidän lapsia ja vastuu näiden lasten auttamisesta on meillä kaikilla koulun aikuisilla.

Professori Matti Rimpelä on ihmetellyt, kuinka meillä on jo olemassa valtavasti lasten parissa toimivia aikuisia, mutta meillä ei nähtävästi ole oikeita keinoja auttaa oireilevia lapsia. Vuonna 2014 voimaan tullut oppilashuoltolaki muutti koulujen oppilashuoltoa siten, ettei vastuuta lapsista siirretä enää jollekin muulle. Psykologit ja kuraattorit ovat keskeisessä roolissa suunnittelemassa ja toteuttamassa tätä työtä. Työn tulokset alkavat näkyä siinä, että yhä useampi koulun aikuinen näkee omat vaikutusmahdollisuutensa.

Valitettavasti hyvä kehitys on uhattuna, kun psykologeja ja kuraattoreita ollaan siirtämässä soten alle. Julkisuudessa on kerrottu, että psykologit pysyvät kouluissa. Terveydenhoitajakin on lähityöntekijä kouluissa, mutta toimii terveydenhuollon logiikalla ja tekee yksilötyötä. Kokemusteni mukaan sote ei tunne muunlaista työtä.

Kun psykologi toimii soten alla, työn painopiste palaa yksilötyöhön. Soten käsitys lähityöstä tarkoittaa erikoissairaanhoidon toimintamallien, kuten oirelistojen, diagnoosien ja käypähoitosuositusten tuomista kouluyhteisön työvälineiksi.

Tarinan pikkukaverin asioita ei siirretty koulun ulkopuolelle, vaan lapsi sai apua koulun aikuisilta ja omilta vanhemmilta psykologin tuella. Lapsesta on kasvanut vastuullinen nuori. Siksi vetoankin, että psykologit ja kuraattorit saavat jatkaa kehittämistyötä koulussa ja pysyä kouluhallinnon alla.