Poliisin voimavaroista on viime viikkoina käyty keskustelua, jossa asiallisten kysymysten lisäksi on esiintynyt tarkoitushakuista hämmentämistä. Asioita on syytä selventää.
Ensinnäkin, poliisia tarvitaan koko Suomessa. Tämä on huomioitava niin poliittisessa kuin poliisijohdon omassakin päätöksenteossa. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, poliisin läsnäolosta haja-asutusalueilla ja maaseudulla on pidettävä erityistä huolta voimavaroja kohdennettaessa.
Toiseksi, poliisin voimavaroja on viime vuosina lisätty, ei vähennetty. Poliisien määrän kasvu lasketaan sadoissa, ja ensi vuodelle ehdotettu rahoitustaso on kymmeniä miljoonia euroja korkeampi kuin vuoden 2019 talousarviossa.
Oikeutettu kysymys kuuluu, miksi korotettu rahoitustaso ei turvaa poliisien korotettua määrää. Menevätkö eduskunnan myöntämät eurot sinne, minne ne on tarkoitettu? Yli hallitus-oppositiorajan yhteistuumin päätetyt lisäpanostukset on suunnattava kaikkein tärkeimpään: poliisin läsnäoloon tasa-arvoisesti kautta Suomen.
Kolmanneksi, hämmästelen etenkin Kokoomuksen politikointia tässä asiassa. Se on kivien heittelemistä lasikaapissa.
Poliisien määrää väheni voimakkaasti juuri Kokoomuksen vahtivuorolla, koko 2010-luvun ensimmäisen puoliskon. Tällä vaalikaudella poliisien määrää on taas lisätty tuntuvasti.
Poliisi on yhteinen turvamme. Turvallisuudestamme huolehtiminen edellyttää yhteistyötä yli vaalikausien ja puoluerajojen. Tähän työhön Keskusta on sitoutunut.