Alkion poliittinen testamentti

Ajatus puolueohjelman uudistamisesta heräsi heti kapinan jälkeen keväällä 1918. Ajatuksissa oli pienehkö remontti. Hallitusmuototaistelu, maareformit ja muut päivänpoliittiset kysymykset nielaisivat kuitenkin ajan ja energian; niinpä puolueohjelman valmistelu ei edistynyt pitkään aikaan. Eduskuntaryhmä herätti ohjelmakysymyksen uudelleen vasta huhtikuussa 1920.

Alkion tehtävänä oli kirjoittaa johdanto, joka sisälsi puolueen johtavat periaatteet. Ohjelmaehdotus oli pitkä ja perusteellinen. Johdanto-osaa pidettiin sinänsä jo omana ohjelmanaan. Luonnostekstin kohdistunut kritiikki heijasteli Alkion vähitellen heikkenevää asemaansa ryhmässä. Johtajuuden hiipumiseen oli monia syitä. Kun tasavaltainen hallitusmuoto oli hyväksytty ja maan demokraattisparlamentaarinen perussuunta oli varmistunut, hänen kiinnostuksensa päivänpolitiikkaan väheni selvästi. Alkio mm. kieltäytyi menemästä maaliskuussa 1920 muodostettuun Rafael Erichin hallitukseen. Päiväkirjamerkinnöistä välittyi kaipuu pois politiikasta kirjallisiin töihin sekä Ilkan toimitukseen ja perheen pariin kotiin Laihialle. Lisäksi Alkio väsyi ja sairasteli, mikä vaikutti hänen toimintakykyynsä.

Kyösti Kallion asema vahvistui hänen noustessaan vakavasti otettavaksi pääministeriehdokkaaksi. Alkion ote kirposi hänen saatuansa sairauskohtauksen, johon liittyi osittainen muistinmenetys.
Kytenyt johtajuuskriisi ratkesi keväällä 1921 Kallion eduksi. Vahdinvaihdos maalaisliiton johdossa oli tuolloin ilmeinen tosiasia eduskuntaryhmälle ja puolueen sisäpiirille. Alkio oli kuitenkin edelleen maalaisliiton vaikutusvaltaisimpia miehiä, vaikka ylivoimainen johtajanote oli auttamattomasti kadonnut. Hänestä oli tulossa puolueensa patriarkka.

Puoluekokous vuonna 1921 otti puolueohjelmaehdotuksen suopeasti vastaan. Alkion kirjoittama johdanto antoi suuntamerkit maalaisväestön uudistuspuolueelle. Näkökulma avartui, agraarikorotukset olivat vähemmän hallitsevia ja yleispoliittisuus oli näkyvämpää, mutta kuitenkin keskeisenä pyrkimyksenä oli puolustaa maataloutta, maaseutua ja talonpoikaa. Edellä mainitun rinnalla ohjelma edusti yleisempää näkemystä kansanvallasta, suomalaisuudesta, sovinnollisesta yhteiskuntakehityksestä sekä keskustalaisesta kolmannen tien talousjärjestelmästä, jonka punainen lanka on osuustoiminta.

”Johtavat periaatteet” – eli johdantoluku – oli ennen muuta alkiolainen ohjelmajulistus: maalaisliitto perustaa työnsä kansalliselle pohjalle. Ohjelmassa tähdennettiin, että maan itsenäisyyden puolustaminen oli jokaisen kansalaisen pyhä velvollisuus. Tämä oli yhtä aikaa periaatteellinen ja ajankohtainen kannanotto. Puolue julisti puolustavansa tasavaltaista valiomuotoa kaikkia mahdollisia kumousyrityksiä vastaan. Tällä viitattiin sekä vasemmisto- että oikeistokaappauksen vaaraan.

Santeri Alkion poliittiseksi testamentiksi on luonnehdittu lausetta ”Älkää unohtako köyhän asiaa”. Sitä käytetään sosiaaliradikaalina tunnuksena ja joskus myös alkiolaisuuden symbolina. Lausetta ei kuitenkaan löydy kirjoitettuna mistään alkion teksteistä. Nimimerkki Tompan Tuomo (toimittaja Urho Kittilä) esitteli lauseen sanomalehtipakinassaan ensi kerran, jolloin pakinoitsija luonnehti siinä yhteydessä lausetta Santeri Alkion poliittiseksi testamentiksi. Kittilä oli nuorena toimittajana ollut mukana maalaisliiton eduskuntaryhmän illanvietossa, joka pidettiin vuoden 1922 valtiopäivien päätteeksi. Maalaisliitto oli jo noussut tasavaltataistelun antiosta suureksi puolueeksi. Alkio oli jäämässä pois eduskunnasta ja piti tällöin edustajatovereilleen mieleen jääneen läksiäispuheen. Sen ääneenlausumattomana pontimena oli havainto, että puolueeseen oli tullut sellaistakin vaurasta väkeä, jolle ei ollut itsestään selvää, että puolue edusti kaikkea kansaa, köyhimpiäkin maaseudun asukkaita.