Leppä ja Pylväs: Suomalainen valitsee, syödäänkö jatkossa puhdasta ruokaa

Suomalainen maatalous ja elintarviketuotanto painiskelee tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa. Maatilat ovat syvässä talousahdingossa vaikeiden luonnonolosuhteiden, markkinamuutosten ja tukijärjestelmän maksuaikataulumuutosten seurauksena. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa ruuantuotannon kannattavuus ja kilpailukyky ovat jääneet sivurooliin. Taloustiedot myös maataloustuotantoa jatkojalostavan elintarvikesektorin osalta ovat huolestuttavia. Euroopan talouspakotteet ovat iskeneet tuskaisen rajusti suomalaiseen elintarvikesektoriin. Helpotusta ei ole luvassa. Talouspakotteet Euroopan ja Venäjän välillä jatkuvat, joten pakotteiden poistuminen ei nosta elintarviketuotannon kannattavuutta lähiaikoina.

Puhdas elintarviketuotanto ja elintarvikkeet ovat meille suomalaisille itsestäänselvyys. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta. Suomessa maataloudella on pitkään ollut tavoite tuottaa entistä puhtaampaa ja laadukkaampaa raaka-ainetta suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Tähän työhön viljelijämme ovat olleet sitoutuneita ja ylpeitä laadukkaasta tuotannostaan. Tämä puhdas laatutuotanto on kustannuksiltaan kalliimpaa kuin tehokkaasti tuotettu bulkkituotanto massamarkkinoille. Nykyiseen hyvään laatutasoon suomalaisella maataloudella ei ole enää varaa.

Kotimaisilla huomattavasti muuta Eurooppaa tiukemmilla laatukriteereillä tuotetuilla elintarvikkeilla täytyy olla korkeampi hinta. Tämä johtuu tiukemmasta laatu- ja hygienialainsäädännöstämme. Laatutuotannolle maksettavalla laatulisällä saamme säilytetty suomalaisen elintarviketuotannon. Toinen vaihtoehto on, että laskemme laatutasomme muun Euroopan tasolle.

Suuri joukko hygieniaan, eläinten hyvinvointiin ja ympäristönsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä pitäisi tällöin purkaa. Salmonella, sikojen häntien typistämiset, nokattomat kanat, moninkertaiset eläinten lääkekäytöt ja monet muut Euroopan ja muun maailman edullisen alkutuotannon lieveilmiöt olisivat tulevaisuudessa osa kotimaista elintarviketuotantoa. Valinta on suomalaisten. Olemmeko valmiita maksamaan laadukkaasta elintarvikeketjusta vai halvasta löyhemmillä laatukriteereillä tuotetusta ruuasta, jossa laatu, hygienia ja eläinten hyvinvointi ja kansanterveys ovat toisarvoisia asioita halvan hinnan sijaan.

Me haluamme, että Suomi säilyttää korkean kotimaisten elintarvikkeiden laadun. Tämä edellyttää, että myös viljelijät saavat markkinoilta hinnan, jolla kannattava ruuantuotanto on mahdollista. Markkinoiden pitää toimia aidosti yhteisillä pelisäännöillä. Ruokaketjun tulee olla nykyistä paremmin tasapainossa ja julkisessa ruokailussa käytettävältä ruualta pitää vaatia Suomen tuotantokriteereitä.

Kustannuksia voidaan alentaa myös turhaa hallinnollista sääntelyä karsimalla. Hallitus on ripeästi puuttunut moneen maataloutta tiukalla normituksella piinanneeseen kohtaan. Olemme muuttaneet nitraattiasetusta, kohtuuttomia tukileikkauksia sekä monia muita maatalouden kustannuksia lisääviä normeja. Myös luvitukseen ja elintarvikkeiden jatkojalostukseen on tehty kevennyksiä. Näiden vaikutukset ovat hitaampia, mutta koko alan kannalta äärettömän tärkeitä.