Välikysymys sosiaali- ja terveyspalvelujen pelastamiseksi
Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro
Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kaikkonen
(muutosvarauksin)
Suomalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden rakentaminen on meidän päättäjien tärkein tehtävä. Yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan myös sillä, miten se huolehtii heikoimmista ja hädänalaisista.
Vammaisten, sairaiden, vanhusten, sekä tukea tarvitsevien lasten puolustaminen ei voi olla vain aurinkoisten päivien asiaa. Heikompien suomalaisten puolella pitää seistä myös myrskysäällä, myös kovina aikoina.
Olen viime kuukausina kuunnellut potilaita, omaishoitajia, hoitajia, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, ensihoitajia ja palomiehiä kautta Suomen. Kouvolasta Kittilään, Salosta Mikkeliin, Tampereelta Pukkilaan, Espoosta Enontekiölle.
Ympäri Suomen on ikäviä tarinoita
Ihmisten huolet ovat asemaan ja postinumeroon katsomatta aika lailla samoja. Suomalaisten terveyspalveluita, vanhustenhoitoa, lastensuojelua ja pelastustoimen palveluja viedään nyt väärään suuntaan.
Pelkästään Uudellamaalla hallituksen politiikka johtaa rajuun palvelujen keskittämiseen. Asiakasmaksut nostetaan tappiin, eli sairaille ja vanhuksille lähetetään iso lisälasku.
Palveluja ajetaan alas kovalla kädellä. Jopa lastenneuvoloita suljetaan. Ja jopa yli 800 ammattilaisen, lääkärin ja hoitajan, työpaikka on vaarassa.
Sairaanhoitajien edustajat kertovat, että hoitajien kontolle ollaan siirtämässä uusia hallinnollisia tehtäviä väen vähentämisen takia, ja näin aikaa jää hoitotyölle vähemmän.
Näitä tarinoita kerrotaan ympäri Suomea. Ja nämä tarinat ovat totta. Kaikkialla tunnelma on sama: maan nykyjohto ei reagoi mitenkään siihen, mitä ihmisten todellisuudessa tapahtuu. On kuin seinille puhuisi.
Kaikki ymmärtävät, että Suomen ikärakenne lisää palvelujen toteuttamisen vaikeutta. Senkin ymmärrämme, että sote-uudistuksesta ei tullut kerralla täydellistä, ei tietenkään.
Hallitus luo pakon hätäratkaisuille
Mutta sitä on vaikea ymmärtää, että tässä tilanteessa hallitus on päättänyt aivan epärealistiset säästövaatimukset terveyspalveluihin, vanhustenhoitoon sekä lastensuojeluun.
Sitäkin on vaikea ymmärtää, että hallitus uskoi panostusten yksityiseen terveydenhuoltoon korjaavan leikkauksista aiheutuvat ongelmat.
Lopputulos on se, että hoitajiin, lääkäreihin, lääkkeisiin ja laitteisiin ei myönnetä läheskään sitä rahaa, jota tarvittaisiin.
Hallituksen politiikasta seuraa hätäisiä, vahingollisia, pakon edessä alueilla tehtyjä säästöpäätöksiä, jotka johtavat uusiin ongelmiin.
Hoitajat ja lääkärit kuormittuvat. Hoitojonot pitenevät, kun ne on juuri saatu lyhenemään. Jonoissa pääsevät vaivat ja sairaudet pahenemaan. Pelastajilla kestää entistä kauemmin tulla auttamaan.
Lyhyellä aikavälillä säästöjä syntyy, mutta pian kalliiden erikoishoitojen tarve kasvaa. Tämä on kallista säästämistä.
Kun kaikesta tästä otetaan, niin minne euroja lisätään?
Hallitus on päättänyt, että yksityisten terveysfirmojen liiketoimintaa vauhditetaan satojen miljoonien eurojen ylimääräisillä Kela-tuilla.
Rahaa on kulunut kuin kosken nielemänä, mutta tulokset eivät ole hyviä. Päinvastoin. Tässä on käynyt kuten asiantuntijat varoittivat: Avokätiset lisätuet terveysbisnekseen eivät ole auttaneet mitään. Isot terveysyritykset ovat nostaneet hintojaan samalla kun tuet ovat nousseet. Eurot, joita olisi tarvittu ihmisten palvelujen parantamiseen, menivät yritysten tulosten parantamiseen.
Ei tässä näin olisi saanut käydä.
Samalla hyvinvointialueet pakotetaan leikkaamaan liikaa, liian nopeasti, ja tuloksena syntyy liian suuri vahinko.
Yksityisiä palveluntuottajia kyllä tarvitaan. Otetaan ne kumppaniksi, mutta ei holvata Kela-korvauksien kautta rahaa tehottomasti.
Apua tarvitsevat he, joilla mielenterveys horjuu, joilla vanhuuden vaivat pahenevat, jotka pelkäävät vaivojensa pahenemista pidentyvissä hoitojonoissa, ja he, joilla lapsuus on pelkoa ja turvattomuutta.
Tämän tietävät hoitajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät, potilaat ja omaiset.
Tämän tietävät myös hyvinvointialueiden päättäjät, jotka hallitus pakottaa mahdottomaan tilanteeseen.
Ihmisten parissa kuulee, mitä kello on lyönyt.
Merkittävin viesti, jonka hallitus antaa, on että jos hyvinvointialue ei tee kuten käsketään, on edessä kovat rätingit.
Mennäänkö seuraavaksi viiteen vai yhteen alueeseen? Uusilla rakenneremonteillako vanhat nuortuvat, sairaat paranevat, ambulanssi tulee nopeammin ja rikkinäiset kodit muuttuvat ehjiksi? Eivät tietenkään.
Jokin ei täsmää.
”Se jokin” on hallituksen leikkauspolitiikasta johtuva rahapula.
Ei sote-uudistus täydellinen ole, ei tietenkään. Mutta sitä pitää korjata ja parantaa, ei särkeä ja pahentaa.
Nämä asiat pitää tehdä
Totuus on, että tämä meno on tullut tiensä päähän.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Toivoa on. Meillä on vaihtoehto.
Ensiksikin, Keskusta ei leikkaisi sosiaali- ja terveyspalveluista, lähipalveluista. Hyvinvointialueilla pitää olla säälliset resurssit hoitaa ihmiset ja palvelut.
Toiseksi, hyvinvointialueille pitää antaa asiallisempi aikataulu taloutensa tasapainottamiseen. Alueiden pakottaminen hätäratkaisuihin ei tuo kestävää säästöä.
Kolmanneksi, sääntelyn purkamisella säästettävä raha pitää jättää hyvinvointialueiden käyttöön, eikä imuroida valtion kassaan.
Neljänneksi, kalliit vuokratyömarkkinat ja keikkalääkärit tulee laittaa kuriin valtakunnallisin toimin.
Viidenneksi, Kela-kyytien rahoitus pitää saada samoihin käsiin kuin palveluverkosta päättäminen. Ei ole viisasta, että hyvinvointialue voi säästää pidentämällä hoitomatkoja, ja sysätä kuljetuskustannukset valtion maksettavaksi.
Kuudenneksi, omalääkärimalli käyttöön koko maassa. Jokaisella pitää olla nimetty lääkäri. Se tuo hoitoon jatkuvuutta ja turvallisuutta, ja tutkitusti myös säästöä, kun joka kerta ei tarvitse selittää vaivojaan uudelle ihmiselle.
Arvostan sitä, että hallituksesta on välikysymyksemme myötä tullut myönteisiä puheita omalääkärimallista. Kiitos siitä. Pimeydessä tulitikun raapaisukin tuntuu. Se rohkaisee pitämään asiaa esillä niin kauan, että omalääkärimalli on myönteinen osa suomalaisten arkea.
Ja seitsemänneksi: hyvinvointialueiden rahoitusmalliin liittyviä ongelmia pitää alkaa ratkoa.
Kustannukset hypähtivät tutkitusti hyvinvointialueista riippumattomista syistä vuonna 2023. Tämä yhteinen ongelma pitää tunnustaa myös hallituksessa. Aletaan yhdessä ratkomaan sitä.
Kotitalousvähennys on auttanut myös näihin palveluihin
Pitää vielä tuoda esille pienyrittäjiltä saamani varoitus, joka kannattaa kuunnella.
Eduskunnassa on nyt hallituksen esitys, jonka mukaan hoidosta ja hoivasta saatavasta kotitalousvähennyksestä leikataan vuodenvaihteessa yli puolet pois.
Tämä raju uusi veronkorotus on kova isku sekä palveluja tarvitseville sairaille ja ikääntyneille, että näitä palveluita tuottaville yrittäjille ja heidän työntekijöilleen.
Esitys tulee kuormittamaan julkista hoivaa, kun koteihin ostettava apu vähenee. Yritykset joutuvat ajamaan toimintaansa alas. Ihmiset menettävät työpaikkoja.
Konkurssien määrä on jo kasvussa. Kovat uudet veronkiristykset vuodenvaihteessa eivät edistä työtä, yrittämistä tai kasvua.
Hallituksen pitää vetää pois tämä uusi veronkiristys koteihin, eli kotitalousvähennyksen raju leikkaus.
Hallituksen toimille epäluottamuslause
Hallituksen linja sosiaali- ja terveyspalveluissa on valitettavasti aika lailla umpikujassa. Se nähdään koko maassa terveysasemien, vanhainkotien sekä lastensuojelun arjessa.
Politiikan suunnanmuutos tarvitaan, jotta ihmisten palvelut voidaan pelastaa. Suomalaisten pitää voida luottaa siihen, että sairauden tai vanhuuden tullen saa hoitoa ja hoivaa. Nyt näin ei ole ja suunta on huonompaan päin.
Siksi joudun tekemään seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:
Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole hoitanut suomalaisten peruspalveluita kestävällä tavalla, eikä muutosta parempaan ole näköpiirissä. Tästä syystä Orpon hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.