Puoluesihteerin, järjestösihteerin, kirjanpitäjä-kassanhoitajan, toimistoapulaisen, konekirjoittajan ja sesonkityöläisten lisäksi vuonna 1938 puoluetoimistoon palkattiin toimittaja Urho Kittilä. Hänen tehtävänään oli pyörittää Maalaisliiton Sanomakeskusta, joka aloitti tuolloin virallisesti toimintansa puoluetoimiston suojissa. Sanomakeskus välitti päivittäin artikkeleita, pakinoita sekä pienempiä juttuja ja uutisia yhden miehen voimin käsittämättömän runsaasti.

Suomenmaan lopetettua toimintansa vuonna 1933 toimittaja Kittilä siirtyi Ilkan pääkaupunkitoimittajaksi. Palkan liikkuessa nälkärajalla päätoimittaja Artturi Leinonen antoi Kittilälle luvan kirjoittaa myös muihin Maalaisliiton lehtiin. Tätä kautta suurin osa puolueen äänenkannattajista alkoi saada ”Urmakan” sujuvia eduskuntapakinoita ja toisinaan muutakin aineistoa. Yhteistyö sujui hyvin ja helpotti erityisesti pienlehtien kroonista juttupulaa. Toiminta sai tukea myös eduskuntaryhmältä, kun Kittilä hoiti sen tiedotusta yhdessä ryhmän selostajajaoston kanssa. Ilkalle jäi kuitenkin yksinoikeus Kittilän tunnetuimpaan nimimerkkiin Tompan Tuomoon.

Pakinoihin liittyi myös riskejä. Kokoomuspuolueen IKL:ää vieroksuva maltillinen siipi alkoi keväällä 1934 saada yliotteen puolueen jyrkemmästä oikeistosuunnasta ja nosti muun muassa J. K. Paasikiven puheenjohtajaksi Paavo Virkkusen tilalle. Tompan Tuomo ei säästellyt häviölle jäänyttä Virkkusta, vaan totesi pilkallisesti, että tämän politiikkaan tympääntynyt kansanosa sulkee radionsa hänen puhuessaan. Seurauksena oli oikeusjuttu, jolle antoi erityisväriä se, että syytettä ajettiin niin sanotun kiihotuslain pohjalta – lain, jonka maalaisliittolaiset olivat ajatelleet kohdistuvan lähinnä lapualaisiin. Kittilä ja Leinonen saivat tuomioksi vankeutta sekä kiihotuslain mukaista vettä ja leipää.

Vuoden 1938 ohjesäännön mukaan puoluesihteeri hoiti keskushallituksen sihteerin tehtävät, suunnitteli ja johti suurarpajaiset, huolehti järjestölehti Kyntäjän toimittamisesta sekä osallistui puolue- ja järjestötoiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen. Puolueväen yhdyssiteenä toiminut Kyntäjä alkoi ilmestyä huhtikuussa 1935 yleensä joka toinen kuukausi.

Järjestösihteerin päätehtävänä oli käytännön järjestötyön johtaminen sekä puolueen järjestöneuvojien ohjaaminen ja valvonta, järjestöjen rekisteröinti ja järjestötoimintaa koskeva kirjeenvaihto. Kirjallinen sihteeri keskittyi Sanomakeskuksen hoitamiseen ja sitä varten tarvittavan arkiston kokoamiseen. Lisäksi hän kokosi aineistoa Maalaisliiton historiaa varten ja avusti Kyntäjän toimittamisessa. Tämä oli tarpeellista, sillä Toivo Helojärvelle lehden toimittaminen muodostui muun työn ohella raskaaksi. Kesällä 1937 hän esitti keskushallitukselle jopa lehden lakkauttamisen harkitsemista, kun luvattuja artikkeleita ja esitelmiä ei saatu toimitukseen.

Maalaisliiton lehdistö alkoi vahvistaa asemiaan pulavuosien jälkeen. Uusia hankkeita olivat Uusi Häme (1938–1939) ja viikkolehti Peltomies. Uusi Häme perustettiin pääasiassa Lahden seudun ja Itä-Uudenmaan maalaisliittolaisten toimesta. Lehti ilmestyi Lahdessa kahden vuoden ajan. Etelä-Hämeen piiri suhtautui hankkeeseen epäillen ja varauksellisesti, mikä vaikeutti levikin kasvua. Alueella aiemmat lehtihankkeet olivat menestyneet heikosti, ja lisäksi Uusi Häme leimautui Lahden seudun piiriväen projektiksi.

Peltomiehen (1937–1939) taustalla olivat Helsingissä toimineet maalaisliittolaiset ylioppilaat sekä muu nuorempi puolueväki, muun muassa V. J. Sukselainen. Lehti pyrki paikkaamaan Suomenmaan lakkauttamisen jälkeen syntynyttä aukkoa Uudellamaalla ja sai jonkin verran taloudellista tukea keskushallitukselta. Peltomies jäi kuitenkin heiveröiseksi hankkeeksi ja ilmestyi vain syksyyn 1939 asti.

Laajimmillaan vuoden 1938 lopulla puolueen lehtiverkko käsitti 18 äänenkannattajaa:

Iisalmen Sanomat (Iisalmi, 3 kertaa viikossa)
Ilkka (Vaasa, 7 kertaa viikossa)
Itä-Savo (Savonlinna, 3 kertaa viikossa)
Kainuun Sanomat (Kajaani, 3 kertaa viikossa)
Karjalan Maa (Joensuu, 3 kertaa viikossa)
Karjalan Ääni (Sortavala, 3 kertaa viikossa)
Keski-Pohjanmaa (Kokkola, 3 kertaa viikossa)
Keskisuomalainen (Jyväskylä, 6 kertaa viikossa)
Lalli (Kokemäki, 3 kertaa viikossa)
Lapin Kansa (Rovaniemi, 3 kertaa viikossa)
Liitto (Oulu, 6 kertaa viikossa)
Maakansa (Viipuri, 6 kertaa viikossa)
Maaseutu (Hamina, 3 kertaa viikossa)
Peltomies (Helsinki, 1 kerta viikossa)
Pohjolan Sanomat (Kemi, 6 kertaa viikossa)
Savon Sanomat (Kuopio, 3 kertaa viikossa)
Turunmaa (Turku, 6 kertaa viikossa)
Uusi Häme (Lahti, 3 kertaa viikossa)