Niukkasen järjestöajatus: poliittinen taistelujärjestö

Juho Niukkasen poliittinen ajattelu rakentui kylmälle realismille: valta ei ollut abstrakti periaate, vaan konkreettinen voima, jota käyttivät organisoidut puolueet. Hänen näkemyksessään sekä parlamentaariset demokratiat että diktatuurit perustuivat lopulta samaan rakenteeseen – kurinalaiseen ja tehokkaaseen puoluekoneistoon. Tästä syystä hän ei pitänyt puoluevaltaa ongelmana, vaan välttämättömyytenä. Suomessa juuri puolueet, erityisesti Maalaisliitto, olivat hänen mukaansa se selkäranka, jonka varassa koko poliittinen järjestelmä pysyi koossa.

Niukkanen suhtautui jyrkän kriittisesti 1930-luvun oikeistoradikaaleihin liikkeisiin, jotka hyökkäsivät puoluejärjestelmää vastaan. Hänen tulkintansa mukaan nämä liikkeet ymmärsivät hyvin, että puolueiden hajottaminen merkitsisi samalla parlamentarismin romuttamista ja vallan siirtymistä pienelle järjestäytyneelle eliitille. Tarvittiin uusi, kurinalaisempi ja keskitetympi organisaatio – poliittinen taistelujärjestö. Tämä ei tarkoittanut ideologista siirtymää pois demokratiasta, vaan pikemminkin sen puolustamista tehokkaammilla keinoilla. Niukkanen omaksui organisatorisia vaikutteita jopa autoritaarisista järjestelmistä: puolueen tuli olla yhtenäinen, nopeasti reagoiva ja tarvittaessa mobilisoitavissa.

Heräsi ajatus hierarkkisesta ja tarkasti johdetusta puoluekoneistosta, jonka keskushallinnon työvaliokunta ohjaisi toimintaa strategisesti, puoluesihteeri toimisi toimeenpanevana johtajana ja piiri- sekä paikallistason organisaatiot toteuttaisivat linjaa kurinalaisesti. Erityisen tärkeä oli paikallistason verkosto: kunnallistoimikunnat, pitäjäpäälliköt ja tukimiehet muodostivat järjestelmän, jonka kautta tieto kulki ja käskyt toimeenpantiin nopeasti. Näin puolue kykenisi kriisitilanteessa mobilisoimaan kymmeniä tuhansia kannattajia lähes välittömästi.

Niukkasen hahmottelema organisaatiouudistus tarkoitti keskeisiltä kohdiltaan ja lyhenneltynä seuraavaa:

• Keskushallituksen työvaliokunta laatii puoluesihteerille vuosineljänneksittäin tarkan työ­ ohjelman ja tarkistaa hänen raporttinsa ja aikaansaannoksensa sekä johtaa käytännöllisesti katsoen puolueen toimintaa.

• Puoluesihteeri on koneiston varsinainen toimeenpaneva elin. Hän käy vähintään kerran vuodessa jokaisen piirin piirikokouksessa ja matkustaa piireissä järjestelemässä puoluejärjestön ja lehtien asioita. Puoluekanslia toimii sihteerin alaisena ja sitä hoitaa erityinen tähän sopiva henkilö.

• Piiritoimikunnan puheenjohtaja muodostaa yhdessä piiritoimikunnan kahden muun jäsenen kanssa piiritoimikunnan työvaliokunnan, joka lähinnä johtaa puoluetyötä alueella sekä piirisihteerin toimintaa.

• Piirisihteeriksi on saatava energinen, suorastaan ”päälle käypä” tyyppi (mieluimmin 25–35-vuotias), joka on samalla ehdottoman luotettava ja järkiperäiseen puoluetyöhön pystyvä. Piirisihteeri on puoluetyön varsinainen organisaattori ja toimeenpaneva voima. Piirisihteerin toimi on parasta järjestää siten, että hän on samalla kiinteästi paikallisen lehden palveluksessa. Näin yhdistyy puolueen ja lehden etu.

• Kunnallisjärjestö on saatava joka kuntaan. Kaikkialta löytyy joku antaumuksellinen maalaisliittolainen, joka saa aikaan paikallisosastoja ja kannattajajoukon. Tällaisten pitäjäpäälliköiden valitseminen kuhunkin kuntaan on piirisihteerien ja piiritoimikuntien ensimmäinen tehtävä. Kun tätä kautta syntyy toimintakykyinen kunnallistoimikunta, se huolehtii maalaisliiton toiminnan myöhemmästä vireillä pysymisestä.

• Organisoiminen on tehtävä perusteellisesti eikä hätiköiden. Piirisihteeri organisoi kunnan kerrallaan, kunnes järjestely on viety siinä loppuun.

• Kunnallistoimikunnan johtoon on saatava kunnan paras puoluemies. Hänestä tulee myös pitäjäpäällikkö. Hän valitsee yhteistyössä kunnallistoimikunnan kanssa pitäjän eri kulmille apulaiset, ns. tukimiehet, joihin hän ja puolue voivat ehdottomasti luottaa ja jotka panevat asiat toimeksi omalla toiminta-alueellaan. Näin piirisihteerin ei tarvitse olla yhteydessä kuin yhden miehen kanssa kussakin kunnassa. Kriittisinä aikoina kunnallistoimikunnille annetaan etukäteen tarkat toimintaohjeet menettelytavoista, joiden toimeenpano jää riippumaan tilanteen kehittymisestä.

• Organisaation toimintakyky edellyttää runsaasti erityisesti puoluesihteerin järjestämiä koulutus- ja neuvottelutilaisuuksia sekä koko puolueväen aatteellista valistustyötä ja nuoriso­ kasvatusta.

Tukimiesorganisaatio konkretisoi tämän ajattelun käytännössä. Se oli luottamukseen perustuva, mutta samalla tiukasti johdettu verkosto, jossa jokaisella tasolla oli selkeä vastuu ja tehtävä. Organisointi eteni järjestelmällisesti pitäjä kerrallaan, ja tavoitteena oli täydellinen kattavuus: jokaisessa kunnassa tuli olla toimiva ja uskollinen ydinjoukko. Tämä rakenne palveli sekä vaalityötä että poikkeusolojen varautumista. Näin Maalaisliitto alkoi Niukkasen visiossa muuntua hajanaisesta kansanliikkeestä keskitetysti johdetuksi poliittiseksi koneistoksi. Sen tehtävä ei ollut ainoastaan osallistua politiikkaan, vaan tarvittaessa puolustaa koko demokraattista järjestelmää.