Eduskunta 25.2.2025
Välikysymys arvokkaasta ikääntymisestä ja vanhushoivan tilanteesta
Keskustan ryhmäpuheenvuoro,
kansanedustaja Hanna-Leena Mattila
(muutosvarauksin)
”Millään kirjaimin ei elämää voi kirjoittaa yhtä kauniisti kuin noilla viivoilla, rypyillä sinun kasvoillasi.” Näin Tommy Tabermann runoili aikanaan sellaisesta Suomesta, jossa ei tarvitse pelätä vanhenemista.
Suomesta, jossa yhdenkään vanhuksen poski ei jää illalla silittämättä ajan tai rahan puutteen vuoksi. Suomesta, jossa voi elää ihmisen arvoista elämää. Kunnes taivaan koti kutsuu.
Uskon, että jokainen meistä toivoo pärjäävänsä mahdollisimman pitkään omillaan. Toivoo voivansa tuntea, että minä on vielä minä. Silloinkin, kun vaivoja tulee. Tai kun muisti tekee tepposia.
Tässä maassa on paljon varttunutta väkeä, jolla on voimaa ja virtaa vaikka mihin. Se on ihan mahtavaa ja sehän onkin arvokkaan ikääntymisen tavoitteena.
Vaarana hoidollinen katastrofi
Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa.
Sydän särkyy, kun lukee lehdestä ulos pakkaseen vähissä vaatteissa harhailemaan lähteneistä, muistisairaista vanhuksista. Kun muistisairaalta viikoittainen vertaisryhmätoiminta lopetetaan ja kerrotaan, että toimintaan voi jatkossa osallistua vain etänä, jos osaa käyttää mobiililaitteita.
Kun ihminen soittaa hädissään hoivakodin lopettamisesta. Kysyy, kuinka kauas oma äiti tai isä viedään? Kun rakasta lähimmäistä hoitava omainen tulee itkien sanomaan, että minä en enää jaksa. Siinä sanat loppuvat.
Olen todella huolissani vanhustenhoidon tilanteesta. Kriteerit hoitopaikan saamiseksi ovat niin korkeat, että vain kaikista huonokuntoisimmat saavat hoitopaikan. Se tarkoittaa lisääntynyttä hoitovastuuta ja kasvavaa huolta lähipiirissä.
Pelkään, että tässä ankarassa säästämisvauhdissa on seurauksena hoidollinen katastrofi, kun läheiset uupuvat hoitotaakkansa alle. Saamani huoliposti enteilee vielä huonompia aikoja olevan edessämme. Miten omaishoitajia ja myös epävirallisia omaishoitajia autetaan jaksamaan hoitotyössä?
Miksi valtion rahaa siinä rypeville terveysfirmoille?
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kuunteleminen tyrmistyttää. Ylimielistä, kylmäkiskoista, epäkohtia vähättelevää. Ei kerta kaikkiaan eletä samassa todellisuudessa tavallisten ihmisten kanssa.
Siksi rahaa kai riittääkin siinä jo valmiiksi rypeville terveysfirmoille. Ei mummojen ja pappojen säälliseen hoitoon ja hoivaan.
Nyt apua tarvitsevat ikäihmiset ovat heitä, jotka ovat Suomen omalla työllään rakentaneet. Kukin tavallaan. Jos meillä ei ole varaa pitää heistä huolta, hukkaamme suomalaisuudesta jotain korvaamattoman arvokasta. Kunnioituksen edeltäviä sukupolvia kohtaan. Inhimillisyyden. Ihmisen arvoisen elämän.
Eikä tämä maa ylipäätään ole nuorentumaan päin. Myös siksi meidän pitää parantaa vanhustenhoitoa.
Keskustalla on vaihtoehto ja ratkaisut
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten politiikalle on vaihtoehto. Keskusta ei leikkaisi sosiaali- ja terveyspalveluista.
Antaisimme hyvinvointialueille paremmin aikaa saada taloutensa kuntoon, jotta hoitajia ei jouduta irtisanomaan tai hoivakoteja ja muita lähipalveluja ajamaan alas. Ympärivuorokautista hoivaa pitää olla tarjolla jokaisessa kunnassa, lähellä omaisia.
Lopettaisimme ”mummorallin” siirtämällä Kelan matkakorvaukset hyvinvointialueille. Parantaisimme omaishoitoa ja tukisimme omaishoitajia jaksamaan tärkeässä työssään.
Tekisimme totta omalääkäreistä ja -hoitajista, mikä auttaisi myös ikäihmisiä. Perustaisimme Suomeen myös ikäihmisten neuvolat lastenneuvoloiden tapaan. Vahvistaisimme ennaltaehkäisevää toimintaa.
Suunta vanhus- ja terveyspalveluissa on nyt väärä. Ikäihmiset ja heidän läheisensä ansaitsevat parempaa. Kannatan edustaja Kaikkosen tekemää epäluottamuslause-esitystä.