Miksi hallitus toimillaan vain romuttaa luottamusta?
Miksi hallitus rapauttaa luottamusta eläkejärjestelmään?
– Ministeri Purra, te kerroitte aikovanne hyödyntää erilaisia teknisiä järjestelyjä ohjataksenne eläkeleikkausten tuoton valtion budjettiin. Pääministeri Orpo taas lupasi eilen, että ”me emme tee ratkaisuja, joilla puututtaisiin eläkejärjestelmään”. Herää jälleen kerran kysymys, kuka tätä pumppua oikein johtaa.
Näin arvioi Keskustan Mikko Savola, kun eduskunta keskusteli torstain kyselytunnilla hallituksen suunnitelmista leikata eläkkeitä taloustilanteen parantamiseksi.
Savola kysyi sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselta, lisääntyykö eläkeläisköyhyys, jos valtionvarainministeri Riikka Purran suunnitelmat toteutuvat.
– Keskusta on aina puolustanut perusturvaa, kansaneläkettä ja takuueläkettä, Savola huomautti.
Keskustan Anne Kalmari kritisoi hallituksen ideologiaa, joka suosii vain hyväosaisia samalla, kun arjen kustannukset nousevat koko ajan.
– Eikö eläkekatto olisi sellainen oikeudenmukainen toimi, joka leikkaisi nimenomaan hyväosaisilta eläkeläisiltä, Kalmari ehdotti.
Keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen muistutti, että myös nuorten täytyy voida luottaa eläkejärjestelmän pysyvyyteen. Honkosen mukaan se on nyt koetuksella.
– Mitenkä näette nyt nämä väläytetyt kajoamiset meidän työeläkevaroihin perustuslain suojaaman omaisuudensuojan näkökulmasta, Honkonen kysyi oikeusministeri Leena Mereltä (ps.).
Myös Keskustan varapuheenjohtaja Markus Lohi oli huolissaan suunniteltujen eläkeleikkausten vaikutuksesta kansalaisten luottamukseen.
– Voitaisiinko sopia, että yhdessä ponnistellaan sen eteen, että saadaan se, mikä on rikki, eli valtiontalous, kuntoon. Ja sovitaan yhdessä, että ei rikota eläkejärjestelmää, joka meillä on kunnossa?
Ministerit vakuuttelivat, että hallitus ei aio tehdä eläkkeille mitään radikaalia kehysriihessä. Nähtäväksi jää.
Sauli Tervaniemi
Soten kehittäminen on vaihtunut palveluiden hävittämiseen
Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen on kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen käsissä vaihtunut hävittämiseen. Ministeriön sairaalaverkkoselvityksen linjausten myötä työrauha on kadonnut ja peruspalveluministerin hanskat tuntuvat tyystin pudonneen.
Viime vaalikaudella orastavalle alulle saatettu, historiallisesti todella iso uudistustyö on pysähtynyt. Petteri Orpon hallituksen tekemättömyys ja hyvinvointialueiden taloutta kurjistava politiikka aiheuttaa päivä päivältä lisää ongelmia ja kustannuksia suomalaisille.
Sairaaloiden hävittäminen on yksi näkyvä osa politiikkaa, jolla Orpo ja Purra ajavat alas julkisia sote-palveluja ja vievät tavalliselta ihmiseltä palvelut saavuttamattomiin. Keskusta haluaa koko maan puolueena pistää touhulle pisteen.
Suomessa on päästävä hoitoon jatkossakin, ja sairaalan on oltava säädyllisen matkan päässä. Tämä on perusasia, jonka tavallinen ihminen olettaa saavansa maksamansa veroeuron vastineeksi. Päivystystoiminnan keskittäminen uhkaa heikentää ihmisten palveluihin pääsyä, pahentaa ruuhkia, vaikeuttaa ammattilaisten rekrytointia ja siten syventää henkilöstöpulaa ja heikentää hoidon laatua.
Keskusta on mukana koko opposition yhteisessä välikysymyksessä, jossa vaaditaan kokonaisarviota sairaalapalveluiden karsimisen vaikutuksista. Kattava ja palveleva sairaalaverkko on keskeinen turvallisuustekijä, alueellisen tasa-arvon takaaja ja elinvoiman turvaaja. On myös välttämätöntä, että sairaalaverkon tulevaisuudesta käydään avoin keskustelu, johon kaikki suomalaiset voivat osallistua.
Keskusta ei ainoastaan kritisoi, vaan tarjoaa rakentavasti ratkaisuja.
Keskusta on esittänyt kuuden ehdotuksen listan ensimmäisistä toimenpiteistämme. Viimeksi kun sen perään kyseltiin, perussuomalainen ministeri Juuso ei ollut tietävinään koko asiasta.
Oppositiopuolueet ovat esittäneet, että hallitus luopuisi rajuista rahoitusleikkauksista, pidentäisi hyvinvointialueiden alijäämän kattamisaikaa ja myöntäisi osan ensi vuodelle tulevasta jälkirahoituksesta jo tänä vuonna, siirtäisi matkakustannusten rahoituksen Kelalta hyvinvointialueille ja suitsisi vuokratyövoiman käyttämistä.
Hallitukselle ratkaisulinja ei kelpaa, joten oppositiolle ei ole jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin käyttää opposition kovinta keinoa, eli välikysymystä.
Terhi Peltokorpi
Hallitus kippaa kotouttamisen maksut kunnille
Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus on tekemässä kuntien veronmaksajista maahanmuuttajien kotouttamisen maksajia. Perussuomalaiset markkinoivat eduskunnalle annettua kotouttamisen uudistusta maahanmuuton kiristyksenä. Kyseessä on kuitenkin vain valtion budjettikirjan pienehkö säästötoimi, jossa kustannuksia kaadetaan valtiolta kuntien maksettaviksi.
Hallituksen suunnitelma on vastoin henkeä, jota Suomessa on pitkään toteutettu kuntien ja valtion rahoituksen vastuunjaosta. Hallituksen esityksessä kuntien tehtävät eivät vähene, mutta rahaa ne saavat vähemmän lakisääteisten tehtävien hoitoon.
Hallitus aikoo toteuttaa säästönsä lyhentämällä kunnille kiintiöpakolaisista maksettavan korvauksen aikaa. Tähän mennessä kunta on saanut kiintiöpakolaisista korvausta neljä vuotta, hallituksen linjauksella jatkossa kunnille maksetaan vain kolmesta vuodesta. Kansainvälistä suojelua saavien ja tilapäistä suojelua kotikunnassaan saavien korvaus kunnille lyhenee kolmesta vuodesta kahteen vuoteen.
Kunnille pakolaisista maksettava korvaus on tarkoitettu pakolaisen kotoutumista edistäviin toimiin, kuten vaikkapa kielikoulutukseen. Uudet velvoittavat elementit kotoutujalle olisivat ottaa itse asioista selvää tai maksaa sakkomaksua käyttämättä jääneestä palveluajasta.
Esityksen ongelmallisuus myönnetään jopa hallituksen omassa esityksessä. Hallituksen omassa tekstissä todetaan, että ”korvausajan lyhentäminen voisi kunnissa todennäköisesti johtaa maahanmuuttajien kotoutumisen ja työllistymisen heikentymiseen, koska kotoutumistoimet tutkitusti edistävät kotoutumista ja ovat kannattavia erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa.”
Hallitus siis myöntää, että kiintiöpakolaiset ja suojeltavat pakolaiset luultavasti kotoutuvat entistä heikommin tämän muutoksen jälkeen. Silloin herää kysymys, onko lakia valmistelleiden perussuomalaisten tavoite tehdä uudistus, joka johtaisi epäonnistuneeseen kotouttamiseen?
Keskustan mielestä koko muun läntisen Euroopan tavoin myös Suomi tarvitsee maahanmuuttoa paikkaamaan vuosi suosilta pahenevaa työntekijäpulaa. Siitä on alkanut tulla jo pysyvä este Suomen tarvitsemalle talouskasvulle. Asian näkevät samoin myös elinkeinoelämän ja yrittäjäjärjestöjen edustajat. Vain hallitus tuntuu oleva eri mieltä, vaikka se näillä toimillaan tulee samalla itse leikanneeksi talouskasvun ituja.
Maahanmuuttajien kotoutuminen on työllistymisessä keskeisessä asemassa. Kotouttamisen epäonnistuminen, johon hallituksen esitys voi johtaa, kävisi julkiselle taloudelle hyvin kalliiksi.
Parasta kotoutumista olisi työnteko, jota kautta maahanmuuttaja oppisi tehokkaimmin kielen sekä pystyy kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotouttamisessa velvoittavuutta voidaan lisätä, mutta sen pitäisi liittyä hyvän kotoutumisen kannalta tärkeiden sisältöjen opiskelemiseen ja omaksumiseen.
Timo Portaankorva
Sivistynyt käytös ei ole wokea
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko toteaa Suomenmaa-lehden kirjoituksessaan, että omien sanojen etukäteisharkinta ei ole hyssyttelyä. Myöskään yhteiskunnan rakenteiden ja järjestelmien puolustaminen ei ole noloa. Saarikko muistuttaa, että hänelle se on keskustalaisuutta ja vielä enemmän suomalaisuutta.
Saarikko listaa kirjoituksessaan perussuomalaisten poliitikkojen viime aikojen lausuntoja, joissa toinen toisensa perään moititaan suomalaisen järjestelmän mädännäisyyttä, ketkumaisuutta, vasemmistolaisuutta tai mafiamaisuutta. Rankoissa kommenteissa osansa saavat niin ministeriöt, julkisen palvelun radioyhtiö kuin kirkkokin.
Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran mielestä pohjoismaisen yhteiskuntamallin ytimeen kuuluva solidaarisuus on vasemmistolaista. Keskustan Saarikko pohtii näkemyksen ilmeisesti tarkoittavan sitä, että ajatus heikomman kannattelusta on perussuomalaisten mielestä tullut tiensä päähän.
Saarikko arvioi, että kysymys on järjestämällisestä instituutioiden romuttamisesta. Silloin yksilöt ja heidän mielipiteensä voivat nousta tilalle. Kuka rajuimmin sanoo, se vasta rohkein on.
Saarikko kuitenkin toivoo, että itse kukin miettisi, pitääkö kaikki mieleentuleva aina sanoa ääneen. Hän kysyy, yhdistetäänkö vai jaetaanko sanomisilla. Nimitteleekö vai hakeeko vuorovaikutusta? Repiikö vai rikkooko? Syyllistääkö vai esittääkö ratkaisun? Kunnioittaako toista ihmistä?
Saarikko myös muistuttaa, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Jos, kun ja vaikka on vapaus sanoa asioita, sitä pitää myös käyttää vastuullisesti ja isänmaallisesti. Mieluummin rakentaen kuin repien.
Lue Saarikon koko teksti tästä linkistä
Lue seuraavaksi
Suomen Keskusta r.p.
Apollonkatu 11 a, 00100 Helsinki
puh. 050 388 0000
puoluetoimisto@keskusta.fi
Part of
