Pienen kansan turvallisuus rakentuu muutosten ymmärtämisestä

Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti. Maamme tunnetaan rauhanrakentajana. Asemaamme ei liity arvailuja eikä epäilyjä: olemme Pohjoismaa ja Euroopan Unionin jäsen, emme kuulu sotilasliittoon ja toteutamme kumppanuutta Naton kanssa. Suomella on hyvät suhteet joka ilmansuuntaan ja kaikkien kanssa.

Uudet uhat lisäävät keskinäisriippuvuutta

Perinteisten uhkien rinnalle ovat nousseet uudenlaiset uhat. Keskinäisriippuvuus on kasvanut, ja kaukaisistakin asioista on tullut läheisiä. Ilmastonmuutos kertoo olennaisen keskinäisriippuvuudesta. Terroriin, pakolaiskriiseihin ja kyberuhkiin vastataan kansainvälisellä yhteistyöllä. Ulkopolitiikalla on lisäksi yhä kiinteämpi yhteys talouteen ja toisin päin.

Suomen ulkopolitiikan keskeisenä tavoitteena on vahvistaa Pohjois-Euroopan, arktisen alueen ja Itämeren alueen turvallisuuspoliittista tasapainoa ja vakautta. Pohjoinen vakauspolitiikka on tärkeää koko Euroopalle ja laajemminkin. Suomi ja Ruotsi sotilasliittoon kuulumattomina ja keskinäistä yhteistyötä tiivistävinä maina ovat toimineet ja toimivat vakauspolitiikan rakentajina.

Nämä maat ovat ilmoittaneet pitävänsä toisensa ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspoliittisista aikeistaan, esimerkiksi Nato-jäsenyyden hakemisesta. Ruotsissa keskustellaan aiheesta aktiivisesti, mutta eipä sielläkään jäsenyyden hakeminen ole ajankohtaista. Keskusta antaa tukensa Suomen ja Ruotsin tiivistyvälle turvallisuuspoliittiselle yhteistyölle niin kuin laajemminkin pohjoismaiselle yhteistyölle.

Suomen jatkettava sillanrakentajana eri suuntiin

Suomi on sillanrakentaja, arvostettu Etyk- ja Etyj-maa. Vastakkainasettelun kärjistyminen Venäjän ja lännen välillä on paitsi vaarallista myös erityisen vahingollista Suomelle. On noustava liennytyksen tielle. Ukrainan ja Syyrian kriisit on ratkaistava poliittisin keinoin. Suomen on osaltaan ponnisteltava Eu:n toimintakyvyn palauttamiseksi rauhaan liittyvissä ydintehtävissä kuten myös pakolaiskriisin hallitsemisessa.

Suomen on jatkossakin hoidettava Venäjä-suhteitaan myös suoraan kahdenvälisesti. Presidentti Niinistö on toiminut tukea ansaitsevalla tavalla Suomen idänpolitiikassa näinä kriittisinä aikoina. Sama koskee suhteitamme Yhdysvaltoihin.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset YK-rauhanturvaajat maailmalle, Suezille. Alkoi tuloksellinen kriisinhallintahistoriamme. Se ei saa katketa eikä menettää merkitystään.

Globaaliin työhön tarvitaan poikkihallinnollisia ratkaisuja

Suomella on hyvät edellytykset olla varteenotettava tekijä globaalien ongelmien ratkaisemisessa kuten äärimmäisen köyhyyden nujertamisessa sekä ruoan riittävyyden ja puhtaan veden turvaamisessa. Nyt tarvitaan käytännönläheistä ongelmanratkaisukykyä, varsinkin kun voimavarat vähenevät. Ollaksemme aikaansaava rauhanrakentaja meidän on yhdistettävä sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta, kehityspolitiikka, humanitaarinen avustustoiminta ja perinteinen rauhanvälitys toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kehitysmäärärahojen leikkaaminen on valitettavaa. Tärkeää on pysyttää 0.7 prosentin tavoite voimassa. Arvokkaan kansalaisjärjestöjen toiminnan ja perinteisen kehitysyhteistyön ohella on löydettävä uusia rahoituslähteitä. Yksityisen yritystoiminnan osallistaminen kehitystyöhön vahvistaa kehittyvien maiden taloutta. Finnfundin kaltaiset instrumentit mahdollistavat merkittävien työpaikkoja luovien ympäristö- ja energiahankkeiden toteuttamisen.

Suomen ulkopolitiikkaa on vankistanut pyrkimys laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen yli hallituksen ja opposition rajan. Selontekotyön tavoitteeksi kannattaa asettaa se, että myös tulevat turvallisuus- ja ulkopoliittiset linjaukset hahmotellaan yhdessä hallituksen ja opposition kesken täällä eduskunnassa.