Markus Lohi: Sähköverkkojen investointiaikataulu tarkasteluun – pääsyy suuriin hinnankorotuksiin

– Sähköverkkojen pitoaika on 40 – 50 vuotta. Siksi verkkojen uusimiseen käytettävissä olevaa aikaa tulisi jatkaa noin 30 vuoteen.

Lohen mukaan ongelma on sääntelymalli, jossa tuottoprosentteja on nostettu jotta saadaan riittävästi kerättyä rahaa lain edellyttämässä 15 vuodessa tehtäviin investointeihin.

– Jos investointiaikoja jatketaan, tuottoprosentti voi olla alhaisempi, jolloin hinnankorotuspaine kuluttajille on alhaisempi. Tällöin nykyisen kaltaisia korkeita hinnankorotuksia ei voisi eikä tarvitsisi tehdä. Nyt pääomasijoittajan näkökulmasta kannattaa investoida maksimimäärä, jotta saadaan otettua mahdollisimman paljon varmaa, markkinatilanteeseen ja monopoliliiketoimintaan nähden, korkeahkoa tuottoa.

Energiavirasto esittää 3.3.2016 työ- ja elinkeinoministeriölle toimittamassaan selvityksessä harkittavaksi kahta sähkömarkkinalainsäädännön kehittämistoimenpidettä.

Sähkön siirtohinnalle voitaisiin määrittää kohtuulliseksi katsottava enimmäisprosentti kertakorotuksen keskimääräiselle suuruudelle. Lisäksi olisi määritettävä vähimmäisaika korotusten toistumisvälille. Lisäksi virasto esittää pohdittavaksi verkkopalvelumaksuina perittävien tulojen riittävää kohdentamista investointeihin ja muuhun verkkotoiminnan kehittämiseen.

Lohen mukaan näitä keinoja on syytä harkita, mutta ne ovat riittämättömiä eivätkä puutu todelliseen ongelmaan. Siksi jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös (sähkömarkkinalain 119§) on otettava tarkasteluun ja määräaikoja jatkettava, jotta emme tee kansantaloudellista vahinkoa kohtuuttoman tiukoilla määräajoilla.

– Verkkojen toimintavarmuudesta ei tule tinkiä, mutta järkevä siirtymäaika on välttämätön.