Kirjoitan tämän levollisin mielin raskaiden viikkojen jälkeen.
Kuluneet kahdeksan päivää ovat herättäneet oikeutettuja kysymyksiä. Pohjimmiltaan olemme joutuneet kysymään itseltämme ja toisiltamme, ovatko hallituspuolueiden maailmankuvat sovitettavissa yhteen.
Keskusta on lopulta vastuunkannon puolue. Hallitustyöskentely on vastuullisimpia tehtäviä, joissa politiikan tekijä saa palvella. Tuossa työssä on tunnettava keskinäistä luottamusta ja arvostusta.
Näitä asioita olemme yhdessä etsineet. Siemen on löytynyt, keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen kasvua on varjeltava. Päätöksiä on pystyttävä tekemään, jotta suomalaisten työ ja toimeentulo rakentuvat kestävälle pohjalle.
Nyt saavutettu ratkaisu hallituksen puoliväliriihestä on kompromissi. Puolueiden rajoja koeteltiin. Se ei ole täydellinen, se ei ole juuri sellainen, jonka keskusta olisi halunnut. Mutta sekin kuuluu demokratiaan. Yksin ei voi päättää. Eri hallituskumppaneiden kanssa on mahdollista saada erilaisia uudistuksia tehtyä.
Omista perusarvoista emme kuitenkaan voineet tinkiä. Olennaista on, että neuvottelutuloksen turvin saadaan Suomen velkaantuminen hallintaan ja Suomi koronakriisin jälkeen kasvun ja uudistumisen tielle.
Saimme pitkän väännön jälkeen sovittua polusta, jolla kehyksiin palataan. Kehysmenettely ei ole keskustalle itseisarvo, mutta meille se on julkisen talouden ankkuri ja yhteisten veroeurojemme turva, josta emme voineet luopua.
Lopulta arviossani painoi paitsi pääministerin selkeät vastaantulot, myös se, että Suomi ansaitsee näinä aikoina toimintakykyisen hallituksen. On aika sotia ja on aika sopia.
Minun johtamani keskusta kantaa vastuunsa, ja tulee jatkossakin huolehtimaan veronmaksajien ja yrittäjien edusta. Puolustamme kotimaista energiaa ja suomalaista omistusta.
Koko hallitustaipaleen ajan on ollut nähtävissä, että Keskustalla ja muilla puolueilla on erilainen käsitys erityisesti menojen ja tulojen tasapainosta, valtiontalouden hoidosta, yrittäjyyden ja elinkeinoelämän merkityksestä sekä Suomen uudistamisen tarpeesta.
Periaatteelliset ristiriidat ja väännöt näissä asioissa tulevat jatkumaan, mutta uskon, että myös yhteistä on näiden keskustelujen jälkeen mahdollista rakentaa.
Miksi neuvottelut olivat näin vaikeat? Jos ideologista liimaa ei ole, miksi ei vain lähdetty?
Keskusta on aina korostanut yhteistyön merkitystä. Olemme kyenneet tekemään yhteistyötä niin oikealle kuin vasemmalle.
Keskustan ja SDP:n yhteistyöllä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa arvokas historia. Olemme rakentaneet suomalaisten etuus- ja palvelujärjestelmän pitkälti punamultavoimin.
Nyt pitää kysyä, voiko sillä meidän sukupolvemme aikana olla myös arvokas tulevaisuus.
Suomi on maailman mukana nyt koko ajan muuttuvassa tilanteessa. Yhteistyömme on nyt sen edessä, että rakennettu hyvinvointiyhteiskunta pystytään ylläpitämään.
Yhteinen tehtävämme tässä ajassa on luoda kestävää kasvua ja vahvistaa julkista taloutta. Että huomisenkin sukupolvet voivat uudistaa ja ylläpitää suomalaisten hyvinvointia.
Siksi emme antaneet periksi, siksi halusimme sopia.