Keskustan ryhmäpuheenvuoro työttömyysvälikysymyskeskustelussa 15.10.

Keskustan ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Olga Oinas-Panuma

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,

Elämä ei etene kun ei ole töitä. Ja siinä on se isoin ongelma.

Tuntuma on kentällä karu. Suomessa on suurtyöttömyys.

Syyttely ja sohiminen jatkuu. Vasemmalla nelirajajarruttajat, joille työnantaja on petollinen ryöväri ja oikealla pikajuoksijat, jotka unohtavat katsoa sivuille ja omien askeltensa tuloksia. Jalkoihin jäävät ne ihmiset, jotka odottavat parempaa.

Liian monta ihmistä on vasten tahtoaan työttömänä.

Työ ei ole vain työtä. Se on osa identiteettiä. Se mahdollistaa elämän etenemisen.

Ilman työtä ei taloa rakenneta tai perhettä perusteta. Silloin eletään kädestä suuhun päivä kerrallaan. Silloin katsellaan bumerangina palaavia työhakemuksia tai lasketaan, olisiko varaa opiskella lisää.

Mutkuttelua ja selittelyä on tässä salissa kuultu. Ja syyttelyä. Ne eivät auta.

Mutta kun

-Edellinen hallitus
-Tilanne ei oikeasti ole näin paha
-Mutta, kun maailmantilanne

Ja sitten se mutta kun ihmiset eivät kuluta, että tavallisia suomalaisiakin vielä syytetään.

Miten kulutat, jos ei ole mistä kuluttaa? Kuinka kauas voi todellisuudesta karata?

Arvoisa puhemies,

Kun hallituksessa niihin lukuihin rakastatte upota, niin tässäpä

-100 työtöntä/päivä hallituksen ajan
– yli 310 000 työtöntä työnhakijaa
– melkein 70 000 alle 30-vuotiasta työtöntä
– työttömyysasteen trendi 10 %, toiseksi ankarin EU:ssa
– talouskasvu on kun Veikko-vainaan sydänkäyrä – ei paljon syki

Toisin kuin hallituksen, keskustalaisen arvomaailmaan kuuluu, että ihmisen kykyyn kehittyä luotetaan. Keskustalle ihminen ei ole vain numero tilastoissa. Vaan elävä kyvykäs kansalainen. Johon hallituksen toimet, esimerkiksi työttömyysturvan ja lääkekulujen leikkaukset iskevät surullisesti.

Hallitus kurjistaa juuri häntä, jolla jo alun perinkin jokapäiväinen toimeentulo– syystä tai toisesta – on tiukkaa.

Joutuu kysymään, onko hallituksessa tärkeysjärjestys kohdallaan. Satoja tuhansia on työttömänä, ihmiset pelkäävät työpaikkansa puolesta eivätkä uskalla hakea uusia töitä, koska epävarmuus tulevaisuudesta jyllää. Mutta hallitus käyttää aikansa milloin rasismista, milloin viinan kotiinkuljetuksesta riitelemiseen. On ihmisten aliarvioimista vähätellä suurtyöttömyyttä, kaunistella tilannetta ja sysätä ongelma muitten syyksi. Hallituksella on valta ja vastuu.

Arvoisa ministeri, hallitus,

Onko todella niin, että mitään ette olisi voineet tehdä toisin? Onko kaikki voitava tehty? Vai onko niin, että ylpeys ja sinni eivät anna periksi myöntää, että pieleen on mennyt.

Myönnetään siis tosiasiat ja katsotaan totuutta rohkeasti silmiin. Meidän pitää yhdessä tehdä konkreettisia asioita töiden saamiseksi suomalaisille, ei vain uusia pumaskoita pöytälaatikkoon. Joka tasolla. Meillä täällä salissa, mutta myös paikallispolitiikassa. Silläkin on merkitystä, mistä kunnat raitiovaununsa tilaavat. SDP:n, Kokoomuksen ja vihreiden arvomaailmassa kotimainen työ hävisi.

Perimmiltään tässä ei ole kyse puoluepolitiikasta vaan Suomen tulevaisuudesta. Kansakuntamme kukkaro EI nimittäin kestä tätä tilannetta.

Keskusta haluaa ihmisille töitä ja panostaa tulevaisuuden työllistäjiin. Siis pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja keskituloisiin ihmisiin.

Ratkaisu suurtyöttömyyteen ei ole oikeiston pampputyöllistäminen eikä vasemmiston tempputyöllistäminen, vaan työpaikat ja tavalliset, työllistävät yritykset. Työttömäthän eivät ole tämän vaalikauden saaneet muuta kuin pamppua, siis keppiä, ja tässä ollaan.

Tempputyöllistäminen, kurssitus ja muu ei ihmisiä nyt auta, vaan heille pitää saada oikeita töitä.

Arvoisa puhemies,

Me haluamme, että Suomi kasvaa kestävästi. Ja silloin pitää antaa koko Suomelle mahdollisuus. Sen pitää olla niin, että Suomen jokaisessa kolkassa on mahdollista työllistyä ja yrittää.

Että asuinpaikka ei olisi este kantaa omaa kortta kekoon kansantalouden ja isänmaan eteen. Suomalaiset kyllä tekevät töitä, kun niitä on. Iso osa luonnonvaroista, joista Suomi tosiasiassa elää, tulee kaupunkiseutujen ulkopuolelta ja tarvitsemme elinvoimaa niin kaupunkiin kuin haja-asutusalueellekin.

Olisi reilua, että työmarkkinoille tehtäisiin myös parannuksia heikennysten lisäksi
– raskaussyrjintä
– osatyökykyiset
– työntekijän edustus

Kirjaukset ja puheet voivat olla kauniita, mutta käytännössä yhtään esitystä ei ole tullut.

Tarvitsimme

– oppisopimuskoulutusta ja uuden aikuiskoulutustuen
– työnantajamaksujen alennuksen
– rahoituksen kuntoon koko Suomeen

Kurjistamisella ja aneemisuudella työllisyystilanne ei oikene. Tarvitsemme uskoa ja toivoa tulevaan, ja sen me voimme tehdä yhdessä, jos vain haluamme.

Keskusta on tähän työhön valmis, suomalaisten eteen ja isänmaan hyväksi, yhdessä.

Oletteko te?

Toistaiseksi on näyttänyt huonolta ja Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Siksi kannatan edustaja Kaikkosen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.