Keskusta Uudenmaan hyvinvointialueilla

Mediahuomiota saaneet vanhusten kuolemat hoivakodeissa ovat pelottavaa kuultavaa hoivan laadusta. Hoitajat ja hoidosta vastuussa olevat lähiesihenkilöt väsyvät valitusten ja päällekkäisen valvonnan alle.

Tulevana keväänä sote-alan opiskelijat kilvoittelevat taas kerran Jobiili-alustalla haettavista harjoittelupaikoista. Kyseessä on todella kilpailu, sillä paikat on perinteisesti jaettu nopeusjärjestyksessä, eikä niitä riitä kaikille. Esimerkiksi vuonna 2023 koko maan sairaanhoitajaopiskelijoista 10 % ei löytänyt harjoittelupaikkaa ollenkaan. Harjoittelut ovat usein sote-alalla pakollinen osa opintoja, jolloin paikan puuttuminen johtaa opintojen viivästymiseen. Myös Keusote on näiden paikkojen merkittävä tarjoaja.

Viimeisimmässä tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan päiväkoulussa saimme perusteellisen katsauksen hallituksen esitykseen, jonka mukaan hyvinvointialueemme rahoitus vähenisi 54 miljoonalla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Esitys ei ollut vain budjettirivi. Se oli kokonaiskuva siitä, millaisen paineen alle palvelujärjestelmämme ollaan viemässä. Tilaisuudessa käytiin läpi sekä palvelutarpeen kehitystä että aluekohtaisten kustannusten muutoksia. Viesti oli selvä: samaan aikaan kun tarve kasvaa, rahoitus kiristyy.

Itä-Uudenmaan aluevaltuustossa 11.2. Kristian Forsman korosti ryhmäpuheenvuorossaan, että hyvinvointisuunnitelman toimeenpanossa on varmistettava palveluiden tasapuolinen saavutettavuus. Vaikka perhe- ja osaamiskeskusmallit ovat tuottaneet tuloksia ja HYTE-kerroin on kääntynyt parempaan suuntaan, pienempien kuntien asukkaiden palveluohjaukseen ja tiedottamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ennaltaehkäisy, vaikuttavuus ja alueellinen oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä.

Ympärivuorokautiseen hoivaan pääsy viivästyy yhä useammin, vaikka tarve on todettu ja määräajat kirjattu lakiin. Odotus ei ole pelkkää aikaa jonossa – se heikentää ikäihmisen toimintakykyä, kuormittaa omaisia ja kasvattaa kustannuksia. Kyse ei ole vain palvelupaikkojen riittävyydestä, vaan siitä, miten kohtelemme ihmisiä elämänsä hauraimpana aikana.

Tutkija Laura Kihlströmin havainnot arvottomuuden kokemuksista eivät ole irrallinen ilmiö. Tuomas Vanhanen on aiemmissa kirjoituksissaan korostanut, että luottamus hyvinvointivaltioon rakentuu arjen palvelukohtaamisissa – siinä, kokeeko ihminen tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Kun palvelukokemus heikkenee, kyse ei ole vain yksittäisestä käynnistä terveysasemalla, vaan laajemmin ihmisen suhteesta yhteiskuntaan ja sen oikeudenmukaisuuteen.