Uusi suunta Suomelle

Maailman turvallisin maa 2030

Keskustan visiossa Suomi on maa, jossa voi nukkua yönsä rauhassa ja jossa toivo ja mahdollisuudet ovat aina pelkoa ja uhkia suurempia. Tällaisessa yhteiskunnassa kaikki kokevat itsensä arvokkaiksi ja osallistuvat isänmaan rakentamiseen voimavarojensa mukaan. Suomen talous tervehtyy ja hyvinvointiyhteiskunta on kestävällä pohjalla. Maamme turvallisuudesta pidetään monin tavoin huolta. Suomi on sisäisesti eheä ja ulkoisesti vahva kestämään maailmanpolitiikan tyrskeet. Tavoitteenamme on, että Suomi on vuonna 2030 maailman turvallisin maa.

Aikamme ongelmat ja vaikeudet ovat tosiasioita, joita ei voi kieltää eikä kiertää. Useat eri kehityskulut vievät Suomea väärään suuntaan. Mutta vaikka maailma rajojemme ulkopuolella ja osin omassa maassammekin on täynnä uhkia ja epävarmuuksia, on Suomen ja suomalaisten tulevaisuus monissa asioissa omissa käsissämme. Tässä tilanteessa maamme tarvitsee erityisesti työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa.

On tärkeää vahvistaa luottamusta siihen, että maamme selviää ja menestyy. Se edellyttää Suomen korjaussarjaa parempaan huomiseen sekä sen mukaisia päätöksiä ja niiden määrätietoista toimeenpanoa. Keskusta on tähän valmis.

Keskustan Suomi 2030 on maa, joka on lopulta päättänyt olla enemmän kuin osiensa summa. Yhteiskunta, jossa työn ja yrittämisen arvo ymmärretään eikä vastuuta siirretä eteenpäin. Maa, jossa ihmiset kokevat kulkevansa samaan suuntaan – rinnakkain, eivät toisiaan vasten.

Monet asiat maailmassa huolestuttavat ihmisiä – syystäkin. Kansainvälinen turvallisuustilanne on kiristynyt. Talouden heilahtelut ovat tuntuneet arjessa. Epävarmuus on kasvanut tavalla, johon yksittäisen maan vaikutusvalta on rajallinen. Ilmastonmuutos etenee nopeasti. Teknologinen murros ravistelee työelämää. Vastakkainasettelut repivät yhteiskuntia.
Kaikkea tätä emme voi täysin hallita. Juuri siksi meidän on syytä keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää ja mihin voimme itse vaikuttaa: siihen, miten pidämme toisistamme huolta, miten rakennamme luottamusta ja miten vahvistamme omaa yhteiskuntaamme sisältä päin.

Suomen vahvuus ei ole koskaan ollut yksittäinen alue, kaupunki tai ajatussuunta. Se on ollut koko Suomi. Maa, joka on rakennettu niin, että jokaisella on paikka ja merkitys.

Turvallisuus ei ole vain puolustusta, panssarivaunuja tai varautumista kriiseihin. Se on myös elävää maaseutua ja kaupunkeja, joissa on valot ikkunoissa ja ääniä kyläteillä ja kaduilla. Se on toimivia terveyspalveluita. Se on kotimaista ruokaa ja energiaa.
Suomi seisoo 2030-luvulla osaamisen ja yrittämisen varassa. Talous ei kanna ilman juuria, eikä kasvu synny sattumalta. Koulutus, työ ja menestyvät yritykset ovat parhaita investointejamme. Kun ihminen voi tehdä työtä, jolla on merkitys, syntyy vakautta, joka kestää myös vaikeat ajat.

Arvostamme kohtuutta ja luottamuksen rakentamista. Kärjistyksillä ja vastakkainasetteluilla voi politiikassa saada joskus voittoja, mutta niistä ei ole kestävän yhteiskunnan perustaksi. Tulevaisuutta tehdään kuuntelemalla, sovittelemalla ja yhteistyöllä silloinkin, kun se on vaikeaa. Yhteiskunta ei vahvistu etsimällä vihollisia, vaan löytämällä yhteinen suunta. Hyvässä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, jotka tarvitsevat apua: lapsista, vanhuksista, vammaisista ihmisistä sekä syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista.

Suomi on nuori, mutta monia haasteita kokenut maa. Olemme tottuneet selviämään vaikeuksista, jotka ovat näyttäneet ja tuntuneet kokoamme suuremmilta. Tarinamme on toiminut esikuvana muillekin.

Kertomus Suomesta ei ole päättynyt 2030-luvulle tultaessa – se on vain saanut uuden luvun. Meidän ei ole tarvinnut jäädä vain ihailemaan eilistä, vaan olemme uskaltaneet kysyä, mitä huominen vaatii.

Yhteiskunta ja etenkin työelämä on 2030-luvulla muuttunut edellisestä vuosikymmenestä. Etätyö on luonteva osa sujuvaa työarkea. Tekoäly on vienyt työpaikkoja, mutta myös tuonut uusia ja aikaansaanut parempaa tuottavuutta. Työ on yhä harvemmin yhteen paikkaan sidottua.

Maailmanpolitiikassa on 2030-luvulla edelleen jännitteensä, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin nyt elämässämme ajassa. Suomen paketti ei ole maailman mittakaavassa suuri. Mutta henkistä ja fyysistä lujuutta on niin paljon, että paketti kestää.

Jyväskylän puoluekokous hyväksyi kesäkuussa 2024 Keskustalle Suunta Suomelle – tilannekuvapaperin. Se sisälsi ne Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden suuret haasteet ja kysymykset, joihin puolue päätti lähteä etsimään vastauksia, osallistaen tähän työhön myös laajan jäsenistönsä.

Tässä Uusi Suunta Suomelle -ohjelmassa Keskusta esittää ratkaisuesityksiään isänmaamme tulevaisuuden kannalta suuriin kysymyksiin. Ohjelma muodostaa perustan Keskustan eduskuntavaaliohjelmalle 2027.

1. Turvallisuus tulee ensin

Maailma ympärillämme on jatkuvien muutosten ja myllerrysten tilassa. Valtioiden väliset ja sisäiset jännitteet ovat olleet kasvussa. Yhteiskunnallisten kysymysten tärkeysjärjestys on mennyt monilta osin uusiksi. Turvallisuus tulee nyt ensin.

Ajassa elävässä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa joudumme yhä enemmän varautumaan kyber-, hybridi- ja muihin uudempiin uhkiin. Samalla maamme huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nousseet uuteen arvoonsa. Kokonaisturvallisuuden näkökulma on koko ajan vahvistunut.

Suomen puolustuksen perustana on pidettävä tulevaisuudessakin yleinen asevelvollisuus. Valikoiva asevelvollisuus voisi johtaa yleisen asevelvollisuuden heikentymiseen ja haasteisiin koko maan puolustuksessa tarvittavan reservin määrän kokoamiseksi. Oikeus ja velvollisuus puolustaa maata kuuluu jokaiselle suomalaiselle.

Syrjäytyminen on keskeisin uhka Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Yhteiskuntamme on vahva silloin, kun kaikki kokevat olevansa sen arvokkaita jäseniä. Eheä ja tasa-arvoinen yhteiskunta on maanpuolustustahdon ja turvallisuuden kivijalka.

Keskustan ratkaisuja

• Suomen on tuettava ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan monenkeskistä sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä ja kansainvälistä oikeutta.
• Suomen turvallisuutta on yhä kehitettävä verkostoituneen puolustusmallin pohjalta. Siihen kytkeytyvät Nato-jäsenyys, EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, Ruotsi-yhteistyö, pohjoismainen yhteistyö sekä kahdenväliset ja monenväliset yhteistyösopimukset.
• Suomen on toimittava aktiivisesti niin, että EU:n rooli turvallisuusyhteisönä ja jäsenmaiden puolustuskyvyn kehittäjänä vahvistuu. Unionin päätöksentekokykyä on parannettava myös turvallisuuskysymyksissä.
• Laitetaan toimeen kansalliset turvallisuustalkoot. Siinä jokaisella Suomen kansalaisella on määritelty tehtävänsä osana kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Turvallisuustalkoiden keskiössä on uusi koko ikäluokkaa koskeva palvelusvelvollisuus. Ensimmäiseksi toteutetaan sekä naisia että miehiä koskevat tulevaisuuskutsunnat. Seuraava askel olisi 2030-luvulla yleinen koko ikäluokkaa sukupuolineutraalisti koskeva ja tehtävien vaatimustasosta riippuen kestoltaan tasa-arvoinen palvelusvelvollisuus. Ensisijainen palvelusmuoto olisi edelleen asepalveluksen suorittaminen. Siviilipalvelus uudistetaan tukemaan kokonaisturvallisuutta.
• Vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja sen järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava. Tarvitsemme myös muiden järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden osaamista varautumisessa häiriötilanteisiin.
• Suomalaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytyksiä on vahvistettava muun muassa tukemalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä siviili- ja sotilastarkoituksiin soveltuvien kaksikäyttötuotteiden kehittämisessä sekä investointien ulottamisella koko maahan.
• Kuntien valmiussuunnitelmat on päivitettävä siten, että niissä huomioidaan entistä vahvemmin hybridiuhat. Myös paikallisyhteisöjen ja yritysten valmiuksia varautua poikkeus- ja häiriötilanteisiin on vahvistettava.
• Suomen on osana EU:ta vahvistettava digitaalista omavaraisuuttaan, kehitettävä aidosti eurooppalaisia tietojärjestelmiä ja digitaalisia alustoja sekä vähennettävä etenkin julkisen sektorin riippuvuutta Euroopan ulkopuolisista järjestelmistä.
• Turvallisuuspoliittisen tilanteen muutokset ja huoltovarmuuden turvaaminen on otettava huomioon myös liikenneinvestoinneissa. Pidemmällä tähtäimellä Suomi tarvitsee pohjoisen rautatieyhteyden Ruotsin ja Norjan kautta Pohjois-Atlantille sekä eurooppalaisen raideleveyden rataosuuksia Suomen puolelle. Liikennekäytävien suunnittelua, rahoitusta ja rakentamista edistetään osana yhteistä pohjoismaista varautumisstrategiaa. Hankkeisiin pyritään saamaan EU-rahoitusta.
• Suomalaisen maatalouden tulevaisuuden ja sen kannattavuuden varmistaminen on turvallisuuspolitiikkaa. Kotimaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa on lisättävä, ruokaketjun tulonjakoa on oikeudenmukaistettava ja mahdollisuuksia investointeihin vahvistettava. Alkutuottajan toimeentulo on varmistettava tarvittaessa lainsäädännön kautta.
• Kotimaista energiantuotantoa on lisättävä ja riippuvuutta ulkomaisesta fossiilienergiasta yhä vähennettävä. Paikallisen energiantuotannon edellytyksiä on vahvistettava. Hajautettu energiantuotantomalli on huoltovarma malli.
• Kriittisissä materiaaleissa on lisättävä omavaraisuutta.
• Turvallisuuteen liittyvien palveluiden on toimittava koko maassa. Poliisin, ambulanssin ja paloauton on tultava paikalle nopeasti hädän hetkellä ihmisten asuinpaikasta riippumatta.
• Riittävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkosto on varmistettava myös kriisi- ja poikkeusolot huomioon ottaen. Sairaala- ja sotekeskusverkoston palvelujen riittävä toimintavalmius on varmistettava tiiviissä yhteistyössä ministeriöiden, puolustusvoimien ja hyvinvointialueiden kanssa.
• Asuttu raja on turvallinen raja. Itäisen Suomen elinvoiman turvaaminen edellyttää määrätietoista kansallista politikkaa, EU:n tarjoamia mahdollisuuksia sekä Naton investointeja ja hankintoja.

3. Suomen talous kestävän kasvun tielle

Hyvinvointiyhteiskuntaamme on pidetty yllä velkaa ottamalla. Tämä tie ei ole kestävä. Suomen julkinen talous tarvitsee pitkäjänteistä ja vastuullista tervehdyttämistä. Keskusta on sitoutunut tervettä taloutta tukeviin uudistuksiin ja sopeuttamaan julkista taloutta oikeudenmukaisesti.

Suomen talous tarvitsee ennen kaikkea kestävää kasvua. Se edellyttää nykyistä suurempaa luottamusta päätöksentekoon sekä talouden toimintaympäristön vakautta ja ennustettavuutta.

3.1. Julkinen talous velkaantumisen tieltä kestävälle pohjalle

Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii monipuolisen keinovalikoiman. Ennen muuta tarvitaan talouskasvua viime vuosien lähellä nollaa olleen kasvun sijaan. Tämä on ehdottomasti paras lääke maamme talouden vakaviin ongelmiin.  Avainasemassa on tuottavuuden parantaminen. Julkisen talouden tila on niin heikko, että sen korjaaminen vaatii myös merkittäviä säästöjä ja verouudistuksia. Ne on toteutettava oikeudenmukaisesti eri ihmisryhmät ja alueet huomioiden.

Keskustan ratkaisuja

• Säästöjen ohella julkisen sektorin tuottavuutta, kustannustehokkuutta ja toiminnan vaikuttavuutta on parannettava. On kyettävä valitsemaan, mitkä julkiset palvelut ovat oikeasti välttämättömiä ja mistä voimme luopua. Asetetaan tavoitteet palveluille, mutta annetaan suuri toimintavapaus keinoille niihin pääsemiseksi. Tekoäly tuo osaltaan tähän ratkaisuja.
• Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on uskallettava uudistaa palveluiden sisältöä ja luopua johdetusti kaikesta sellaisesta tekemisestä, joka ei lisää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Samalla on määriteltävä selkeä palvelulupaus: Mitkä palvelut kuuluvat julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin ja miltä osin vastuu on meillä jokaisella itsellämme.
• Verotusta pitää uudistaa paremmin työllisyyttä ja kasvua tukevaksi. Verotuksen tulee tukea sitä, että tavalliset työtä tekevät pieni- ja keskituloiset tulevat työllään toimeen.
• Verotuksen painopistettä on siirrettävä kulutuksen verotukseen.
• Liikenteen verotus tarvitsee kokonaisuudistuksen, jossa liikenteen eri olosuhteet otetaan tasapuolisesti huomioon.
• Ansiosidonnaista sosiaaliturvaa on uudistettava. Työttömyysturvan ja sairauspäivärahojen vakuutusmaksuille tulee asettaa maksukatto. Keskustan mallissa tämä keventäisi yli 4000 euron kuukausituloista maksettavia veroja ja maksuja. Vastaavasti ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja sairauspäivärahaa ei kertyisi yli 4000 euron ansiotuloista.
• Sosiaaliturvaa tulee kehittää niin, että se tukee työntekoon kannustavaa ja kestävää järjestelmää.
• Liikkumavaraa valtion talouteen saadaan myös luopumalla huonon hyötysuhteen jättihankkeista ja käyttämällä nämä varat vaikuttavammin ja tehokkaammin.
• Suomeen tarvitaan eläkekatto kohtuullistamaan suurimpia eläkkeitä.
• Harmaan talouden torjuntaa pitää yhä tehostaa.

3.2. Talouskasvu on tuplattava

Talouskasvu edellyttää ennakoivaa ja pitkäjänteistä politikkaa. Sillä vahvistetaan yritysten, investoijien ja kansalaisten luottamusta toimintaympäristön vakauteen ja parempaan tulevaisuuteen. Myös työllisyys paranee, kun talous kasvaa ja työntekijät ja työnantajat kohtaavat toisensa entistä paremmin.

Suomen talouskasvu on tuplattava ennusteisiin nähden. Tarvitsemme kasvun ja yrittäjyyden kannustimia ja vähintään 2%:sta alkavat vuotuiset kasvuluvut. Kasvu syntyy erityisesti tuottavuuden parantumisesta, joka perustuu osaamiseen, investointeihin ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Talouskasvun on oltava ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävää.

Keskustan ratkaisuja

• Kasvun mahdollisuudet on tunnistettava maakunta- ja toimialatasoisesti.
• Verotuksen pitää olla ennakoitavaa ja vakaata pitkäjänteisen kasvun tukemiseksi. Kesken vaalikauden tehtävää poukkoilua on vältettävä. Verotuksen on kannustettava työhön, yrittämiseen ja investointeihin.
• Yhteisöverotuksessa yritykseen jätettäviä voittoja on verotettava kevyemmin kasvun, investointien ja työllisyyden luomiseksi.
• Kotitalousvähennyksen jatkuvuus on turvattava. Vähennystä on kehitettävä muun muassa parantamalla sitä yksinasuvien osalta.
• Rakennusalaa on elvytettävä muun muassa ottamalla käyttöön finanssikriisin ajan kaltainen korjausavustus taloyhtiöille, käynnistämällä homekoulujen ja muiden julkisten rakennusten korjausohjelma sekä toteuttamalla perusväylänpidon, raiteiden, siltojen, kevyen liikenteen väylien ja yksityisteiden korjausohjelma.
• Eläkevarallisuus on valjastettava kiihdyttämään talouskasvua. Esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana eläkeyhtiöiden sijoitusvarallisuudesta voitaisiin tuottavasti ohjata 4 % suomalaisten startup- ja kasvuyritysten rahoittamiseen.
• TKI-rahoituksesta entistä merkittävämpi osuus tulee suunnata kasvukykyisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Rahoituksessa tulee painottaa korkean jalostusasteen toimialoja.
• Lupapolitiikkaa ja sääntelyä on sujuvoitettava. Käynnistetään yrityselämää koskevan lainsäädännön perkaaminen. Tavoitteena on purkaa kahdessa vaalikaudessa Suomen lainsäädännöstä EU:n minimitason ylittävät, hyvän elämän kannalta tarpeettomat lisävaatimukset.
• Luodaan valtakunnallinen hotline-palvelu, josta yrittäjä saa kaiken tarvitsemansa neuvot yhdestä paikasta. Yritysten luvitukset tulee saada yhden luukun periaatteella.
• Paikallinen sopiminen tulisi mahdollistaa myös yhden työntekijän yrityksille. Tarvitsemme myös kannustimia työnantajayrittäjyyteen ryhtymiselle.
• Toteutetaan nuorten takuutyö eli taataan jokaiselle vastavalmistuneelle työpaikka. Sosiaaliturvaa vastaava summa ohjataan nuoren palkkaavalle yritykselle, järjestölle tai julkiselle toimijalle. Lisäksi takuutyötä rahoitettaisiin kuntien maksamista työttömyysturvan sakkomaksuista.
• Rahoituksen saamista on helpotettava. Pankkien sääntely-ympäristö on käytävä läpi.
• Luonnonsuojelumenojen vähennyskelpoisuutta tulee lisätä ja jäteveron veropohjaa laajentaa.
• Tuottavuuden kasvattamiseksi on kuljettava kehityksen eturintamassa ja kyettävä nopeasti ottamaan käyttöön myös muualla tuotetut teknologiat. Suomessa on myös mahdollistettava terveysdatan nykyistä tehokkaampi ja turvallinen käyttö.
• Terveysala on valtava mahdollisuus talouskasvun ja viennin näkökulmasta. Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on uudistettava siten, että se kannustaa tutkimukseen ja uusien innovaatioiden käyttöönottoon.
• Laaditaan kunnianhimoinen matkailualan kasvustrategia. Tavoitteeksi on asetettava matkustustaseen saaminen tasapainoon vuoteen 2030 mennessä. Näin matkailusta tulisi tuloja Suomeen saman verran kuin mitä suomalaiset vievät matkailueuroja maailmalle. 

3.3. Tekoälystä tuottavuutta ja kasvua

Arvioiden mukaan tekoälyn käyttöönotto voi pitkällä aikavälillä kasvattaa bruttokansantuotetta jopa 30–50 miljardilla eurolla. Tekoälyn oikeanlainen ja oikea-aikainen laaja yhteiskunnallinen käyttöönotto voi mahdollistaa jopa 3,5 prosenttiyksikön vuosittaisen tuottavuuskasvun.

Suomi tarvitsee rohkeita tekoälyinvestointeja, jotta voimme kasvattaa tuottavuutta, uudistaa liiketoimintamalleja ja vauhdittaa koko talouden kilpailukykyä. Tekoäly voi toimia myös julkisen sektorin tuottavuusrakettina ja näin helpottaa julkisen talouden sopeuttamisurakkaa. Tekoäly vie vanhoja ja tuo uusia työpaikkoja. Sen mukanaan tuoma työelämän nopea muutos edellyttää täydennys- ja uudelleenkouluttautumisen uudistamista.

Tekoälyn vastuullisen käytön varmistamiseksi tarvitaan eurooppalaisia ratkaisuja. Pienenä, mutta ketteränä toimijana Suomella, osana Eurooppaa, on mahdollisuus toimia sillanrakentajana suurvaltojen välissä ja varmistaa, että tekoäly palvelee yhteistä hyvää eikä vain harvojen etuja.

Keskustan ratkaisuja

• Suomen on vahvistettava teknologista omavaraisuuttaan ja datan hallintaa, jotta pysymme kilpailukykyisinä ja voimme turvata kansalliset intressit tekoälykehityksessä. Rakennetaan turvallinen data‑infrastruktuuri, jossa panostetaan avoimeen lähdekoodiin ja eurooppalaiseen omistukseen. Näin sijoittajat ja kansalaiset voivat luottaa siihen, että data ja arvonluonti pysyvät Suomessa.
• Nostetaan kansallisesti tietoisuutta datakeskeisen liiketoiminnan tarjoamista mahdollisuuksista sekä panostetaan eri kasvuvaiheen yrityksien rahoitukseen. Erityisesti pk-yrityksille on tarjottava helppokäyttöisiä, kustannustehokkaita työkaluja ja palveluja, jotka tukevat liiketoimintamallien uudistamista ja uusien datakeskeisten palvelujen luomista.
• Investoidaan teollisuudessa ja palvelualoilla uusien tekoälypohjaisten robottien käyttöönottoon tuottavuuden nostamiseksi.
• Panostetaan tekoälyyn liittyvään koulutukseen kaikilla tasoilla peruskoulusta jatkuvaan oppimiseen ja huippututkimukseen sekä nostetaan tekoälysivistys yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi.
• Otetaan tekoäly täysimääräisesti käyttöön sote-sektorilla soveltuvissa toiminnoissa kuten kirjallisissa tehtävissä, sairauksien ennaltaehkäisyssä ja kuvantamisessa. Se vapauttaa, resursseja suoraan potilas- ja asiakastyöhön ja tuo merkittäviä kustannussäästöjä.
• Käynnistetään kansallinen ohjelmatyö lupien ja säädösten tulkinnalle, jotta tekoälyratkaisujen käyttöönotto potilas- ja asiakastyössä on turvallista, selkeää ja yhdenmukaista koko maassa.

5. Keskustan Suomi on koko Suomi

Keskusta uskoo kotiseutujen ja paikallisuuden voimaan. Viisaalle ja modernille 2020-luvun aluepolitiikalle on tilausta. Keskustalainen aluepolitiikka on koko Suomen kehittämistä – myös kasvavien kaupunkien ja kaupunkiseutujen elinvoiman vahvistamista. Se perustuu alueiden yhteistyöhön ja kumppanuuteen, ei niiden vastakkainasetteluun. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan. Kauttaaltaan asuttu ja elinvoimainen Suomi on myös kriisinkestävä.

Keskustalle aluepolitiikka on arjen oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Se on ihmisille tärkeiden lähipalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta eri alueilla – myös kuntien ja kaupunkien sisällä. Toimiviin palveluihin ja hyvään elämään on oltava mahdollisuus niin kaupunkien keskustoissa, lähiöissä, kehyskunnissa kuin maaseudun kylissäkin. 

5.1. Elinvoima syntyy alueiden vahvuuksista ja niitä tukevasta politiikasta

Alueiden väestömäärien ja kehityserojen muutokset ovat tosiasioita. Tämä ei saa kuitenkaan olla kohtalonomainen kehitys, joka johtaisi joidenkin alueiden kuihtumiseen ja toisaalta yhä voimakkaampaan toimintojen, palvelujen ja väestön keskittämiseen.

Kuntien ja alueiden on tunnistettava vahvuutensa, elinvoimansa moottorit, realistiset mahdollisuutensa ja keskinäisen yhteistyön merkitys. Valtion pitää politiikallaan ja toiminnallaan tukea alueiden kehitystä.

Keskustan ratkaisuja:

• Koulutusjärjestelmää pitää parantaa tunnistamaan entistä paremmin Suomen eri alueiden osaajatarpeet. Sekä toisen asteen että korkea-asteen koulutuksen saatavuudesta ja saavutettavuudesta koko maassa on huolehdittava. Jokaisessa maakunnassa pitää olla tulevaisuudessakin vähintään yksi korkeakoulu.
  Yliopistokeskusten asemaa on yhä vahvistettava.
• Ammennetaan kasvua maakunnista koulutuksen ja tutkimuksen kautta. Luodaan maakunnalliset kasvutehtaat innovaatioiden mahdollistamiseksi ja nelinkertaistataan ammattikorkeakoulujen TKI-resurssit pienten ja keskisuurten yritysten kasvun tueksi.
• Itäisestä Suomesta luodaan kymmenen vuoden kokeiluna erityistalousalue, jonne valtio kohdentaa erityisiä vero- ja investointitukia sekä maksuhuojennuksia.
• Harvaan asuttujen, maaseutumaisten alueiden osaajapulan yhdeksi ratkaisuksi tarvitaan laki alueellisesta opintolainahyvityksestä, jonka saa muuttamalla vastavalmistuneena kriteerit täyttävään kuntaan.
• Työllisyyspalvelujen sääntelyä on kevennettävä ja uudistettava niin, että ne palvelevat nykyistä paremmin työnantajien ja -tekijöiden kohtaamista.
• Muutetaan hankintalainsäädäntöä niin, että se vahvistaa paikallisten yritysten ja muiden toimijoiden asemaa kuntien, hyvinvointialueiden ja maakuntaliittojen kilpailutuksissa. Osaamista julkisissa hankinnoissa vahvistetaan.
• Poistetaan harvaan asuttujen alueiden aloittavilta yrityksiltä määräaikaisesti työnantajamaksut Norjan mallin mukaisesti.
• Helpotetaan maaseutumaisilla alueilla toimivien pienten ja keskisuurten yritysten investointeja uudenlaisella takausjärjestelmällä pankkien ja yritysten välillä.
• Toimivat tietoliikenneyhteydet ja matkapuhelinten kuuluvuudet on varmistettava koko Suomessa, tarvittaessa lakisääteisesti. Myös riittävät postinjakelupalvelut on turvattava kustannustehokkaasti kaikkialla maassa.
• Liikennepolitiikassa painopisteen pitää olla olemassa olevien teiden, ratojen ja muiden väylien kunnostamisessa suurten miljardihankkeiden sijaan.
• Sähkönsiirto– ja jakeluverkon maanlaajuisesta kapasiteetista tulee huolehtia, jotta sähkö siirtyy ja investoinnit toteutuvat.
• Haetaan ratkaisuja tuulivoimatuotannon nykyistä paremmalle mahdollistamiselle myös itäisessä Suomessa.
• Datakeskukset tuovat alueille työtä ja tuloja. Niiden luvitukselle tulee luoda uusi valtakunnallinen malli, jossa hankkeita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti muun muassa aluetalouden, energiatarpeen, turvallisuuden ja tietoturvan näkökulmista.
• Maakuntien liittojen roolia aluekehityksen paikallisessa johtamisessa vahvistetaan esimerkiksi EU-rakennerahastojen hallinnointitehtävillä.
• Nykyiset MAL- eli maankäyttö-, alue- ja liikennesopimukset tulee laajentaa kaikkia maakuntia koskeviksi kasvusopimuksiksi. Niissä sovitaan alueen pitkäjänteisestä ja poikkihallinnollisesta kehittämisestä yhteistyössä valtion kanssa.
• Kuntien valtionosuusjärjestelmä on uudistettava yhdessä koko kuntien rahoitusjärjestelmän kanssa. Sen on turvattava riittävät palvelut tunnistaen kuntien erityispiirteet ja tarpeet riippumatta kuntalaisten veronmaksukyvystä. 

5.2.  Ihmisten asumistoiveet todeksi

Jokaisella on oltava mahdollisuus asua kohtuuhintaisesti toiveidensa ja elämäntilanteensa mukaisesti. Joillekin se on vuokra-asunto ison kaupungin keskustassa, toisille itse omistettu koti maaseudulla. Tai jotain aivan muuta.

Asuntopolitiikan suunta on käännettävä. Ihmisten tarpeet sekä asumisen laatu ja väljyys on nostettava etusijalle suurten rakennusliikkeiden ja sijoittajien tavoitteiden sijaan.

Asuntopolitiikan tavoitteeksi pitää nostaa ihmisten asumisen toiveisiin vastaaminen. Erityisesti Keskusta haluaa luoda mahdollisuuksia itse omistetun kodin hankintaan.

 Keskustan ratkaisuja

• ASP-eli asuntosäästöpalkkiojärjestelmä on uudistettava. ASP-tilin avaaminen tulee olla mahdollista jo vauvoille kartuttamaan säästöjä ja varautumaan tulevaisuuteen.
• Rakennetaan yhdessä pankkien kanssa malli, jossa valtio takaa asuntorakentamiseen tai asunnon hankintaan lainan. Tällä mahdollistetaan kiinnipääsy itse omistettuun kotiin yhä useammalle nuorelle.
• Pankkisääntelyä on tarkasteltava uudelleen, jotta asuntorahoitus ei jää vain varakkaiden ja muuttovoittoalueille haluavien yksinoikeudeksi.
• Taloyhtiöiden perusparannuslainojen takausjärjestelmää on uudistettava lakiuudistuksella, jotta myös väestötappioalueiden asunto-osakeyhtiöt pystyvät tekemään tarvittavat remontit.
• On selvitettävä erilaiset mallit asunto-osakeyhtiöiden sopeuttamiseksi uuteen markkinaan, esimerkiksi valtion omistaman realisointiyhtiön perustaminen ajamaan alas tyhjentyneitä asunto-osakeyhtiöitä. Jäljelle jäävien asunto-osakeyhtiöiden perusparantaminen on oltava mahdollista valtion tuella. Asunto-osakeyhtiöiden yhdistäminen pitää sallia lainanottovakuuden turvaamiseksi.
• Kunnille tarjotaan porkkanoita vuokra-asuntojen perusparannuksiin. Kuntien vuokra-asuntokantaan myönnetään purkuavustuksia joustavin kriteerein.
• Taloyhtiöiden osalta tarvitaan romutuspalkkio-kokeilulaki.

• Hitas-järjestelmän ja ASO-rakentamisen alasajon vuoksi tarvitaan korvaavia keinoja kohtuuhintaisen omistusasumisen mahdollistamiseen.
• Nykyiset kohtuuhintaisen vuokra-asumisen mallit eivät toimi. Tavallisen vuokra-asumisen valtiontakauksista ja korkotuesta luovutaan, mutta vahvistetaan erityisryhmärakentamisen eli opiskelija-, vammais- ja senioritalojen valtiontukia. Näiden asuntojen riittävä saatavuus tulee varmistaa koko Suomessa.
• Siirrytään vuokra-asuntojen rakentamisen tukemisesta omakoti- ja pientalojen rakentamisen ja hankinnan tukeen valtiontakauksin yksityishenkilöille.
• Ensiasunnon varainsiirtoverovapaus on palautettava.
• Uusissa MAL-sopimukset korvaavissa maakunnallisissa kasvusopimuksissa tulee kannustaa kuntia rakentamaan vehreää ja puutarhakaupunkimaista kaupunkirakennetta. Tavoitteena on luonnon läheisyys, viihtyvyys, terveyden edistäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
• Myös kaupungeissa tarvitaan asumisen aitoja vaihtoehtoja. Kerrostaloasuntojen lisäksi tarjolla pitää olla myös rivitalo- ja omakotialueita. Kaavoituksessa pitää huomioida lähiluonnon merkitys ihmisille.
• Erityisesti suurimmissa kaupungeissa on ehkäistävä asuinalueiden liiallista eriytymistä. Kaavoituksella sekä asunto-, sosiaali- ja sivistyspolitikan keinoin voidaan ongelmien syntyyn puuttua ajoissa.

5.3. Monipaikkaisuuden ja etätyön edellytykset kuntoon

Ihmisillä voi olla useita koteja ja kotiseutuja. Monipaikkaisuudesta ja etätyöstä on tullut monille suomalaisille uudenlainen tapa asua, tehdä työtä ja viettää vapaa-aikaa.

Julkisissa puheenvuoroissa ovat korostuneet etätyön ongelmat ja yksiniittiset takaisin konttoreille -vaatimukset. Keskusta luottaa, että etätyön osalta ratkaisut löytyvät työpaikoilla, yhdessä sopien.

Monipaikkaisuus ja etätyöt tuovat joustoa ja hallintaa ihmisten elämään. Ne myös lisäävät alueiden elinvoimaa. Tätä kehitystä pitää edistää, ei torpata, vaikeuttaa ja ylisäännellä.

Keskustan ratkaisuja

• Lakiin on saatava oikeus monikuntalaisuuteen. Se mahdollistaisi peruspalveluiden saannin kaikilla kotipaikkakunnilla ja verotusta jakamalla myös osallistumisen palveluiden rahoittamiseen.
• Kuntien tulee tarjota kaikille vapaa-ajan asukkaille mahdollisuus muuttaa asuntonsa vakituiseksi, mikäli asunnot täyttävät vakituista asumista koskevat vaatimukset. Kuntien rakennusjärjestykset on uudistettava monipaikkaisuutta suosiviksi.
• Varhaiskasvatuksen ja koulujen tulee joustaa ja tukea perheiden monipaikkaisuutta. Tätä voitaisiin edistää mallilla, jossa vastuu ja rahoitus oppilaan opetuksesta jakautuu enintään kahden kunnan välillä vähintään kuukauden mittaisella jaksolla. Koulumatkatuen on seurattava esimerkiksi kahdessa kodissa asuvaa eroperheen lasta.
• Valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien pitää näyttää mallia. Niiden on mahdollistettava työntekijöiden etätyö siihen soveltuvissa työtehtävissä.
• Valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien on tarjottava yhteiskäyttötiloja etätyöhön. Ne voivat olla myös yritysten tai yhdistysten toteuttamia.