Keskustan puheenjohtaja Kaikkonen: Keskeiset toimijat samaan pöytään rauhan saavuttamiseksi Ukrainaan

Keskustan puheenjohtaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Antti Kaikkonen käsitteli Ukrainan rauhanprosessin tilannetta ulko- ja turvallisuuspoliittisessa katsauksessaan keskustan järjestämässä seminaarissa.

”Ukrainan ja Yhdysvaltain viime päivien neuvottelut ovat vieneet rauhanehtoja Ukrainan kannalta parempaan suuntaan. Työtä on vielä edessä. Todennäköistä on, että uusi paperi ei puolestaan Venäjälle käy.”, Kaikkonen arvioi.

”Kuluneen viikon piruettien yksi johtopäätös on mielestäni selvä. Jotta tulitauko ja rauhanprosessi voidaan saada aikaan, tarvitaan samaan pöytään keskeiset toimijat: Ukraina, Venäjä, Eurooppa ja Yhdysvallat. Jos joku näistä puuttuu, on vaikea nähdä kestävän ratkaisun syntymistä.”, Kaikkonen sanoi.

Kaikkosen mukaan viime viikolla julkisuuteen tullut rauhansuunnitelma suosi Venäjää, yllätti monet ja jätti Ukrainan ja Euroopan sivurooliin.

”Selvää pitäisi olla, ettei Ukrainan tai Euroopan tulevaisuudesta voi päättää ilman Ukrainaa tai Eurooppaa. Se, että näin pääsi ylipäänsä käymään, kertoo mielestäni Euroopan alisuorittamisesta. Parempaan pitää pystyä.”, Kaikkonen edellytti.

”Ukrainaan tarvitaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha Ukrainan hyväksymillä ehdoilla. Rauha, joka takaa Ukrainan ja Euroopan turvallisuuden. Ukrainalaiset ovat taistelleet pitkään itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa puolesta. Sitä taistelua ei saa hävitä neuvottelupöydässä.”, Kaikkonen painotti.

Kaikkosen mukaan materiaalista tukea Ukrainalle ja taloudellista painetta Venäjää kohtaan on tarpeen mukaan lisättävä, jotta Ukrainan neuvotteluasema vahvistuu. Venäjän jäädytettyjä varoja on perusteltua suunnata Ukrainan jälleenrakentamiseen.

”Euroopan unionin ja Naton jäsenmaat päättävät itse omasta suhteestaan Ukrainaan. Ukrainan liikkumatilaa ei pidä rajoittaa.”, Kaikkonen sanoi.

Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkosen puhe ulko- ja turvallisuuspolitiikan aamupäivässä 27.11.2025

(muutosvarauksin)

Hyvät osallistujat,

Tervetuloa ulko- ja turvallisuuspolitiikan aamupäivään. Suomen toimintaympäristössä ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tapahtunut viime vuosina, viime kuukausina ja viime päivinäkin paljon. Aika ajoin on hyvä pysähtyä, kokoontua vähän isommalla porukalla hahmottamaan maailmaa ja Suomen suuntaa eteenpäin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan katsauksen jälkeen käytävässä paneelikeskustelussa on tilaisuus jatkaa keskustelua ja syventyä ajankohtaisiin teemoihin. Kiitos jo tässä vaiheessa asiantuntijoille ja paneelin vetäjälle.

Hyvät kuulijat,

Maailman uutisia ovat pitkään hallinneet sodan ja konfliktien kehityskulut niin Ukrainassa kuin Lähi-idässä. Diplomatialle ja rauhan rakentamiselle on raivattava lisää tilaa.

Sota Ukrainassa jatkuu jo neljättä vuotta. Venäjä on käynyt kulutussotaa ja iskenyt talven kynnyksellä Ukrainan energiaverkkoon ja siviilikohteisiin. Venäjä on valitettavasti myös jonkin verran edennyt rintamalla.

Viime viikolla julkisuuteen tullut rauhansuunnitelma suosi Venäjää. Suunnitelma yllätti monet ja jätti Ukrainan ja Euroopan sivurooliin. Selvää pitäisi olla, ettei Ukrainan tai Euroopan tulevaisuudesta voi päättää ilman Ukrainaa tai Eurooppaa. Se, että näin pääsi ylipäänsä käymään, kertoo mielestäni Euroopan alisuorittamisesta. Parempaan pitää pystyä.

Euroopan johtajien kokoontumiset, lausunnot ja keskustelut presidentti Zelenskyin kanssa ovat tuoneet Euroopan näkemykset esille. Tämä on luonut tukea Ukrainalle neuvotteluissa.

Ukrainaan tarvitaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha Ukrainan hyväksymillä ehdoilla. Rauha, joka takaa Ukrainan ja Euroopan turvallisuuden. Ukrainalaiset ovat taistelleet pitkään itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa puolesta. Sitä taistelua ei saa hävitä neuvottelupöydässä.

Ukrainan ja Yhdysvaltain viime päivien neuvottelut ovat vieneet rauhanehtoja Ukrainan kannalta parempaan suuntaan. Työtä on vielä edessä. Todennäköistä on, että uusi paperi ei puolestaan Venäjälle käy.

Kuluneen viikon piruettien yksi johtopäätös on mielestäni selvä. Jotta tulitauko ja rauhanprosessi voidaan saada aikaan, tarvitaan samaan pöytään keskeiset toimijat: Ukraina, Venäjä, Eurooppa ja Yhdysvallat. Jos joku näistä puuttuu, on vaikea nähdä kestävän ratkaisun syntymistä.

Materiaalista tukea Ukrainalle ja taloudellista painetta Venäjää kohtaan on tarpeen mukaan lisättävä, jotta Ukrainan neuvotteluasema vahvistuu. Venäjän jäädytettyjä varoja on perusteltua suunnata Ukrainan jälleenrakentamiseen.
Euroopan unionin ja Naton jäsenmaat päättävät itse omasta suhteestaan Ukrainaan. Ukrainan liikkumatilaa ei pidä rajoittaa.

Lähi-idästä viime kuukausien uutiset ovat olleet hieman parempia. Alueelle saatiin lopulta aikaan tulitauko, mutta valitettavasti sitä on rikottu toistuvasti. Humanitäärinen tilanne Gazassa on edelleen hyvin vaikea.

Kaikkien osapuolten sitoutuminen rauhanprosessiin on erittäin tärkeää, sillä tilanne on edelleen hyvin herkkä. Ovi on nyt auki kahden valtion mallille. Israelin ja Palestiinan rinnakkaiselo on ainoa kestävä tie eteenpäin. Sekä israelilaisille että palestiinalaisille pitää aikaan saada mahdollisuus elää turvassa ja rauhassa.

Navigointi epävakaassa ja ennakoimattomassa turvallisuusympäristössä on entistäkin haastavampaa. Siksi Suomen oman kompassin suunnan on oltava selvä.

Suomen vastuu maailman myllerryksessä on pitää omat asiat kunnossa. Suomen puolustusta on vahvistettu johdonmukaisesti viimeiset vuodet. Tuemme koko Pohjois-Euroopan turvallisuutta ja vakautta. Suomi on liittokunnassa turvallisuuden tuottaja, ei sen kuluttaja.

Olemme panostaneet voimakkaasti ilma- ja merivoimiin ja uusimme kalustoamme. Tilaussopimuksen allekirjoittajana olin tyytyväinen, kun Suomen ensimmäinen F-35 -hävittäjä rullasi ulos kokoonpanolinjalta Texasissa lokakuun lopussa. Suomen ilmavoimat saa uusia koneita käyttöönsä asteittain. 64 kappaletta viidennen sukupolven hävittäjää vahvistaa merkittävästi maamme ilmapuolustusta. Myös Norjalla ja Tanskalla on käytössään F-35 -hävittäjät. Ruotsi on kehittänyt uuden Jas Gripen -hävittäjän. Pohjolaan rakentuu yhteisoperaatioihin kykenevät entistäkin vahvemmat ilmavoimat.

Hybridivaikuttaminen ja jännitteet ovat lisääntyneet Itämerellä. Itämeri on Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta keskeinen väylä. Merivoimien kyky turvata alueellista koskemattomuutta vahvistuu monitoimikorvettien valmistuessa.

Seuraavana on vuorossa Maavoimien kehittäminen. Koko laajan maan puolustuksen kannalta Maavoimien toimintakyky on tärkeä. Maavoimat on keskeisessä roolissa erityisesti alueellisen koskemattomuuden turvaamisessa ja kansallisen puolustuksen ensimmäisessä linjassa. Resurssitarpeet ovat mittavat. Niiden kokoluokka on vähintään samaa tasoa kuin käynnissä olevat meri- ja ilmapuolustuksen strategiset hankkeet yhteensä.

Suomen puolustus kytkeytyy liittokunnan yhteiseen puolustukseen ja komentorakenteeseen. Puolustusliitto teki Haagin huippukokouksessa merkittäviä päätöksiä. Vuotuiset puolustusmenot nousevat yhteensä viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Nato on palannut kriisinhallinnasta alkuperäiseen tehtäväänsä, puolustukseen ja pelotteeseen.

Suomi on jatkanut kytkeytymistä puolustusliiton rakenteisiin ja toimintaan. Naton FLF-maavoimajoukot ovat sijoittuneet Pohjoiseen Suomeen, Sodankylään ja Rovaniemelle. FLF-joukot ovat rauhanajan valmiusjoukkoja, joiden avulla kriisivalmius ja puolustus pohjoisessa vahvistuu.

Naton pohjoisen alueen maavoimajoukkojen johtoporras on perustettu Mikkeliin, mikä mahdollistaa tiiviin yhteistyön Maavoimien esikunnan kanssa.

Arktinen alue on puolustusstrategian näkökulmasta tärkeä. Venäjällä on merkittäviä suorituskykyjä Kuolan niemimaalla. Niiden kehitystä ja liikehdintää on syytä seurata. Suomi kehittää avaruuskyvykkyyksiä ja valvontakykyä yhdessä suomalaisyhtiön satelliittien avulla.

Mikäli tarvetta ilmenisi Naton maavoimajoukkoja voitaisiin nopeasti lisätä pohjoiseen.

Hyvät kuulijat,

Yli vuosikymmen sitten toteutettiin puolustusvoimauudistus, joka vähensi varuskuntien määrää. Sen jälkeen Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti. Herää kysymys pitäisikö Suomen varuskuntaverkkoa ja Puolustusvoimiemme toimipisteitä tarkastella uudessa valossa?

Emme tarvitse välttämättä uusia kiinteitä tukikohtia, ehkä tarvittaessa niitäkin, mutta turvallisuusympäristön muutoksen myötä tarvetta voisi olla uusille sijoittumis-, logistiikka- ja huoltokeskuksille koko valtakunnan alueella liikkuvia joukkojamme varten ja joukkojen vastaanottamista varten. Tiedossa on, että Venäjä vahvistaa omia varuskuntiaan Suomen lähialueilla. Tähän on syytä varautua paitsi valvonnan myös sotilaallisen läsnäolon keinoin.

Itäiseen Suomeen ei saa syntyä sotilaallista tyhjiötä. Elinvoimainen ja asuttu itäinen Suomi, jossa Puolustusvoimat ovat läsnä, luo takeita turvallisuudelle.

Suomen turvallisuus perustuu verkostoituneeseen puolustusmalliin, johon kytkeytyvät kahden- ja monenväliset järjestelyt, Euroopan unioni ja Naton turvatakuut. Kaiken perusta on ajan vaatimuksiin vastaava yleinen asevelvollisuus, koulutettu ja harjoitettu reservi.

Ruotsin kanssa tehtävässä puolustusyhteistyössä olemme pitkällä. Ruotsi on myös kehysvaltio Nato-joukoille Pohjois-Suomessa. Pohjoismaisen puolustusyhteistyön Nordefcon rooli korostuu entisestään. Mielestäni on jatkossa perusteltua katsoa Pohjoismaiden ja Baltian NB8-yhteistyön tiivistämisen mahdollisuuksia.

Euroopan turvallisuuteen on kohdistunut viimeisten kuukausien aikana kasvavia uhkia. Se on näkynyt muun muassa ilmatilaloukkauksina ja droonihäirintänä. Kyse on paitsi turvallisuudesta myös siviiliyhteiskunnan häiriöttömästä toiminnasta. Lentoliikennettä häiritseviin uhkiin on puututtava päättäväisesti.

Euroopan on oltava sotilaallisesti voimakkaampi ja valmiimpi reagoimaan erilaisiin uhkiin. Toimintaympäristö edellyttää saumatonta yhteistyötä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden viranomaisten kesken. Vahva toimintakyky on paras tae vakauden ja rauhan säilymiselle maanosassamme.

Euroopan unionin suunnitelma puolustusvalmiudesta, jonka aikamääreeksi on asetettu vuosi 2030, on edistysaskel puolustusulottuvuuden syventämisessä.

Euroopan turvallisuutta on tarkasteltava Euroopan unionia laajemmasta näkökulmasta. Iso-Britannian rooli on merkittävä Pohjois-Atlantilla ja Suomelle läheinen liittolainen muun muassa JEF-yhteistyön myötä. EU:n ja Britannian puolustuskumppanuus mahdollistaa yhteistyön syventämisen muun muassa puolustusteollisuudessa.

Puolustusteollisuuden kapasiteetin nostamisesta on keskusteltu paljon ja siinä on tapahtunut paljon, mutta yhtä lailla on tärkeää suunnata huomiota siihen onko Euroopassa riittävät joukot puolustamaan euroatlanttista aluetta ja arvojamme.

Monet maat ovatkin ryhtyneet vahvistamaan puolustusvoimiensa joukkoja. Esimerkiksi Saksan tavoitteena on nostaa aktiivipalveluksessa olevien sotilaiden määrä 260 000 sotilaaseen ja kaksinkertaistaa reserviläisten määrä 200 000 sotilaaseen. Suomessakin voisi olla perusteltua tarkastella sodanajan vahvuuden nostamista tulevaisuudessa yli 300 000:ee.

Hyvät kuulijat,

Euroopan poliittinen kartta ja perinteiset yhteistyökuviot ovat muutoksessa. Oikeistopopulistien nousu vaarantaa pahimmillaan Euroopan turvallisuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä. Laitaoikeistossa esiintyy Venäjä-mielisyyttä ja kielteisyyttä Ukrainan tukemiseen. Oikeistopopulistien nousu ei ole tänä päivänä mikään satunnainen marginaali-ilmiö. Se näkyy monessa maassa, ja ilmiön yhteisvaikutus voi olla arvaamaton.

Kokoomuksen kattopuolue, Euroopan kansanpuolue, irrottautui keskiryhmien yhteistyöstä ja ryhmittyi pari viikkoa sitten laitaoikeiston kanssa Euroopan parlamentissa. Toivottavasti emme näe jatkoa vastaavalla toiminnalle. Se on vaarallista peliä.

Euroopan poliittinen tulevaisuus on rakennettava kestävälle pohjalle. Hollannin vaalitulos osoitti, että polarisaationkin maailmassa laitaoikeisto on voitettavissa keskikentän rakentavalla vaihtoehdolla.

Euroopassa ja maailmassa käydään arvojen välistä taistelua. Voittaako demokratia vai autokratia? Millaiset arvot ohjaavat poliittista päätöksentekoa ja valtioiden välisiä suhteita?

Suurvaltakilpailussa näkyy Yhdysvaltain ja Kiinan geopoliittinen ja geoekonominen vastakkainasettelu ja kilpailu. Kiina rakentaa maailmaa, jossa se pyrkii korvaamaan länsikeskeisen järjestyksen omilla ehdoillaan. Kiina on toiminut Venäjän hyökkäyssodan mahdollistajana, taloudellisesti ja teknologisesti, ja houkuttelee globaalia etelää omalle puolelleen. Kiina ei selvästikään ole myöskään unohtanut Taiwania, mikä on syytä Euroopassakin hahmottaa.

Yhdysvaltain poliittinen muutos on merkinnyt sitä, ettei se enää aina jaa Euroopan kanssa samaa arvomaailmaa ja tavoitteita.
Euroopalle tämä on herätys. Emme voi nojata yksin Yhdysvaltoihin. Emmekä ajautua Yhdysvaltain ja Kiinan välisen kamppailun välikappaleeksi.

Euroopan on kyettävä itsenäiseen omaan alueensa puolustukseen, oltava taloudellisesti kilpailukykyisempi ja teknologisesti itsenäisempi.

Puolustuskykyinen, aktiivista ulkopolitiikkaa harjoittava ja monenkeskistä sääntöpohjaista yhteistyötä edistävä Suomi voi näyttää suuntaa eteenpäin. Tätä voimme tänäänkin hahmotella. Tervetuloa seminaariin.