Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kokkolassa 21.8.

(muutosvarauksin)

Hyvät ystävät,

mukava nähdä teitä kaikkia kesän jälkeen. Toivottavasti olette levänneet hyvin ja olette täynnä tarmoa. Sitä tarvitaan. Keskustan pitää olla joukkueena täydessä terässä heti alusta alkaen. Töitä meillä riittää.

Myös maailmanpolitiikassa elämme isoja viikkoja. Presidentit Trump ja Putin tapasivat viikko sitten ja tällä viikolla keskustelut ovat jatkuneet eurooppalaisten kanssa.

Oli välttämätöntä, että Ukraina ja Eurooppa saatiin mukaan keskusteluihin, jotka koskevat maanosamme turvallisuutta. Euroopan ja Yhdysvaltojen on pystyttävä toimimaan samassa joukkueessa.

Suomen kannalta on myös arvokasta, että presidentti Stubb on ollut näissä keskusteluissa mukana.

On tietysti hyvin keskeistä, saadaanko Putinin ja Zelenskyn tapaaminen todella aikaiseksi ja tuottavatko keskustelut tulosta. Se edellyttäisi neuvotteluissa vastaantuloa myös Venäjältä, mutta sellaisesta ei ole toistaiseksi sittenkään kovin paljoa merkkejä näkynyt. Voi olla, että Venäjä edelleen pelaa aikaa.

Arvioni on, että ratkaisun saamiseen tarvitaan voimakas paine erityisesti Yhdysvalloilta.

Mahdollisten Ukrainan turvatakuiden suhteen katsoisin parhaaksi, että suuret EU-maat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat ottaisivat päävastuun.

Suomen osalta pitäisin oven raollaan pienimuotoiselle osallistumiselle. Päävastuu Naton jäsenenä meillä tässä turvallisuustilanteessa on pitää huolta omasta maastamme ja pitkän itärajan vakaudesta.

Sopivasta tavasta Suomen mahdollisesta osallistumisesta kävisin keskustelua Puolustusvoimiemme kanssa.

On kuitenkin ennenaikaista sanoa varmuudella, saadaanko tulitaukoa tai rauhaa aikaiseksi. Vaikka isot pyörät nyt näyttävät pyörivän, takapakkiakin voi tulla. Ukrainan turvatakuidenkin suhteen tiedossa on, että Venäjä vastustaa länsijoukkoja Ukrainassa. Vaikeusastetta on. Lähiviikot näyttävät meille, ovatko kaikki osapuolet tosissaan rauhaa hakemassa.

Mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että tärkeää on, että on edes yritystä saada tämä synkkä sota loppumaan.

Nostan esiin myös toisen synkän tilanteen, eli Gazan. Yli 60 000 kuollutta tässä vaiheessa, josta iso osa naisia ja lapsia. Ei tätä voi mitenkään hyväksyä. Vaikka Hamasin terroristi-isku Israeliin oli täysin tuomittava, on Israelin toimet sen jälkeen olleet ylimitoitettuja, eikä loppua näy.

Israel tarvitsee turvallisuutensa, mutta niin tarvitsevat palestiinalaiset siviilitkin. Ratkaisuja kannattaa edelleen hakea kahden valtion mallista, vaikka se vaikeaa onkin. Se edellyttää Hamasilta panttivankien vapauttamista ja täyttä aseistariisuntaa.

Kaikista kiireellisintä on saada täysi tulitauko Gazaan ja humanitäärinen apu perille. Tämän pitäisi olla nyt yhteinen tavoitteemme.

Mutta sitten kotimaahan.

Turvallisuutta on sekin, että meillä on ruokaa ja energiaa omasta takaa. Kotimaasta. Maamme omavaraisuus ja huoltovarmuus pitää turvata kaikissa oloissa. Keskustalla on erityinen huoli maataloustuotantomme vaikeasta tilanteesta, ja edellytämme hallitukselta ripeitä toimenpiteitä asiassa.

Kestävä taloudenpito on keskustalla syvällä selkärangassa. Keskustalle huolenpito taloudesta ja ympäristöstä on ollut tärkeää pian 120 vuotta. Me haluamme jättää Suomen tuleville sukupolville aina paremmassa kunnossa. Se on meille kunnia-asia.

Hyvää talouspolitiikkaa on elää omien varojensa mukaan. Tulojen ja menojen pitää olla pitkällä aikajänteellä tasapainossa.

Suomen taloudella menee nyt huonosti. Uskon, että useimmat suomalaiset ovat samaa mieltä, että talous pitää saada raiteilleen. Kyse on siitä, miten käänne parempaan tehdään.

Suomi ei nouse suosta vain leikkaamalla ja verottamalla. Se on nyt nähty. Maamme talous-, työttömyys- ja velkaongelmat ovat valitettavasti entistäkin vakavampia.

Kun tulevaisuus näyttää hämärältä ja epävarmalta, suomalaiset säästävät pahan päivän varalle. Myös he, joilla olisi varaa kuluttaa. Tästä kierteestä on vaikea päästä eroon, elleivät talouden näkymät muutu valoisimmiksi.

Ilman uskottavaa kasvupolitiikkaa uutta nousua ei synny. Keskusta ei ole tämän mielipiteen kanssa yksin. Samaa mieltä on myös valtaosa talousviisaista.

Suomi ja suomalaiset ansaitsevat parempaa, kuin se mitä nyt näemme. Suomi ja suomalaiset ansaitsevat tekoja. Tekoja, joilla vahvistetaan ihmisten uskoa tulevaisuuteen. Suomi tarvitsee ripeän suunnanmuutoksen.

Keskustan näkemys on: jotta Suomi nousee suosta, tarvitsemme koko maan voimavarat käyttöön. Hangosta Utsjoelle ja Ilomantsista Vaasaan.

Keskusta on vaalikauden aikana esittänyt kymmenittäin vaihtoehtoja taloustilanteen korjaamiseksi. Ne ovat edelleen vapaasti käytettävissä.

Otan kourallisen esimerkkejä:

Suurten pörssiyhtiöiden sijaan keskusta tukisi nyt etenkin tavallisia suomalaisia pien- ja yksinyrittäjiä. Näihin yrityksiin työpaikat enimmäkseen tulevat.

Toteuttaisimme tki-toimintaan, investointeihin ja työllistämiseen kannustavan yhteisöveron reformin. Verotusta kevennettäisiin silloin, kun tuloksen jättää yrityksen sisään kasvun tueksi.

Kannustaisimme alimman eläkeiän saavuttaneita jatkamaan työelämässä eläkkeelle siirtymisen sijaan. Kokemusta nimittäin on syytä arvostaa työelämässä. Kannusteeksi työuraansa jatkaville antaisimme tuntuvan tuloveronalennuksen.

Auttaisimme yksinyrittäjiä, mikroyrittäjiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Korottaisimme yrittäjävähennystä ja toteuttaisimme investointien verohyvityksen myös pienemmille yrityksille.

Palauttaisimme kotitalousvähennyksen kunniaan ja tuplaisimme samalla yksinasuvien vähennysoikeuden.

Tuloveron alentamisessa painottaisimme kovilla arjessaan olevia tavallisia keskituloisia suomalaisia, emme niinkään kaikkein suurituloisimpia. Yli kymppitonnin kuussa tienaavat eivät tarvitse niin suuria verokevennyksiä, mitä hallitus heille on antamassa.

Emme leikkaisi päiväkodeista, kouluista ja yliopistoista, koska lapsissa ja nuorissa on isänmaan tulevaisuus eikä tulevaisuuden kasvusta saksiminen ylipäätään ole viisasta.

Samaa pätee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ennaltaehkäisevä hoito ja nopea pääsy hoidon piiriin on aina halvin ja paras vaihtoehto. Hoitojonossa ei parane kukaan. Päinvastoin, se aiheuttaa turhaa inhimillistä kärsimystä potilaille ja heidän läheisilleen.

Talouden tilanne on niin huono, että myös säästää pitää. Keskustalle tärkeintä on tehdä ne oikeudenmukaisesti jokaisen suomalaisen ja koko maan kannalta.

Esimerkkejä:

Ottaisimme työmarkkinajärjestöjen ja suursäätiöiden sijoitustuotoille käyttöön edes pienen veron. Turun tunnin junan voisi jättää toteuttamatta. Turvapaikanhakijoiden majoituskustannuksista voitaisiin tehdä säästöjä. Ulkomaisille rekoille voitaisiin asettaa tienkäyttömaksu suomalaisen teiden käyttämisestä.

Krääsäverolla voitaisiin hillitä valtaisaa halpatuontia. Harmaaseen talouteen puuttuisimme vahvemmin. Tupakkaa, alkoholia ja virvoitusjuomia verottaisimme kaavailtua enemmän.

Myös sosiaaliturvan puolelta olisi edelleen syytä arvioida asumistukimenoja. Ne ovat vieläkin tuntuvia.

Suunnanmuutos ei tule hetkessä. Siksi hallitus-oppositiorajan ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä tarvittaisiin heti. Pääministerin ei ole edelleenkään myöhäistä kutsua puolueet koolle yhdessä asiantuntijoiden kanssa miettimään keinoja, miten talouden kasvu saadaan vähintään tuplattua ennustetusta. Ratkaisuja, jotka vaikuttavat lyhyellä, keskipitkällä ja pidemmällä aikavälillä.

Samalla parlamentaarisesti tulisi arvioida julkisen talouden tervehdyttämistarvetta ylivaalikautisesti, jonka osalta pääministeri ennen kesätaukoa vaikuttikin havahtuneen.

Muistutan, että meidän pitää laittaa tuntuvasti lisää rahaa isänmaan puolustukseen tulevina vuosina. Samalla ainakin Keskustalle on tärkeää, että ihmisten lähi- ja peruspalvelut turvataan ja koko maa ja jokainen suomalainen pidetään mukana.  Toimia ja puolueiden välistä sitoutumista tarvitaan kuitenkin jo paljon ennemmin kuin joskus hamassa tulevaisuudessa.

Olen vakavasti huolissani etenkin työttömyyden pahenemisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö on varoittanut, että pitkäaikaistyöttömyys voi pian nousta lähelle 1990-luvun laman ennätystasoja. Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksen mukaan yli puolet työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin. Erityisesti nuorten näkymät ovat huolestuttavia.

Kun työttömiä työnhakijoita on Espoon verran ja avoimia työpaikkoja vain Kokkolan asukasluvun verran, ei voi väittää, että kyse olisi työhalun puutteesta. Työhaluja on, työpaikkoja ei.

Pitkittyvä työttömyys pitää pysäyttää nyt. Muutoin edessä on sekä inhimillinen tragedia että kestämätön yhtälö julkiselle taloudelle ja yritysten tulevalle työvoimatarpeelle. Meillä ei ole aikaa odottaa seuraaviin vaaleihin asti.

Mitä pitäisi tehdä? Keskusta tekee seuraavat esitykset työttömyyden nujertamiseksi:

Ensinnäkin pitää vahvistaa osaamista. Tarjottava työttömille mahdollisuus päivittää taitojaan tai kouluttautua uudelle alalle. On mahdoton ymmärtää, että hallitus on samaan aikaan leikannut ammattikouluista, lopettanut aikuiskoulutustuen ja nyt kaavailee taas uusia osaamisleikkauksia.

Toiseksi työnteon pitää aina kannattaa. Työttömyysturvan suojaosan poistaminen on vienyt kannusteet pienimuotoiselta työnteolta. Tuloksena osa työttömistä on lopettanut työnteon kokonaan. Tämä on järjetöntä. Suojaosa on syytä palauttaa, ja pikaisesti.

Kolmanneksi yrityksille tulee antaa porkkanoita pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen. Työnantajamaksujen rohkea keventäminen olisi suora ratkaisu.

Neljänneksi kuntien työllisyyspalveluiden nykyinen sakkomaksumalli rankaisee kuntia hallituksen epäonnistumisesta.  Kuntien pitää voida käyttää rahat omalla alueellaan työllisyyden vahvistamiseen, muun muassa yritysten yhteishankintakoulutukseen, oppisopimuskoulutuksiin, starttirahoihin ja palkkatukeen. Paikallisesti tiedetään parhaiten, mikä toimii. Rahoitusta pitää hoitaa jo tämän vuoden lisätalousarviosta.

Nyt tarvitaan päätöksiä pitkäaikaistyöttömyyden estämiseksi – rohkeita ja nopeita. Käynnissä on työttömyyden hätätila. Vetoan hallitukseen, suhtautukaa työttömyysongelman ratkaisemiseen vakavalla mielellä budjettiriihessä.

Hyvät kuulijat,

Suomen nopea nousu länsimaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi ja maailman onnellisemmaksi maaksi ei tapahtunut itsestään. Menestyksemme yksi tärkeimpiä kulmakiviä on ollut toimiva koulujärjestelmä. Onnistunut peruskoulu-uudistus, jonka toteuttamisessa keskustalla oli aivan keskeinen rooli, loi pohjan suomalaiselle menestystarinalle.

Peruskoulun ansiosta kaikilla suomalaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät asuinpaikasta tai kotitaustasta riippumatta. Tai on ollut aina näihin päiviin asti.

Tästä periaatteesta ei saa lipsua. Ilman koulutettuja ihmisiä meille on edessämme huonompi tulevaisuus. On tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella on jatkossakin mahdollisuus edetä koulupolulla niin pitkälle kuin mahdollista ja intoa on. Korkeakoulutuksesta ei saa tulla vain hyvätuloisten ja koulutettujen perheiden yksinoikeus.

Yhtä tärkeää on, että koulutusta on tarjolla kaikissa maakunnissa. Viime vuosina maakuntien Suomen työllisyyskehitys on ollut parempaa kuin suurissa kaupungeissa. Tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa kädentaitajia, ammattikoulutuksen saaneita ammattilaisia. Ilman heitä monet konepajat, autokorjaamot, rakennusyritykset ja metsäalan toimijat ovat pulassa.

Koulukeskustelun ympärillä on jäänyt varjoon yksi tärkeä asia. Opettajat. Meillä Suomessa on edelleen maailman parhaat ja sitoutuneimmat opettajat. Koulumaailman murroksen ja uudistusten keskellä opettajat ovat joutuneet venymään ja ottamaan käyttöön paljon uusia toimintatapoja.

Digitaalinen murros on monella tapaa vaikuttanut myös opettajien työnkuvaan – hyvällä ja huonolla tavalla. Koulujen työrauhan kannalta on tarpeen, että kännykkäkielto tuli viimein ja vihdoin käyttöön kouluissa. Jo nyt on tullut palautetta, että uudistus on rauhoittanut merkittävästi koulutyöskentelyä.

Muistamme aivan liian harvoin kiittää opettajia heidän arvokkaasta työpanoksestaan.

Samalla on kuitenkin pakko kysyä, onko Suomen nykyinen koulujärjestelmä juuri nyt parhaassa terässä? Olemmeko me pystyneet vastaamaan koulumaailman muutoksiin riittävällä tavalla? Olemmeko me kuunnelleet opettajien, vanhempien ja yritysten huolia riittävästi? Vai onko käynyt niin, että jatkuvat uudistukset ja säästöt ovat nakertaneet pohjaa palkitusta ja kiitetystä koulujärjestelmästä?

Meillä ei ole varaa murentaa kiiteltyä ja palkittua koulujärjestelmää. Siksi on tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla opettajilta, oppilailta, vanhemmilta ja yrityksiltä tulevaa palautetta. Emmekä vain kuuntele, vaan korjaamme koulujärjestelmäämme, jotta sen laatutaso ei pääse tipahtamaan. Tämä on iso kansallisen tason kysymys ja keskustalle tärkeä asia.

Koulutus maksaa. Se on kuitenkin investointi, joka maksaa joka kerta itsensä takaisin. Koulutus vie tällä hetkellä leijonanosan kuntien budjetista. Hallitus on jo leikannut kuntien rahoitusta 75 miljoonalla eurolla ja budjettiesityksen mukaan se aikoo leikata kunnilta vielä 150 miljoonaa euroa lisää. Kunnat pakotetaan säästämään peruskoulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Nuorilta, lapsilta ja aivan pienimmiltäkin. Keskusta ei tätä hyväksy.

Kuten on käynyt selväksi, töitä Suomen hyväksi riittää nyt ja tulevaisuudessa. Me Keskustassa olemme valmiita laittamaan työhaalarit päälle.

Suomi on hyvä maa elää ja asua. Tilanne ei ole toivoton, mutta suunnanmuutos pitää saada aikaan. Se tehdään yhdessä. Tarvitsemme rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä.

Olemme käynnistäneet Keskustassa laajan ohjelmatyön. Sen tavoitteena on löytää eväät Suomen nostamiseksi taloudellisesti ja henkisesti takaisin jaloilleen.

Tavoite on kristallinkirkas – vuoden 2027 eduskuntavaalit ja siellä sellainen tulos, jolla Suomen suunta muuttuu kohti parempaa. Vastaus löytyy katsomalla keskelle ja eteenpäin.

Olen varma, että täällä koolla oleva keskustan eduskuntaryhmä on siihen valmis. Olen varma, että keskustaväki kaikkialla Suomessa on siihen valmis. Mutta sen lisäksi tarvitsemme luottamuksen suomalaisilta laajasti. Isänmaan parhaaksi. Oikeudenmukaisella tavalla. Tähän työhön kutsumme mukaan kaikki suomalaiset. Tulkaa mukaan!