Välikysymys sosiaali- ja terveyspalvelujen pelastamiseksi

Eduskunnalle

Tämä välikysymys on hätähuuto ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalvelujen
puolesta. Ihmisten, joilla ei ole varaa yksityislääkärikäynteihin, ei vapaaehtoista sairausvakuutusta
eikä käytössään työterveydenhuollon palveluja. Ihmisten, joilla on oikeus hyvään elämään
turvallisesta lapsuudesta arvokkaaseen vanhuuteen.

Hallitus on politiikallaan romuttamassa ihmisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon
lähipalvelut ja välinpitämättömyydellään pilaamassa sote-uudistuksen. Tilanteessa, missä
hyvinvointialueet tarvitsisivat joustoa ja tukea uudistustyölleen, on hallituksen vastaus leikata
hyvinvointialueiden rahoitusta, kiristää valtiovarainministeriön johdolla niiden taloudellista
ohjausta entisestään sekä vaikeuttaa ammattilaisten palkkausta ja sitouttamista hyvinvointialueille
lisäämällä samalla yksityisten lääkärifirmojen julkista rahoitusta.

Hallituksen lyhytnäköisen politiikan vuoksi ihmisten hätä sosiaali- ja terveyspalveluista kasvaa
ympäri maata. Sosiaali- ja terveyspalveluissa töitä tekevillä on myös huoli omasta työpaikastaan,
toimeentulostaan ja jaksamisestaan. Ilman hyvinvoivia työntekijöitä ei ole laadukkaita palveluita.

Sote-uudistuksen tarkoitus on turvata julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut perustason
lähipalveluita vahvistamalla. Samaan aikaan kun Suomessa on pula ammattitaitoisista sote-
työntekijöistä, pakottaa hallitus rahoitusleikkauksillaan hyvinvointialueita käynnistämään
muutosneuvotteluja ja avaamaan sopimuksiaan myös pienten paikallisten palveluntuottajien kanssa.
Lähipalveluja ajetaan alas pakon edessä ja kiireellä – terveysasemista ja hoivakodeista aina
sairaaloiden päivystyksiin. Hallituksen leikkauspolitiikka vaarantaa myös yliopistollisten
sairaaloiden ja keskussairaaloiden toimintaa.

On täysin ymmärrettävää, että ihmiset ovat huolissaan. Pääsevätkö he hoitoon ja saavatko heidän
läheisensä ikääntyessään ja voimien heikentyessä hoitoa lähellä kotiaan ja omaisiaan? Hoitojonot
pitenevät, hoitaja- ja lääkäripalvelut karkaavat kauas, ennaltaehkäiseviä palveluita ajetaan alas ja
ikääntyneitä kuskataan hoitoon kohtuuttoman kauas kodeistaan jopa satojen kilometrien päähän.

Hallitus ei ole ottanut ihmisten hätää ja huolia vakavasti. Se on vain peitellyt omaa
välinpitämättömyyttään ja tehnyt sote-palveluista poliittisen lyömäaseen. Kun sote-palveluja pitäisi
yhdessä parantaa, hallitus syyttää tämänhetkisestä vaikeasta tilanteesta hyvinvointialueiden päättäjiä
ja edellistä hallitusta.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus on luvannut perustaa päätöksensä tosiasioihin
ja käyttää veronmaksajien rahoja viisaasti. Lupaus on ollut pelkkää sanahelinää. Hallitus ei ole
ottanut kuuleviin korviinsa muun muassa asiantuntijoiden näkemyksiä ja eduskunnan
valtiovarainvaliokunnan teettämää selvitystä (O 17/2024) sosiaali- ja terveydenhuollon
kustannusnousun sekä alijäämien syistä. Toisin kuin hallituspuolueet väittävät, yksikään
valtiovarainvaliokunnan kuulema asiantuntija ei sanonut, että hyvinvointialueiden talousvaikeudet
olisivat sote-uudistuksen syytä. Päinvastoin, ilman sote-uudistusta kunnallisen ansiotuloverotuksen
korotuspaine olisi ollut huomattava, jopa noin kaksi prosenttiyksikköä.

Noin puolentoistavuoden hallitusvastuun aikana kokoomuksen ja perussuomalaisten johtaman
hallituksen tekemät sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat päätökset ja lakimuutokset ovat
koskeneet vain julkisten sote-palveluiden rahoitusleikkauksia ja heikennyksiä, julkisten sote-
palveluiden asiakasmaksujen pakkokorotuksia ja sote-ohjausvallan siirtämistä pois sosiaali- ja
terveysministeriöltä valtiovarainministeriölle. Niillä ei vastata vallitseviin ongelmiin, kuten
kustannusten ja korkotason nousuun, sote-työntekijäpulaan ja keikkalääkärifirmojen
häikäilemättömään rahastukseen. Hyvinvointialueiden rahoituslakia on uudistettava muutoin kuin
leikkaamalla sote-palveluiden rahoitusta.

Hallituksen sote-politiikka on ollut myös ristiriitaista ja voimavaroja tuhlaavaa. Se on päättänyt
leikata julkisten sote-palvelujen rahoitusta, mutta samalla se on nostanut yksityislääkärikäyntien
KELA-korvauksia sadoilla miljoonilla euroilla. KELA:n tutkijoiden 3.9.2024 julkistaman
selvityksen mukaan lisärahalla ei ole tähän mennessä saatu hoitojonoja lyhennettyä, vaan lisäraha
on mennyt kokonaan yksityislääkärijättien omistajien taskuihin. Nyt hallitus on päättänyt jakaa lisää
KELA-rahaa yksityisille lääkäriasemille, tällä kertaa yli 65-vuotiaille annetulla lupauksella nopeasta
yksityiselle puolelle lääkäriin pääsystä samansuuruisella omavastuulla, mikä on ollut julkisen
terveydenhuollon asiakasmaksu. Hallitus ei ole pystynyt kertomaan, millaisia palveluja ja
tutkimuksia he saisivat. Tästä ovat huomauttaneet myös asiantuntijat.

Julkisia sote-palveluja tarvitsevia ihmisiä hallitus on sen sijaan kurittamassa sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksujen huomattavan suurilla pakkokorotuksilla. Maksut ovat Suomessa
jo nyt korkeita muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Hallitus on ottamassa Lapin, Keski-Suomen, Kanta-Hämeen, Satakunnan, Itä-Uudenmaan sekä
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueet vielä tiukempaan taloudelliseen ohjaukseen. Se on
leikkaamassa jokaisen hyvinvointialueen jälkirahoitusta vuodesta 2026 alkaen. Toisin kuin hallitus
väittää, se ei ole lisäämässä eurollakaan hyvinvointialueiden rahoitusta. Ensi vuoden korotus
rahoitukseen on vuoden 2023 rahoituksen oikaisua jälkikäteen sekä lakisääteistä indeksikorotusta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos totesi asiantuntija-arvioihin perustuen, että hyvinvointialueiden
talouden sopeuttamisaikataulu on liian tiukka ja talouden tasapainottaminen vuoden 2026 loppuun
mennessä on muutosohjelmista huolimatta realistista vain harvalla alueella. Pääministeri Orpon
hallitus ei näistä tosiasioista piittaa, eikä se ole pidentämässä alijäämien kattamisaikaa.

Hyvinvointialueiden kannalta riittämätön rahoitus, hallituksen hyvinvointialueilta vaatimat nopeat
säästöt ja toiminnan kohtuuton sääntely ovat johtaneet tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet
kipuilevat vanhan vankeina ja joutuvat etsimään nopeita säästöjä. Menojen kasvun hillitseminen
lähipalveluita vahvistamalla jää tällöin saavuttamatta. Liian kireässä aikataulussa säästöjä tulisi vain
ihmisten tarvitsemia lähipalveluja heikentämällä. Tämä tulee lopulta inhimillisesti ja taloudellisesti
erittäin kalliiksi.

Hallittu sote-palvelujen uudistaminen edellyttäisi hallituksen ja hyvinvointialueiden saumatonta
yhteistyötä, oikean tilannekuvan muodostamista ja tosiasioiden tunnustamista. Hallituksen vastuulla
on huolehtia myös siitä, että hyvinvointialueilla on työrauha, ja siitä, että uudistuksista voidaan
päättää ja niitä toteuttaa hallitusti. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta hallituksen on korkea aika
korjata vääriä asenteitaan julkisiin sote-palveluihin.

Samalla tavalla kuin hallitus on itse todennut valtionvelan taittamisesta, talouden tasapainottaminen
ei hyvinvointialueellakaan tapahdu hetkessä. Näkökulma sote-palvelujen uudistamisessa pitää
tähdätä 2030-luvun tarpeisiin. Valtion ohjausta ei tule enää kiristää. Alueilla on oltava riittävästi
itsenäistä päätösvaltaa asukkaidensa palvelutarpeisiin vastaamisessa.

Tiukan resurssiohjauksen sijasta hyvinvointialueille on annettava aito mahdollisuus kehittää sote-palveluja sekä turvata hoidon jatkuvuus lähtökohtana ihmisten palvelutarpeet.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen
ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

• Kuinka hallitus varmistaa, että kaikki suomalaiset saavat perustuslain mukaiset sosiaali- ja
  terveyspalvelut tilanteessa, jossa hallitus leikkaa merkittävästi sosiaali- ja terveyspalvelujen
  rahoitusta ja lisää merkittävästi yksityisten lääkärikäyntien KELA-korvauksia,
• kuinka hallitus aikoo ohjata ja kannustaa hyvinvointialueita sote-peruspalvelujen
  vahvistamiseksi tilanteessa, missä hallituksen rahoitusleikkaukset ovat ajaneet
  hyvinvointialueet paniikinomaisiin säästöihin lähipalveluista,
• miksi hallitus ei ole aikeissa antaa hyvinvointialueille joustoa alijäämän kattamisaikaan, jotta
  ns. arviointimenettelyn tai muun taloudellisen ohjauksen pelossa ne eivät olisi pakotettuja
  hakemaan pidemmällä aikavälillä kalliiksi tulevia säästöjä perustason sote-lähipalveluista,
• kuinka hallitus varmistaa, että huomattavan suurten sote-asiakasmaksukorotusten jälkeen
  sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat turvatut myös pienituloisille,
• aikooko hallitus siirtää matkakustannusten korvaukset Kelalta hyvinvointialueiden vastuulle,
• miten ja milloin hallitus aikoo toteuttaa ammatinharjoittajamallin,
• mitä hallitus aikoo tehdä kohtuuttomasti kasvaneille vuokratyövoimakustannuksille ja
• kuinka hallitus aikoo turvata jatkossa ammattitaitoisten sosiaali- ja terveydenhuollon
  työntekijöiden saatavuuden,
• kuinka hallitus perustelee sote-palvelujen ohjausvallan siirron sosiaali- ja
  terveysministeriöltä valtiovarainministeriölle ja
• milloin hallitus lopettaa väärien väitteiden levittämisen sote-uudistuksesta ja alkaa tukea
  hyvinvointialueita lähi- ja peruspalvelujen uudistamistyössä?

Helsingissä 12.11.2024

Suomen Keskusta, Antti Kaikkonen ym.
Liike Nyt, Harry Harkimo