Puheenjohtaja Annika Saarikon poliittinen linjapuhe puoluekokouksessa

Hyvät aatesisaret- ja veljet,

Keskustalaiset

Puoluekokoukset ovat tapaamisten ja tutustumisten aikaa. Samalla meille monelle nousee mieleen se, miten aikanaan löysimme tiemme keskustalaiseen kansanliikkeeseen. Niin minullekin. Mieleeni nousee yksi lause.

”Yhteiskuntaa rakennetaan ahkeran, töistään pitävän, pihaansa siivoavan ja lastensa perään katsovan tavallisen suomalaisen elämää kannustaen.”

Tämä Matti Vanhasen lause 2000-luvun alussa kiinnitti minut Keskustaan. Kiitos Matti, tuo ajatuksesi elää edelleen ajassa.

Puhun teille tänään toimeliaista ja tulevaisuuteen katsovista suomalaisista, jotka kantavat huolta sekä isänmaasta että lapsistaan. Omasta maasta, koko maasta.

Ystävät yhteisessä aatteessa,

Suomalaisuus merkitsee minulle vapautta. Sitä, että arvaa oman tilansa ja antaa arvon toiselle. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan isänmaallisuus on yhdistävää ylpeyttä – sellaista, joka ei kumpua muiden polkemisesta. Se on enemmän tekemistä ja välittämistä, se on vähemmän paatosta ja puhetta.

Meille keskustalaisille isänmaallisuutta on jättää Suomi paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville. Isänmaa ei ole muuttumaton – on tarkoituskin, että me muutamme sitä. Isänmaallisuutta on antaa lapsillemme ja lapsenlapsillemme vapaus kehittää Suomea omalle sukupolvelleen sopivaksi.

Minut ohjasi politiikkaan nimenomaan palava halu tehdä maailmasta parempi paikka lapsille.

Lasten ei pitäisi ikinä joutua kantamaan aikuisten huolia. Ei koskaan. Tänä keväänä moni lapsi on murehtinut, pelännytkin. Niin myös meillä kotona.

”Mulla on semmoinen olo että Venäjä hyökkää tännekin.”

”Äiti, miksi se kerrostalo oli ihan mäsänä?”

Ja sitten kysymyksistä kaikkein vaikein:

”Äiti, mistä sota alkaa? Entä mihin se loppuu?”

Te äidit, isät, sisaret, veljet, aina jonkun lapset ja läheiset. Töissä en ole tuntenut voimattomuutta, mutta kotona näiden kysymysten äärellä olen kokenut neuvottomuuden hetkiä.

Sota on mieletöntä – siis vailla mieltä. Siksi sitä ei mieli sulata, ei kestä eikä käsitä.

Meillä aikuisillakaan, ei kellään, ole aina varmaa vastausta kaikkeen. Viisain ei ole se, joka esittää itsevarman tiedon, vaan se, joka esittää oikean kysymyksen.

Kun pohdin Suomen parasta uudessa ajassa, yksi vaikeimmista keskusteluista käytiin kotona.

”Äiti, jos meille tuli tulisi sota, kuka Suomea sitten auttaisi?”

_ _ _ _ _  _ _ _

Hyvä keskustaväki,

Päätös hakea Naton jäseneksi oli teko tulevien sukupolvien turvaksi.

Kun ajassa aukeaa uusi ikkuna, siitä pitää osata katsoa ulos ja kauemmas. Kiitän keskustalaisia siitä käytännönläheisestä, ratkaisuhakuisesta ja rauhallisesta otteesta, jolla päädyimme kannattamaan Suomen hakeutumista Natoon. Puoluevaltuuston kanta oli yksimielinen, eduskuntaryhmämme oli yksimielinen.

Ei ole sattumaa, että Suomen historian jokaisessa saranakohdassa Maalaisliitto-Keskusta on ollut ja on vastuunkantaja. Vastuu sopii meille, me emme sitä väistä. Keskusta tuntee velvollisuutensa.

Venäjän hyökkäyksen myötä muuttuneessa maailmassa Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Emme uhkaa ketään, mutta oman tonttimme suojaamme.

Jatkossakin Suomen turvallisuus nojaa omaan puolustukseen. Sen ytimessä on korkea maanpuolustustahto, jonka perusta on ehyt, tasa-arvoinen yhteiskunta. Sellainen, johon jokainen meistä kokee kuuluvansa ja jota voi paremmaksi rakentaa. Meissä elää syvältä tuleva tunne, että Suomi on puolustamisen arvoinen. Sitä tunnetta kannattelee tietoisuus menneiden sukupolvien uhrauksista.

Tämä sama kannattelee nyt Ukrainaa. Ukrainalaiset taistelevat meillekin tärkeiden asioiden puolesta: Sen puolesta, että kansakunnilla on oikeus olemassaoloon omilla ehdoillaan isompiensa rinnalla, ja että valtioiden välillä asiat päätetään sopimuksin eikä väkivoimin.

Suomen ja Euroopan on jatkettava johdonmukaisesti Ukrainan tukemista kaikilla tavoilla, jotka käytössämme ovat. Tavoitteemme on kirkas: Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta kunnioittava rauha. Tässäkin me tunnemme velvollisuutemme.

Arvoisat keskustalaiset,

Isänmaa rakentuu työstä, työtä tekemällä. Keskustalaisuuden ytimessä on työ ja toimeliaisuus. Se tuossa Vanhasen Matin määritelmässä kolahti. Sen avulla löysin tien aatteelliseen kotiin, jossa minun on ollut hyvä ja turvallista toimia.

Ahkeruus, sitkeys, itse tekeminen, toisen auttaminen. Omatoimisuus ja kekseliäisyys.

Sitä keskustalaisuutta rakennamme myös tänään. Meidän väkemme on aina tunnistanut työntekemisen arvon. Leipää ei kukaan muu kanna pöytään – se pitää itse kantaa.

Meillä suomalaisilla on paljon saavutettuja etuja. Myös oma sukupolveni on ollut elämässä aikalailla saamapuolella tähän mennessä.

Nykyinen määrä verovaroin toteutettua hyvinvointia on mahdollista jatkossa vain, jos teemme kansana enemmän työtä.

Alleviivaan: siis nykyinen sosiaaliturva, koulutus ja muu yhteiseksi hyväksi rakennettu on mahdollista vain, jos yhä useampi tekee työtä ja työn määrä kasvaa yhteiskunnassamme. Ellei näin tapahdu, alkaa vaikea etuuksien pudotuspeli. Sitä emme halua. Siksi työ on nostettava kaikkein tärkeimmäksi asiaksi.

Jokaisen työikäisen ja työkykyisen suomalaisen on saatava tehdä työtä. Tämä koskee niin Suomessa syntyneitä kuin muualta tänne tulevia.

Työlle on löydyttävä tekijät. Työperäisen maahanmuuton on onnistuttava. Migri, maahanmuuttovirasto pitäisi pistää palasiksi. Tarvitaan työhönmuuton virasto.

Lisäksi minusta on vääryys, että mielenterveyden ongelmista toipuva ei löydä polkua takaisin työelämään. On vääryys, että kaikki, jotka haluavat tehdä töitä, eivät saa tehdä.

Tunnen liian monta ihmistä, joiden suurin haave on saada olla hyödyksi, kuulua johonkin ja tehdä työtä – mutta joille työn ovet eivät millään avaudu. Työmarkkinat eivät voi olla auki vain kauniille ja rohkeille. Myös rosoiselle ja epätäydelliselle pitää löytyä paikka.

Ei myöskään ole oikein se, että etuusviidakon vuoksi kotona oleminen on joskus kannattavampaa kuin se, että lähtisi aamulla töihin. Työn pitää aina olla kannattavampaa kuin joutenolon.

Seuraavakin asia on sanottava ääneen: Ei ole oikein sekään, että ei vastaanota työtä, jos työtä on tarjolla.

Maa, joka haluaa varjella turvaverkkoja kaikkein heikompiosaisille, huolehtia iäkkäimmistään ja kasvattaa lapsensa hyvin, ei voi samalla olla maa, joka sallii joutenolon heille, joille työelämän ovet olisivat auki.

Suomessa on ennenäkemätön työvoimapula. Kaikkialla ja liki kaikilla aloilla. On pulaa asentajista, koodareista ja hoitajista.

Hyvät aateystävät,

Vasemmistoa emme ole, oikeistoa meistä ei tule. Olkaamme siis keskustalaisia.

Eroamme oikeistosta siinä, että meille kaikki työ on arvokasta. Ei ole parempaa työtä ja huonompaa työtä, eikä ole vain palkkatyötä. Isänmaata rakentaa myös se, että hoitaa omia lapsiaan. Arvokasta on myös se, että omaishoitaa rakasta läheistään.

Suomi ei rakennu vain palkkatyöstä. Se rakentuu heistä, jotka työtä tarjoavat, yrittäjistä. Suomi rakentuu myös vapaaehtoistyöstä, joita ilman maamme ei pyörisi päivääkään. Vapaapalokunnasta, urheiluseurojen valmentajista, ensiapuporukoista. Kiitos jokaiselle vapaaehtoistyötä tekevälle, tiedän että tämä sali on teitä täynnä.

Eroamme vasemmistosta siinä, että palkka ja työpaikka eivät ole vain saavutettuja etuuksia. Meille työnantaja ei ole vastapuoli eikä riistäjä. Meille työelämä ei ole museoesine, jonka vieressä on kyltti: ”ei saa koskea”.

Työelämää pitää parantaa. Työreformi tehtiin Keskustassa aikana, jolloin oli pulaa työstä, oli suurtyöttömyys. Nyt on pulaa tekijöistä, ihmisistä. Nyt Suomi tarvitsee tekijäreformin. Tekijäreformiin tavoitteena on mm. parempi työhyvinvointi ja inhimillisempi työelämä, yrittäjyyden edistäminen kaikilla rintamilla, työurien pidentäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy.

Vanhoja, pitkään hyvin toimineita järjestelmiä on uskallettava arvioida uusin silmin. Aikuiskoulutusta on reivattava siihen suuntaan, että työtehtävien muutoksiin kyetään vastaamaan joustavasti.

Minusta on viime kuukausina tuntunut, että olemme myös jonkin uuden ajan äärellä suomalaisen sopimusjärjestelmän osalta.

Keskusta näkee työelämän murrosajan.

Tavoitteenamme on:

* hoitaa yksinyrittäjät paremmalle turvalle

* oikeuttaa paikasta riippumaton työ, johon korona-aika meidät opetti

* turvata työttömille yhdenvertainen ansiosidonnainen turva

* mahdollistaa läheisen sairauteen liittyvä, lyhytaikaisen omaishoidon vapaa.

Keskusta esitti yleistä ansioturvaa jo 1990-luvun lopulla. Yleisen ansioturvan ydin on yhdenvertaisuus. Ei se, kuuluuko työttömyyskassaan, vaan se, että on tehnyt työtä ja siksi ansainnut saman turvan. Nyt kassaan kuulumattomat vain maksavat, mutta eivät hyödy.

Hyvät kuulijat,

Minun kanssani samana vuonna, 39 vuotta sitten, maahamme syntyi 66891 ihmistä. Viime vuonna koronan aikaan lapsia syntyi lähivuosia enemmän – ja silti vain alle 50 000. Tuo kuilu, syntyvyytemme romahdus tulee vaikuttamaan kansakuntamme tulevaisuuteen.

Siksi jokaisesta syntyvästä lapsesta on pidettävä entistä parempaa huolta. Yhdenkään nuoren syrjäytymiseen ei ole varaa. Ei yhdenkään.

Kukaan ei perusta perhettä parantaakseen kansantaloutta tai huoltosuhdetta. Mutta kyllä meidän näitäkin asioita pitää miettiä. Suomi tarvitsee ilmapiirin, jossa sanomme: ”lapsia, totta kai!”

Perheet tarvitsevat enemmän aikaa yhdessä. Siksi vaalikauden tärkeimpiä päätöksiä oli perhevapaauudistus, joka tuo enemmän kotiaikaa pikkuvauva-arkeen molemmille vanhemmille. Uudistus tehtiin, jotta perheet saavat jatkossakin päättää heille itselleen parhaan hoitomuodon. Kotihoidontuki jatkuu. Tämän hoiti Keskusta.

Uudistus tehtiin myös siksi, että isät eivät jäisi paitsi siitä poikkeuksellisesta mahdollisuudesta seurata pienen elämän kehittymistä kasvun ensimmäisinä vuosina. Uudistus tuo vanhemmuuteen tasa-arvoa ja lapselle oikeuden aikaan molempien vanhempien kanssa. Tämän hoiti Keskusta.

Perhevapaauudistus oli hyvä alku ”lapsia tottakai” -Suomelle.

Seuraavaksi meidän on tartuttava asumisen huoliin.

Keskusta tahtoo, että jokaisella suomalaisella on oikeus omaan, ikiomaan kotiin.

Moni miettii aiheellisesti: riittävätkö tuloni sellaiseen kotiin, jonka minä tai perheeni tarvitsemme? Saanko pankista lainaa, pystynkö maksamaan sen takaisin pätkätöiden keskellä? Mistä saamme lisää tilaa, kun kotona pitäisi mahtua myös työskentelemään?

Näitä kysymyksiä miettii nyt moni, liian moni. Ne kulkevat usein käsi kädessä myös perheen perustamisen ja kasvun kanssa.

Asuntojen hintojen nousu yhdistettynä asuntolainojen saannin kiristymiseen ja näköpiirissä olevaan korkotason nousuun johtaa yhä useamman kohdalla siihen, että tulot tai vakuudet eivät riitä toiveita ja tarpeita vastaavan kodin hankintaan.

Etenkin pienituloisten on vaikeaa saada asuntolainaa. Nuoret ja matalapalkka-alojen työntekijät sekä yksinelävät ovat vaikeimmassa asemassa. Oma koti on silloin vain pelkkä unelma.

Ei ole oikein, että monelle pienituloiselle vuokra-asuminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Tutkimusten mukaan se on kallein asumismuoto koko elämänkaaren mitassa.

Haluamme omistusasumisen uudistuksen. Siihen sisältyy asumisoikeusasumisen ja osuuskunta-asumisen kehittäminen. Molempiin pitää olla mahdollisuus päästä kiinni kohtuullisella omalla rahalla, mutta silti saada asua kuin omassa kodissa. Kynnystä kohtuuhintaiseen omaan kotiin on madaltuu myös, kun parannamme omistusasuntojen laina- ja takausmahdollisuuksia.

Hyvät kuulijat,

Ärräpäitä bensapumpulla, murhetta ruokalaskusta, tyrmistystä mökkityömaalla. Putinin Venäjän aiheuttamat sotahinnat koettelevat nyt kaikkia. Vaikka sodan kauheudet näkyvät meille lähinnä uutisten kautta, niin seuraukset tuntuvat meilläkin. Hinnat nousevat nyt nopeammin kuin kertaakaan euroaikana.

Miten pärjäämme? Tänään vielä jotenkuten, mutta entä huomenna? Miten kannatella muita, kun itsekään ei tahdo jaksaa?

Vaikeina aikoina oikeudenmukaisuus punnitaan. Suhde hyvinvointiyhteiskuntaan ei aina yhdistä puolueita, se myös erottelee niitä. Keskusta on reilun perusturvan puolenpitäjä.

Keskustan ajatus yhteisestä vastuusta kiteytyy heikoimpien auttamiseen. Me kaikki tarvitsemme joskus apua ja jotkut tarvitsevat sitä aina. Tähän suhtaudumme periaatteellisen tulisieluisesti. Iäkkäimmät, sairaimmat, köyhimmät, kodittomat, syrjityt. Heitä varten rakennamme hyvinvointia.

Perusturvan äärellä meillä riittää saavutuksia: takuueläke yhtenäisti toimeentulon tason kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille, rakensi minimitason, ikään kuin perustulon. Keskustan vahtivuorolla luotiin laki omaishoitajuudesta. Meidän aloitteestamme pienimmän äitiyspäivärahan saaja tai köyhin sairastunut arvotetaan euroissa nykyään yhtä tärkeäksi kuin työtön. Viimeisimmäksi opintotuen tulorajoja korotettiin, jotta opiskelija voi ottaa vastaan enemmän työtä toimeentulonsa pitimiksi tukien lisäksi.

Työtä riittää vielä siinä, että pienituloisuuden syy ei ratkaisisi minimitoimeentulon euromäärää. Työtä riittää myös lippusten ja lappusten vähentämisessä ja käsitteiden yhtenäistämisessä.

Keskustalta työ ei lopu kesken.

Aateystävät,

Kulunut vaalikausi on ollut taloudenpidon kannalta tyystin toisenlainen kuin etukäteen ajateltiin. Kriisit ovat koetelleet valtiontaloutta. Ensiksi pehmennettiin koronan vaikutuksia joustamalla talouspolitiikan säännöistä. Kansalaisia, yrityksiä ja kuntia tuettiin. Taloutta elvytettiin ja terveysturvallisuudesta huolehdittiin. Tämän myötä kansantaloutemme on selvinnyt koronasta selvästi pahimpia pelkoja paremmin.

Linja oli viisas, ja viime syksynä taloudessa näkyi jo pientä poutaa. Olimme toipumassa ja siirtymässä kohti kasvun aikaa, kunnes Venäjän raakalaismainen hyökkäys Ukrainaan mustensi näkymät yhdessä yössä.

Päätöksiä ei ole aikoihin tarvinnut tehdä näin korkean inflaation aikaan. Samalla korot ovat lähteneet nousuun ja velalle on taas tullut hinta. Rahapolitiikan ruuvin ensikiristys osuu ensimmäisenä asuntovelallisiin. Oman kodin ostaneisiin, tulevaisuutta rakentaviin perheisiin. Hyvin usein sitä kautta lapsiin.

Perusasioihin kuluu enemmän rahaa kuin aiemmin. Juuri tätä tarkoitin, kun sanoin aiemmin keväällä, että kaikki joutuvat tinkimään elintasostaan. Tosiasia on valitettavasti, että valtio ei kokonaan pysty tilkkimään hintojen noususta kansalaisille aiheutuvaa lovea lompakkoon. Lovea voidaan kaventaa, kuten on tehtykin.

Tälläkään kertaa kaikki ei ollut taloudessa toisin, vaikka vasemmisto on näin halunnut uskoa ja uskotella. Velka on hyvä renki vauhdittamaan tervettä kasvua, mutta isännäksi sitä ei pidä päästää.

Euroopassa oli jo huolestuttavalla tavalla valtavirtaistumassa ajattelu, jossa hyvinvointi voidaan muka rakentaa velkaeurojen varaan. Ei voida. Hyvinvointi rakentuu ainoastaan työn, yrittämisen ja osaamisen varaan. Nyt hädän tullen roti on palaamassa puheisiin.

Inflaation kiihdyttäminen ja laajentaminen kansallisella palkkakilpailulla olisi oikotie onnettomuuteen. Muistamme kaikki viime vaalikaudelta, kuinka kivuliasta menetetyn kilpailukyvyn kiinni kurominen on. Malttia, malttia ja malttia. Sitä totisesti toivon. Aion keskustella työmarkkinaosapuolten kanssa siitä, miten suomalaisen työn kustannuskilpailukyky turvataan poikkeuksellisina aikoina.

Keskusta haluaa, että velkaantuminen kyetään katkaisemaan hallitusti Suomessa heti, kun ajat palaavat kohti normaalia. Vakaan talouden pohja on työssä, yrittäjyydessä ja kestävässä talouskasvussa. Kannustamme yrityksiä kasvuun ja uuden luomiseen. Haluamme maan, jossa yhä useamman mainitaan: Suunniteltu Suomessa, tuotettu Suomessa ja omistettu Suomessa. Omassa maassa, koko maassa.

Puhuin aiemmin oman kodin merkityksestä. Omistamisen oikeus on keskustalaisille luovuttamaton arvo. Omistaminen ei kuitenkaan ole vain oikeus, vaan tuo mukanaan myös velvollisuuksia. Omistamiseen voi oppia. Siksi haluamme lisätä jokaiseen äitiyspakkaukseen vastasyntyneelle lapselle osakesäästötilin pienellä pesämunalla. Lapselle, lahja Suomelta.

Keskusta takaa jatkossakin vakaan ja ennustettavan veropolitiikan ollessaan hallituksessa. Yrittäjän ja yrittäjien verotusta ei meidän vahtivuorollamme kiristetä tulevaisuudessakaan. Sen sijaan aiomme jatkaa samaa yrittäjyyden edellytyksiä vahvistavaa verolinjaa kuin kahdella viimeisellä vaalikaudella. Yrittäjävähennys, investointien tuplapoistot sekä valmisteilla olevat tki-kannustin ja ammattidiesel ovat esimerkkejä yrittäjyysystävällisestä veropolitiikasta.

Hyvät kuulijat,

Haluamme, että koko Suomen voimavarat ovat käytössä. Siksi nostin eilen julkiseen keskusteluun myös ajatuksen erityistalousalueista. Huomasin, että poliittisten kilpailijoiden taholta ajatus leimattiin tuoreeltaan mahdottomaksi. Juuri samalla tavalla kävi aikoinaan myös Suomen merkittävimmille yhteiskunnallisille innovaatioille: neuvolalle, maan kattavalle kirjastolaitokselle ja peruskoululle. Niistä tuli totta, niin tulee myös erityistalousalueista. Kiitos vastustuksesta, se puhuu selkokieltä puolueiden eroista.

Aateystävät,

Suomi joutuu nyt varautumaan. Varautumisen hinta hirvittää, mutta varautumatta jättäminen olisi vielä kalliimpaa. Olemme viime vuosina päättäneet Suomessa merkittävistä satsauksista maalla, merellä ja ilmassa.

Nyt vahvistamme turvallisuutta ja huoltovarmuutta entisestään. Sota haastaa meitä myös energiarintamalla, mutta voimme olla tyytyväisiä politiikkaan, jota keskustan johdolla on jo pitkään harjoitettu: Suomi on pitkällä irtautumisessa saastuttavasta energiasta kohti kotimaisia uusiutuvia ja puhtaita energialähteitä. Kiihdytämme siirtymää vihreään talouteen ja irtaudumme oligarkkien ja sheikkien öljytaloudesta.

Ruoka omasta maasta. Se on itsenäisyyttä pelkistetyimmillään. Samalla se on vastuuta koko maapallosta.

Aina välillä törmään ajatukseen, että ruoka olisi samanlainen hyödyke kuin lenkkarit ja elektroniikka, jotka voidaan tuottaa keskitetysti muutamassa maailmankolkassa ja kuljettaa kuluttajille. Ulkoistetaan viljely sinne, missä kasvukaudet ovat pitkiä, kyllä meillä ostovoimaa riittää.

Tämä kevät osoittaa, että maailma ei toimi niin.

Menossa on ratkaisevan tärkeä kasvukausi.

Venäjä on tehnyt nälästä ja puutteesta kansainvälisen sodankäynnin välineen. Peltoja miinoitetaan. Ukrainan viljasadot eivät pääse satamista ulos. YK:n mukaan kymmenet miljoonat ihmiset ovat vaarassa joutua nälänhätään.

Kuvitelkaa, jos me suomalaiset olisimme nyt vauraana kansana ostamassa ruokamme niiltä markkinoilta, joiden varassa maailman köyhät ovat. Sanon suoraan, että se olisi moraalisesti väärin.

Ruoka omasta maasta edellyttää kannattavaa maataloutta. Tästä valitsee pitkästä aikaa laaja yhteiskunnallinen yksituumaisuus.

Toivottavasti takana ovat nyt ne ajat, kun keskustan naureskeltiin ajavan vain maatalouden asiaa. Viljelijän puolta pitämällä pidämme huolta koko Suomesta, omasta maasta. Viljelijä nähdään osana maamme puolustusta, vihdoinkin.

Olemme vastanneet valtion puolelta tilojen ahdinkoon 300 miljoonan euron paketilla ja ensimmäiset maksatukset ovat jo tileillä.

Nyt on markkinoiden vuoro toimia. Kuluvana keväänä olen tavannut kaupan, teollisuuden ja tuottajien edustajia. Yhteistä ymmärrystä ruokaketjun tärkeimmän lenkin, viljelijän, aseman parantamisesta on löytynyt ja sopimuksia on avattu kesken kauden. Se on oikein, se on hyvä, se on reilua ja isänmaallista.

Odotan, että tämä suunta myös jatkuu. Maa ja metsä kun ovat yksi itsellisyytemme perusta, mitä meillä kansakuntana on.

Sen takia me emme myöskään tahdo oikein sietää sitä, että meitä tullaan muualta opettamaan, miten meidän pitäisi metsiämme hoitaa.

Haluamme, että suomalainen metsä on jatkossakin vahvasti kansalaistemme käsissä. Ihmisten – ei monikansallisten pääomasijoittajien. Ihmisten, jotka tietävät, että metsää omistamalla ei hankita pikavoittoja, vaan istutetaan jotain sellaista, jolla tehdään tulevaisuutta lapsenlapsille. Keskusta seisoo heidän rinnallaan.

Meillä on osaamista ja meillä kykyä elää luonnonvaroista, taitoa elää ihmisiksi luonnon kanssa. Siihen ei tarvita neuvoja Brysselistä, pikemminkin saavat tulla tänne oppimaan. Tarjoamme metsänlaidalla kahvit ja ruisleipää.

Tästä sukupolvien ketjussa syntyneestä luontosuhteesta kumpuaa myös ymmärryksemme siitä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen ovat välttämättömiä tehtäviämme. Tässäkin uskon tekojen ja käytännöllisen ratkaisujen voimaan. Voimme kääntää vihreän talouden ratkaisut työksi ja vientituloiksi koko maassa.

Ystäväni keskustalaiset,

Politiikka on tahdon asia. Mutta vielä enemmän politiikka on tekemistä. Sanojen voimaa, luottamusta tulevaan ja lujaa tahtoa muuttaa sitä, mikä muutettava on.

Tärkeintä on luottamus.

Eduskuntavaaleihin on aikaa alle vuosi. Se on todella vähän. Ennustan, että keväällä 2023 vaalit käydään ennen kaikkea työstä, toimeentulosta ja turvallisuudesta. Edessä ovat luottamusvaalit. Ja silloin tarvitaan luottamusta herättäviä päättäjiä.

Luottamus Keskustaan rakentuu sille pitkälle linjalle, jolla olemme omaa maata, koko maata, kansakunnan eheyttä ja hyvinvointia rakentaneet. Meidän puoleemme on käännytty, kun ajat ovat vaikeat. Niin on vastakin, myös ensi keväänä.

Työtä se vaatii ja sellaisen aatteen, joka ei käy maailman myrskyissä tuuliviirin lailla. Me tarjoamme niitä samoja eväitä, joita suomalaiset ovat tottuneet syömään, kun on työnteon ja talkoiden aika. Keskusta, se kotimainen, on ollut olemassa 116 vuotta.

Työnteko on aloitettava meistä itsestämme. Meidän on kerrottava suomalaisille, yksi kerrallaan mistä puusta keskusta on tehty. Myrskyissä testattu; juuret lujasti suomalaisessa maassa, josta ne eivät irtoa. Se kotimainen.

Keskusta on jatkossa entistäkin selvemmin se juuri, mikä se on. Olemme oma itsemme. Ja se riittää.

Ensi huhtikuussa vaaliuurnille astelee kansa, jolla on oikeus edellyttää poliitikoilta kykyä ratkaista epäkohtia, eikä vain osoittaa niitä.

Menestyäkseen keskusta ei tarvitse naamioita tai sirkustemppuja. Riittää, kun kerromme keitä olemme, mitä ajattelemme ja teemme uutterasti työtä sellaisen Suomen eteen jossa työnteko ja toisista välittäminen kulkevat käsi kädessä.

Teemme työtä sellaisen Suomen eteen, jossa luonnonvarojen hyödyntämisestä kasvava työ ja luonto kulkevat käsi kädessä. Teemme työtä sellaisen Suomen eteen, jossa eri ikäpolvet kulkevat käsi kädessä ja jossa lapsen kädestä pidetään lujasti kiinni.

Rakkaat keskustalaiset. Vielä sana luottamuksesta. Luotan meihin. Luotan lujasti. Luotan että yllätämme Suomen myös tulevissa eduskuntavaaleissa. Keskusta on lujaa tekoa.

Lue seuraavaksi

Suomen Keskusta hakee viestintäpäällikköä
Onko itsenäinen ja vastuullinen viestinnän johtotehtävä sinun unelmasi? Motivoidutko vaihtuvista työpäivistä etkä säikähdä paineita? Haluatko tulla mukaan kehittämään politiikkaa aiempaa myönteisempään ja tulevaisuususkoisempaan suuntaan? Hae Suomen Keskustan viestintäpäällikön tehtävään!
28.6.2022 / Uutiset
Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokous 23. – 24.8. Porissa ja Satakunnassa
Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokous pidetään tiistaista keskiviikkoon 23. – 24.8.2022 Porissa. Kesäkokouksen yhteydessä on kansanedustajien tutustumiskäyntejä ja yleisötapahtumia Satakunnassa.
20.6.2022 / Tapahtumat
Keskustan varapuheenjohtaja Pakarinen: Kokoomuksen uudelleenharkinta erityistalousalueista paikallaan
Keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen on tyytyväinen Helsingin kokoomuslaisen varapormestari Daniel Sazonovin ulostuloon erityistalousalueiden puolesta. Sazonov totesi viikonloppuna Helsingin Sanomissa, että myös Helsinki voisi hyötyä Keskustan esittämästä mahdollisuudesta perustaa erityistalousalueita.
19.6.2022 / Uutiset
EtusivuAjankohtaistaUutisetPuheenjohtaja Annika Saarikon poliittinen linjapuhe puoluekokouksessa