Selvityksessä painotetaan aivan oikein Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä. Yhteistyön korostaminen myös mahdollisen Nato-jäsenyyden harkinnassa on tärkeä asia. Viime kädessä maat kuitenkin päättävät itse ratkaisuistaan.
Erityisen osuvana pidän arviota: ”Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille.”
Pienen maan ei pidä muuttaa strategiaansa muuta kuin painavin perustein. Tämäkään selvitys ei anna syitä muuttaa hallitusohjelman linjauksia, joiden mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomen kannattaa pitää tämä liikkumatila itsensä käsissä.
Jatkoa silmällä pitäen keskustelussa on tärkeää arvioida myös Naton viidennen artiklan tuomia velvollisuuksia, ei vain sen tuomaa turvaa. Toivon, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voidaan käydä asiallista ja vakavaa keskustelua.