Sipilä: On aika siirtyä saneerauksesta kehittämiseen

Keskustan kymmenen isoa asiaa Suomen tulevaisuuden kannalta:

1. Työllisyys on parasta köyhän asiaa. Työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin.

2. Uskomme kansanvaltaiseen markkinatalouteen, jossa on tilaa reilulle kilpailulle ja kasvolliselle suomalaiselle omistukselle.

3. Annetaan työpaikoille aito sopimisen vapaus. Työmarkkinakierroksen alku näyttää tässä mielessä hyvältä. Paikallisen sopimisen esteitä pitää purkaa urakalla. Sanoitetaan ”uusi sopimisyhteiskunta”, joka istuu moderniin työelämään.

4. Ylisukupolvisuus on sitä, että ei eletä tulevien sukupolvien piikkiin. Lopetetaan velaksi eläminen ja tehdään rohkeaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

5. Meidän on oltava julkisten palveluiden ja terveydenhuollon ykköspuolustaja Suomessa.

6. Haluamme kasvollisen suomalaisen yrittäjyyden palvelemaan yhteiskuntaa julkisen rinnalle. Puolustetaan siis julkista ja yrittäjyyttä. Ylikansalliset toimijat eivät tarvitse meidän tukeamme.

7. Tehdään rohkea sivistyspoliittinen ohjelma, joka perustuu elinikäisen oppimiseen mahdollistamiseen. Uusitaan peruskoulua ja keskiastetta, avataan rohkeasti yliopistoja, puretaan rajoja myös korkeakoulujen väliltä. Keskustan pitää olla valmis keskustelemaan myös oppivelvollisuuden pidentämisestä.

8. Ollaan vahvasti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä. Nähdään, että se on välttämätön Suomelle myös turvallisuussyistä. Suomen paikka on Euroopan poliittisen vaikuttamisen keskiössä. Tällä vaalikaudella on nähty, että pieni Suomi voi saada merkittäviä suunnanmuutoksia.

9. Avataan rajoja lailliselle maahanmuutolle. Huippuyritykset, kasvihuoneet ja mansikkamaat eivät pärjää ilman ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa. Tarveharkintaa on kevennettävä.

10. Pidetään kaikista huoli luomalla uudenlainen perusturvajärjestelmä. Teknologinen murros ja globalisaatio haastavat työelämää aivan uudella tavalla. Arvioni mukaan yhteiskunnassa on kasvava valmius harkita työstä saatavan tulon ja sosiaaliturvan yhdistämistä toimeentulon turvaamiseksi. Sitä pitää arvioida uudestaan tilanteessa, jossa kokoaikainen ja vakituinen työsuhde eivät enää jatkossa ole tyypillinen työsuhde. Työn tekemisen on aina oltava kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.