Puheenjohtaja Juha Sipilän puhe Keskustanuorten 70 -vuotisjuhlassa

Keskusta Uutiset
Keskusta Uutiset

Keskustanuorten 70-vuotisjuhlaillalliset Vanhalla ylioppilastalolla 5.12.2015

Suomen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä

(muutosvarauksin)

Arvoisat juhla

vieraat

Hyvät keskustalaiset ja nuoret

Suomen Keskustan puolesta onnittelen 70-vuotiasta nuorisojärjestöämme.

Keskustanuorten historia on kiinteä osa itsenäisen Suomen historiaan ja sen murrosvaiheita

Keskustelu nuorisojärjestön tarpeesta virisi jo ennen toista maailmansotaa. Sanoista tekoihin päästiin kuitenkin vasta vuonna 1937, jolloin perustettiin Maalaisliiton ylioppilaat. Maaseudun Nuorten Liitto perustettiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945.

Puolue oli perustettu jo lähes 40 vuotta aikaisemmin. Aatteellinen oppi-isä Santeri Alkio nimittäin vieroksui poliittiseen toimintaan osallistumista liian varhaisella iällä. Hän näki vaaran, että nuori kasvaa siinä täyteen ”mitä pelottavimpia ennakkoluuloja toisiaan vastaan”.

Alkio kavahti jyrkkiä puoluetaisteluja, vaikka joutuikin niihin nuoren Maalaisliiton tärkeimpänä johtajana ja sanomalehtimiehenä osallistumaan. Päiväkirjoissaan hän valitteli sitä, miten likaisia varsinkin kokoomuksen vaalikampanjat hänen mielestään olivat itsenäisen Suomen alkuaikojen vaaleissa.

Puoluetoiminnan sijaan Alkio kannusti nuorta väkeä nuorisoseurajärjestöön. Siitä Alkio loi voimakkaan kasvatusjärjestön, joka kannusti nuoria itsenäiseen ajatteluun ja itsekasvatukseen. Nuorisoseuroissa opeteltiin yhteistyötä, näyteltiin, laulettiin, kirjoitettiin, pidettiin puheita, minkä jälkeen iltamien ohjelmassa saattoi olla tanssin vuoro. Siinä sivussa opittiin pitämään kokouksia ja järjestämään tapahtumia.

Alkio kannusti ennen muuta itsenäiseen ajatteluun ja ottamaan itse selvää asioista. Tämä pätee erinomaisesti tänäkin päivänä. Hyvän ihmisen ja kunnon kansalaisen ihanne sopii ohjenuoraksi kaikille, missä tahansa sitten toimimmekin. Tässä Alkio asetti riman korkealle.

Hyvä juhlayleisö

Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit 1945. Silloin oli menossa vielä sotatoimet Lapissa saksalaisia vastaan. Suomen suunnasta käytiin näissä vaaleissa ja vuosia sen jälkeen kova taistelu. Maalaisliitossa ymmärrettiin, että tuota taistelua käytiin myös nuorten sieluista. Näin aika ja ajatukset kypsyivät ja nuorisojärjestö perustettiin runsaat kolme kuukautta noiden murrosvaalien jälkeen Salossa 30.6.1945. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Johannes Virolainen, vahva aatteellinen linjanvetäjä, joka aloitti pitkäjänteisen työn Maalaisliiton muuttamiseksi yleispuolueeksi.

Eikä niitä Alkion ajatuksiakaan hylätty. Ensimmäisten vuosikymmenten Maaseudun Nuorten Liitto oli vahva kulttuurijärjestö, jonka tilaisuuksissa näyteltiin, laulettiin, urheiltiin ja pidettiin puheita, kuten nuorisoseuroissa. Järjestön toiminnan painopiste siirtyi politiikkaan vasta 1960-luvulla suurten ikäluokkien varttumisen myötä.

Politisoituminen vaikutti myös nuorisojärjestön suhteessa emopuolueeseen. Nuoret halusivat kulkea edellä ja olla piikki puolueen lihassa. Keskustanuoret nostivat ympäristökysymyksen vahvasti esiin 1960–70 –lukujen taitteessa. Syntyi Vihreämpään yhteiskuntaan -ohjelmajulistus. Se oli puolueen sisällä ensimmäinen linjanveto näissä kysymyksissä. Nuoret lähtivät myös innolla mukaan keskustan sisäisiin linjataisteluihin niin sanotun K-linjan puolesta. Aatteellisessa keskustelussa palattiin Paavo Väyrysen johdolla jälleen kerran Alkioon.

Aatteellisen keskusteluun virittelyyn oli syytä. Keskustapuolue kärsi vuoden 1970 vaaleissa pahan tappion. Puolueelle veikattiin auringonlaskua. Tämän päivän katsannossa 1970-luvusta tuli kuitenkin ratkaiseva käännekohta. Keskustanuorten toimintaan tuli joukoittain innokkaita nuoria. Voidaan puhua keskustanuorten loistavasta sukupolvesta, jonka edustajia näen täälläkin useita. Mainitsen vain nimet Risto Volanen, Esko Aho ja Matti Vanhanen, keskustanuorten puheenjohtajat vuosilta 1970–1983.

Itse liityin Keskustanuorten toimintaan Kainuussa 70-luvun lopulla Esko Ahon ollessa puheenjohtajana. Muistan esimerkiksi piirikokouksen Puolangalta. Siellä me keskustanuoret ajoimme voimalla Hannu Kemppaista kansanedustajaehdokkaaksi. Puheenjohtajakirjeitä olen saanut myös Matti Vanhaselta.

Tämä keskustanuorten loistava sukupolvi tuki 1980-luvulla puheenjohtaja Paavo Väyrysen ja puoluesihteeri Seppo Kääriäisen työtä keskustan ohjelman ja politiikan uudistamiseksi. Työ kruunattiin vuoden 1991 vaaleissa, joissa Suomen Keskusta nousi maan suurimmaksi puolueeksi edellisenä vuonna puheenjohtajaksi valitun Esko Ahon johdolla.

Keskustanuoret ovat tämän jälkeenkin kasvattaneet merkittäviä vaikuttajia suomalaiseen yhteiskuntaan eri aloille. Jotkut ovat päätyneet toimittajiksi, jotkut kunnanjohtajiksi, jotkut liike-elämään, mutta monet ovat jatkaneet politiikassa. Ja ovatpa keskustanuoret kasvattaneet myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan keskustalaisen EU:n komissaarin. Timot Toropainen ja Laaninen pitävätkin kuulemma Olli Rehnin palkkaamista keskustanuorten kansainvälisten asioiden sihteeriksi fiksuimpana päätöksenään keskustanuorissa.

Järjestön lasikaton puhkaisi Anu Vehviläinen, joka valittiin ensimmäisenä naisena keskustanuorten puheenjohtajaksi vuonna 1989. Sen jälkeen saatiinkin odottaa neljännesvuosisata, kunnes Hilkka Kemppi voitti puheenjohtajavaalin tänä syksynä. Onnittelut siitä!

Voin rehellisesti sanoa, että olen kokenut hyvin mieluisaksi yhteistyön keskustanuorten puheenjohtajien kanssa. Meillä on ollut erinomaisen fiksuja puheenjohtajia. Hilkka on haastanut minua koulutuksen leikkauksista. Teppo haastoi ulkopolitiikan kysymyksissä minun lisäksi puolueemme kunniapuheenjohtajaa. Teppo myös löysi mainion kompromissin puolueen energiapoliittiseen linjaukseen. Kurvisen Antti haastoi joka toisessa kokouksessa aggressiivisempaan oppositiopolitiikkaan. Näin toivon teidän toimivan jatkossakin. Haastakaa emopuoluetta.

Tepolle lupasin myös, että Kenubiilin polttoaine vaihtuu vielä ennen seuraavia vaaleja biokaasuksi. Lupaamani palaveri tästä asiasta Kesärannassa tullaan pitämään. Muun muassa tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että puolueen toiminnassa on myös insinöörejä. Kenubiilikään ei kulkisi ilman insinöörejä.

Arvoisat keskustanuoret

Haluan jättää teille lopuksi muutaman viestin. Mieleeni tulee viisi punktia.

Ensimmäisenä valmistumisesta. Rohkeus ja usko omiin kykyihin ovat suurimmillaan opintojen päättymisen vaiheessa. Iän mukana tulee liikaakin realismia. Olen tykännyt työskentelystä nuorten kanssa. Tämän vuoksi olen halunnut aina pitää huolen, että omassa tiimissäni on mukana riittävästi nuoruuden mukanaan tuomaa intoa ja ennakkoluulottomuutta. Mutta valmistumisen kynnyksellä nämä innostavat työt ja politiikka vievät mukanansa. Ensimmäinen viestini teille on, että kiinnostavista yhteiskunnallisista tehtävistä huolimatta valmistukaa ja hoitakaa opintonne loppuun.

Toinen punkti sisältyy Alkion varoituksiin. Poliittinen nuorisojärjestö ei saa olla ahdas karsina, jossa opetellaan vuosikymmenestä toiseen samat fraasit, vaikka ne olisivat Alkion sitaatteja. Sukupolven toisensa jälkeen on opeteltava ajattelemaan itsenäisesti.

Kolmas punkti koskee Alkion oppia politiikan moraalista ja menettelytavoista. Kun kansalaissota syttyi tammikuussa 1918, kansanedustaja Alkio joutui piileskelemään punakaartien valtaamassa Helsingissä ja pelkäämään henkensä puolesta. Hän teki päiväkirjassaan tiliä poliittisesta toiminnastaan ja totesi, että ”ei ole yhtäkään vilpillisyyden rikosta omallatunnollani puolue-elämästä”. Siinä on mitta, jolla voimme itse kukin mitata oman toimintamme kestävyyttä.

Elämme keskellä syvää murrosta, joka koettelee niin ulkoista kuin sisäistä turvallisuuttamme. Pakolaiskriisi ravistelee paitsi Euroopan Unionin yhteisen arvopohjan kestävyyttä ja myös oman yhteiskuntamme kykyä ottaa vastaan suuri joukko vierasta kieltä puhuvia, toisenlaisesta kulttuuripiiristä tulevia ihmisiä.

Tässä tilanteessa on äärimmäisen tärkeää ja velvoittavaa tehdä puoluetyötä tavalla, joka keskittyy rakentamiseen repimisen sijasta. Digiaika antaa mahdollisuuden kaikille sanoa mitä ajattelee ja levittää sanomansa silmänräpäyksessä tuhansien ihmisten nähtäväksi. Toivon, että politiikassa mukana olevat pitäisivät tästä huolimatta ajattelemisen ja sanomisen järjestyksen oikeana eli ajattelisivat ensin mitä sanovat ja sanoisivat vasta sitten.

Pääministeripuolueena keskustalla on tässä erityinen vastuu. Meidän tulee puolustaa politiikkaa. Se tarkoittaa myös kilpailijoiden kunnioittamista. Kaikilla puolueilla on oma tärkeä tehtävänsä demokratiassa. Asiassa voimme ja pitää olla tiukkoja, mutta ihmisyysaatteemme mukaisesti meidän on kunnioitettava ihmisiä, missä puolueessa he sitten toimivatkin.

Neljäs pointtini on yhtä aikaa varoitus ja kehotus: säilyttäkää itsenäisyytenne suhteessa puolueeseen. Älkää ryhmittykö minkään yksittäisen kuppikunnan tueksi, jos niitä alkaa syntyä. Puoluejohtoa ja puoluetta pitää ja saa arvostella, jos ja kun aihetta ilmenee. Toivon vain, että arvostelu perustuu tarkistettuihin tosiasioihin. Lööppien perässä ei kannata juosta.

Viides ja tärkein pointtini on, että pitäkää huolta puolueen uudistumis- ja uudistamiskyvystä. Sekin on Alkion oppi. Minulle Alkio on ennen kaikkea intohimoinen uudistaja – edistyksen lipun kantaja. Hän oli ennen kaikkea uudistusmielinen ajattelija ja poliitikko, joka ruoski ankarasti niin poliitikkojen kuin pappienkin vanhoillisuutta.

Uudistumisen kykyä tarvitaan erityisesti tällaisena murrosaikana, kun taloutemme on kriisissä. Meidän on löydettävä uusia ratkaisuja yhteiskuntamme polttaviin ongelmiin kuten työttömyyteen, syrjäytymiseen ja osattomuuteen.

Kirjoitimme viime keväänä hallitusohjelmasta uudistusohjelman, jonka toteuttamisessa riittää urakkaa koko vaalikaudelle. Nuorten tehtävä on katsoa pidemmälle. Siksi kannustan teitä vahvasti mukaan puolueen periaateohjelman uudistustyöhön.

Edellä varoittelin, että nuorisojärjestö ei saa olla paikka, jossa opetellaan ulkoa tiettyjä fraasia. Silläkin uhalla päätän yhteen Urho Kekkosen sitaattiin. Näin hän sanoi puhuessaan Maaseudun Nuorten Liiton suvijuhlilla Torniossa kesäkuussa 1954:

”Muistakaa, nuoret, teille ei ole olemassa kauniimpaa sanaa kuin tulevaisuus, ei innoittavampaa sanaa kuin tulevaisuus, mutta ei myöskään velvoittavampaa sanaa kuin tulevaisuus. Se on nuorten sana, se on nuorten tunnus, se on toiveiden sana, se on rohkeuden sana. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat omaan tehtäväänsä, omaan kutsumukseensa, ja jotka jo nuoruutensa vuosina valmistautuvat, voidakseen kunnialla tehtävänsä täyttää. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka näkevät edessä olevien vuosien vastukset, mutta jotka tietävät rohkeudellaan ja intomielellään voivansa voittaa vastoinkäymiset.”

Tulevaisuus on teidän hyvät nuoret. Vielä kerran onnittelen teitä ja hauskaa iltaa kaikille!

Lue seuraavaksi

Keskustan keskikesän podcastin aiheena on työ ja työn tulevaisuus koronakriisin jälkeisessä Suomessa. Keskustelemassa elinkeinoministeri Mika Lintilä sekä Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.
10.7.2020 / Podcast
Keskustan Elsi Katainen neuvotteli sovun EU:n maatalouspolitiikkaan
Neuvotteluratkaisu tuo varmuutta suomalaisille viljelijöille, ruokasektorille ja tietenkin kuluttajille seuraavaksi kahdeksi vuodeksi 2021-2022. Päätökseen sisältyy myös Etelä-Suomen kansallisen tuen jatko nykytasolla siirtymäkauden ajan.
30.6.2020 / Uutiset
Keskustalaiset löysivät teemoja, joilla parantaa kaupungin ja maaseudun välejä
Tasa-arvoinen aluekehitys, toimivat liikenne- ja viestintäyhteydet, vahva työllisyys ja yrittäjyyden edellytykset sekä suomalaisen ruoka tekevät keskustalaisten mielestä turvallisen arjen koko Suomessa. Myös koulutus, asuminen ja perusturva tärkeässä roolissa.
26.6.2020 / Uutiset
EtusivuAjankohtaistaUutisetPuheenjohtaja Juha Sipilän puhe Keskustanuorten 70 -vuotisjuhlassa