Antti Kaikkonen valtiopäivien avauskeskustelussa: ”Suomi tarvitsee työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa”

Valtiopäivien avauskeskustelu – pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2026 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä

Keskustan ryhmäpuheenvuoro
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,

Opiskelija istuu keittiön pöydän ääressä myöhään illalla. Hän pohtii, mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu. Löytyykö töitä?

Vastaan kyllä. Töitä pitää löytyä.

Kokenut työntekijä tutkii uutta tekoälysovellusta. Hän haluaa oppia, mutta pelkää ettei pysy kehityksessä mukana. Onko hänelle enää käyttöä työelämässä?

Vastaan kyllä. Osaajille pitää olla.

Eläkeläinen lähtee kävelylle. Hänen mielessään pyörii huoli ikääntymisestä. Saanko turvallista ja inhimillistä vanhuuden hoivaa?

Vastaan kyllä. Jokaisen ikäihmisen pitää saada.

Vastaan jokaiselle kysyjälle kyllä. Suomella ei voi olla näille ihmisille mitään muuta vastausta kuin kyllä.

Suomen pitää olla maa, jonka parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Paremmalla politiikalla, uudella johtajuudella ja aidolla yhteistyöllä ne ovat.

Suomi on kertomus siitä, miten pieni kansa on päättänyt pärjätä. Kun olemme kohdanneet vaikeuksia, olemme nousseet. Olemme uskoneet työhön. Olemme uskoneet toisiimme.

Arvoisa puhemies,

Suomi tarvitsee nyt työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa.

Meidän pitää saada lisää työpaikkoja koko Suomeen.

Suomessa on Euroopan pahin työttömyys. Työ ei ole vain toimeentuloa. Työ on myös merkitystä, osallisuutta ja toivoa. Kun työttömyys pitkittyy, monessa kodissa kasvaa riski syrjäytymiseen ja epätoivoon.

Siksi suuntaa tulee muuttaa: talous pitää saada kasvuun ja luoda työtä koko maahan, Helsingistä Hyrynsalmelle. Hallituksella on vastuu, mutta toimet eivät ole olleet riittäviä. Vääriä valintojakin on valitettavasti tehty. Tarvitaan ripeää suunnanmuutosta, jotta saamme nostettua Suomen suosta.

Talous pitää saada kestävälle pohjalle pitkäjänteisellä ja vastuullisella politiikalla, jossa yhdistyvät talouden kasvu ja työpaikat sekä ihmisten arjen turvasta huolehtiminen. Tarvitaan johdonmukaisia päätöksiä, jotka vievät Suomen takaisin vaurastumisen tielle.

Suomen hyvinvointia on liian pitkään ylläpidetty velkarahalla. Tämä tie alkaa olla kuljettu loppuun eikä tilanne ole oikeudenmukainen tuleville sukupolville.

Hallituksen keskeinen tavoite oli kääntää Suomen velkaantumiskehitys. Tässäkin asiassa työ on pahasti kesken, ja kesken näyttää jäävän.

Tälle työlle olisi nyt entistä enemmän selkänojaa, kun olemme päässeet sopuun velkajarrusta. Ryhdikästä olisi, että hallitus tarttuisi toimeen nyt kevään kehysriihessä, eikä koko nähtävissä olevaa taakkaa siirrettäisi seuraavien hallitusten niskaan.

Liikkeelle voisi lähteä perumalla velkaantumista lisäävän yhteisöveron alennuksen, jota hallitus kaavailee ensi vuodelle. Sen sijaan tarvitaan toimia, joilla edistetään kasvua, yrittämistä ja työllisyyttä, tässä ja nyt. Vaikka säästöjäkään emme voi väistää, kestävin tie nousuun on kasvun tie.

Turvallisuus. Se on peruspilari. Ilman turvallisuutta ei synny investointeja eikä työpaikkoja, ei perheiden suunnitelmia, ei näkyä huomisesta. Siksi vahva puolustus ja kansainvälinen yhteistyö ovat edellytys kaikelle muulle.

Työn ja turvan lisäksi tarvitsemme uskoa huomiseen. Epävarmuuden ja turvattomuuden tilalle pitää rakentaa vakaa ja parempi näkymä tulevasta. Meidän tehtävämme on näyttää suunta, jossa jokainen voi luottaa siihen, että Suomi selviytyy ja menestyy.

Arvoisa puhemies,

Kun tuo nuori keittiön pöydän äärestä katsoo vuosien päästä taaksepäin, mitä hän näkee? Näkeekö hän maan, joka epäröi, jakaantui ja velkaantui lisää? Vai maan, joka uudistui rohkeasti ja piti huolta heikoimmistaan?

Tulevaisuus ei ole sattumaa. Se on seurausta niistä päätöksistä, joita teemme.

Me voimme päättää, että Suomi on maa, jonka parhaat päivät ovat vielä edessäpäin. Maa, jossa työnteko ja yrittäminen kantaa. Maa, jossa työn kehittyminen ja uudet keksinnöt ovat mahdollisuus. Maa, jolla on yhteinen näkymä tulevasta. Yhteinen suunta.

Suomi on tarina, jota me kirjoitamme yhdessä.

Ja kun seuraavan kerran joku nuori istuu keittiön pöydän ääressä ja pohtii tulevaisuuttaan, hänen ei tarvitse kysyä, uskallanko luottaa tulevaisuuteen. Hän tietää sen. Kyllä.

Kiitos.