Juurisyyt kiertyvät ennen muuta kahteen asiaan: yhtäältä sote-uudistuksen pitkä viivästyminen on laittanut kuntien sote-menot jyrkkään kasvuun ja toisaalta kunnille ja kaupungeille on sälytetty vuosien mittaan lisää velvoitteita vaillinaisella rahoituksella. Siksi kuntien tehtävien ja rahoituksen välille on kuin varkain muodostunut ammottava aukko. Myös Suomen heikolla ikärakenteella on vaikutusta kuntien talousahdinkoon.
Tässä on peiliin katsomisen paikka kaikilla puolueilla. Syyttelyn sijaan on kuitenkin nyt haettava yhdessä ratkaisuja. Ihmisten peruspalvelut on turvattava tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle kautta maan. Tähän velvoittaa jo maamme perustuslaki.
Pidän välttämättömänä, että hallitus ottaa kuntien tilanteen vakavasti myös kehysriihen agendalle. Kuntien täytyy pystyä hoitamaan peruspalvelut myös sote-uudistuksen viipyessä.
Julkisuudessa on aiemmin väläytetty niin sanottuja kevytkuntia sekä kuntaliitoksia ratkaisuina tilanteeseen. Ne olisivat vain paljon aikaa vieviä näennäisratkaisuja, jotka eivät poista kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välistä kuilua. Jokainen ihminen on oikeutettu tasa-arvoisiin peruspalveluihin, joista myös syntyy valtaosa kuntien kustannuksista.