Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko antoi eduskuntapuheessaan Petteri Orpon hallitukselle kiitosta sen ohjelman tavoitteista talouden osalta. Saarikko ja Keskusta eivät kuitenkaan hyväksy talouden sopeutustoimia niin, että lähipalveluja keskitetään ja että köyhemmiltä otetaan samalla, kun rikkaita suositaan: taloutta on pakko sopeuttaa, mutta veroja ei ole pakko keventää, Saarikko totesi.
Eduskunnan tiedonantokeskustelu Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmasta ti 21.6.2023
Keskustan ryhmäpuheenvuoro
Puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko
(muutosvarauksin)
Maassa on nyt uusi hallitus. Onnittelen uusia ministereitä ja toivotan valtavasti voimia jokaiselle teistä. Vaalien jälkeen valta ja vastuu ratkaisujen aikaansaamisesta on vaalien voittajilla. Näin kansanvalta toteutuu.
Oppositiossa vasemmisto on hutkinut, ennen kuin on tutkinut. Hallitus haukuttiin jo ennen kuin edes ehti Säätytalolle neuvottelemaan.
Keskusta sen sijaan tutkii, ennen kuin hutkii. Olemme viime päivät perehtyneet hallituksen ohjelmaan huolellisesti.
Suomen talous pitää laittaa kuntoon. Miksi? Siksi, että hyvinvointia riittää myös tuleville sukupolville.
Pitkältä ajalta juontuvat velka- ja alijäämäongelmat täytyy ratkaista. Syntisten velkapöydässä on istuttu kaikkien eduskuntapuolueiden voimin yhdessä jo 15 vuoden ajan. Viime kauden kriisien, Koronan ja Euroopassa käytävän Venäjän hyökkäyssodan äärellä velkaannuimme lisää. Niihin ratkaisuihin saimme viime vuosina vastuuvuorollamme vahvan tuen myös nykyisiltä hallituspuolueilta. Talouden perintö, johon Kokoomus ja Perussuomalaiset täällä viittaavat, on siis yhdessä päätetty.
Päämäärä on siis oikea. Uusi hallitus on talouden vakavan tilanteen tunnistanut.
Tavoite sadasta tuhannesta lisätyöllisestä on kohdallaan. Työllistämistä pitää helpottaa ja tehdä työnteosta ihmiselle aina kannattavinta.
Esimerkiksi paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämistä ja työttömyysturvan sekä asumistuen uudistamista tarvitaan. Työmarkkinat kaipaavat remonttia. Yksityiskohtiin otamme kantaa sitä mukaa, kun hallituksen valmistelu etenee.
Arvostamme myös sitä, että viime vaalikauden parlamentaarisen sovun mukaisesti tutkimukseen ja tuotekehitykseen satsataan määrätietoisesti.
Hienoa, että hallitus jatkaa edeltäjiensä pitkäjänteistä työtä teollisuuden vihreän aallon voimistamisessa. Kotimainen, uusiutuva energia, metsien ja muiden maamme luonnonvarojen kestävä käyttö ja huippuosaaminen ovat Suomen valttikortteja. Kiitos siitä, että olette rakentaneet näille kestävän jatkumon.
Lupaatte myös paljon koko Suomen näkökulmasta. Nyt siis ei muuta kuin toimeksi. Sen uskomme vasta kun näemme.
Keskustan erityinen tehtävä on vaalia Suomen ja sen kaikkien eri alueiden ja ihmisten mahdollisuuksia.
Luemme hallitusohjelmaa maakuntien Suomen silmälasit päässä – idän muuttunutta todellisuutta unohtamatta ja pohjoisen kasvun mahdollisuuksia kirittäen, maaseudun elinvoimaa vaalien.
Seuraamme siis hallitusohjelman toteutumista suurennuslasin kanssa. Siitä voitte olla satavarmoja. Megaluokan ongelmaksi saattaa muodostua se, että satojen sivujen nivaskassa lauseet ei kohtaa liitteenä olevien lukujen kanssa.
Suomen onnellisen tarinan ydin on siinä, että kaikki kokevat kuuluvansa mukaan, olevansa arvokkaita yhteiskunnan jäseniä.
Hyväksymme Keskustassa sen, että talouden kiperässä tilanteessa leikkauksiakin tehdään. Mutta sitä emme hyväksy, että samaan aikaan koette oikeaksi suosia suurituloisia.
Hallitusohjelman nimi on vahva ja välittävä Suomi. Oikeampi nimi olisi tainnut olla vahvoista välittävä Suomi.
Teidän on reilua myöntää ja sanoa se ääneen: Leikkaukset kohdistuvat pääosin ihmisiin, jotka ovat jo valmiiksi arjessaan tiukoilla.
Kovimmalle joutuvat kysyvät perustellusti, miten osallistuvat talkoisiin he, joilla menee hyvin. Tässä tilanteessa puolen miljardin euron tuloveronalennus ja solidaarisuusveron merkittävä kevennys osoittaa heikkoa sosiaalista omaatuntoa – tai suoranaista oikeudentunnon puuttumista.
Taloutta on pakko sopeuttaa, mutta veroja ei ole pakko keventää.
Samanaikaisesti esimerkiksi vastikään yksimielisesti hyväksytty vammaispalvelulaki revitään rujosti auki, haetaan kymmenien miljoonien säästöjä ja voimaantuloa lykätään. Se miten kohtelemme heikoimpia, on lopulta koko yhteiskunnan sivistyksen mittari.
Keskustan linja on, että säästöt pitää tehdä kaikin puolin tasapuolisesti niin, että myös yhteiskunnan parhaiten pärjäävät tekevät osansa. Oikeudentuntoa. Sitä kaipaamme.
Isoin huolemme on ennen kaikkea päätösten yhteisvaikutuksessa. Niillä voi olla todella raju vaikutus yksittäisiin ihmisiin ja perheisiin.
Sitten lähipalveluista.
Vaikka toisin ennen vaaleja vakuuteltiin, niin suursäästöt kohdistetaan eritoten ikäihmisten ja sairaiden palveluihin.
Hallitusneuvotteluiden aikaan pääministeri Orpolle kävi selväksi, että sosiaali- ja terveyspalveluista puuttuu rahaa. Uusi pääministeri joukkoineen ratkaisi niukkuuden lisäämällä niukkuutta eli leikkaamalla lisää. Tuoreen hallituksen piiristä myös vihjaillaan, että palveluiden ongelmat johtuisivat uunituoreesta hyvinvointialueiden rakenteesta, soten mallista. Se on puppua. Ongelmat johtuvat siitä, että kokoomuksen ollessa hallituksessa välttämätöntä uudistusta ei koskaan aiemmin saatu tehtyä. Nyt se on tehty, viime hetkillä ja uudet alueet työntekijöineen ansaitsevat työlleen rauhaa.
Sote-palvelumme ovat paikoin romahtamispisteessä vuosien henkilöstöpulan ja korona-aikana syntyneiden hoitojonojen vuoksi. Näitä ongelmiako te haluatte lisää?
Kokoomus piiloutuu hyvinvointialueiden päättäjien taakse pukemalla maakuntien ihmiset hallituksen pakkopaitaan. Alueilla halutaan teettää maan hallituksen likainen työ. Käskytetään keskittämään ja karsimaan lähipalveluita. Neuvoloita, hoitokoteja, oman kunnan terveysasemia. Keskusta ei tätä hyväksy, suomalaiset ansaitsevat parempaa.
Myös peruspalveluiden valtionosuuksia ollaan leikkaamassa ja uudistamassa. Valtionosuus kuulostaa sopivan etäiseltä ja byrokraattiselta termiltä, mutta käytännössä kyse on kuntien vastuulla olevan koulutuksesta leikkaamisesta. Olikos koulutus erityissuojeluksessa – miten tämä juhlapuhe menikään?
Leikkaus- ja keskittämispolitiikka osoittaa, että Orpon hallitus on nimenomaan Kokoomuksen johtama hallitus. Joutuu kysymään, miten Perussuomalaiset ovat hyväksyneet Kokoomuksen politiikan sellaisenaan, miksi annettiin neuvotteluissa uunottaa? Mikä se sana olikaan: pönkäpuolue, apupuolue, renkipuolue?
Perussuomalaiset kuittasivat Kokoomuksen listan sillä, että bensaveroa nimellisesti kevennetään parilla sentillä, tarkennan 2,5 sentillä. Se pieni bensa-alekin uppoaa jakeluvelvoitteen tiukentamiseen, jos ei jo yhtiöiden katteisiin. Lääkkeiden hinta sen sijaan nousee vuorenvarmasti, tämä iskee kipeästi pienituloisiin.
Riikka Purra ja Perussuomalaiset. Teidän on turha kertaakaan väittää, sitä jonka kuulen jo korvissani: mutta kun taloustilanne. Mutta mutta. Se oli jo tiedossa ennen vaaleja. Ei kannata luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään. Tai mutta kun kompromisseja pitää osata tehdä. Niin, sitten pitää neuvotella.
Hyvät Perussuomalaiset ministerit. Perussuomalaiset saivat satojatuhansia ääniä näissä vaaleissa. Teitte historiallisen tuloksen. Myönnän, että me puolestamme hävisimme.
Tiedän, että nämä sadattuhannet ihmiset äänestivät teitä tosimielellä, toivoen parempaa. Koska sitä heille luvattiin. Mitä sanotte heille tänään?
Yhdessä asiassa kokoomus vaikuttaa nöyrtyneen perussuomalaisille. Hallitusohjelma huokuu ovet ja ikkunat kiinni -henkeä työvoiman suhteen. Tämä on suuri pettymys työnantajille. Työperäistä maahanmuuttoa jarrutetaan. Korotetaan tulorajoja ja luodaan uhka maasta poispotkimisesta hyvin nopeasti, jos työt katkeavat. Rakennetaan ilmapiiriä, jossa Suomi näyttäytyy nuivana kohdemaataan harkitsevalle innokkaalle työntekijälle.
Keskusta on osaltaan valmis yhteistyöhön niissä asioissa, joita pidämme oikeina Suomelle. Rakennamme Suomea nyt oppositiosta käsin. Rakennamme oman vaihtoehdon.
Vastustamisen tarve ei saa olla itsetarkoitus eikä koskaan suurempi kuin isänmaan etu.
Mutta hyvä puhemies, emme me Keskustassakaan epäröi pitää ääntä ja käyttää kaikkia mahdollisia välineitä niissä asioissa, joita pidämme väärinä.
Koko Suomi ja sen kaikki alueet. Ihmisten lähipalvelut; koulut ja terveydenhuolto. Lasten ja perheiden huominen. Huoltovarmuus, ruoka ja energia. Paikallisuus ja kansanvalta. Maamme eheys ja avarakatseisuus. Heikomman puolella seisominen. Näistä tunnistat Keskustan.
Maailmanpolitiikan myrskytessä olisi entistä tärkeämpää, että yhteinen tavoitteemme tässä salissa on rakentaa toivoa, hyvinvointia ja rauhaa.
Edellä sanotun perusteella teen seuraavan epäluottamusehdotuksen: ” Suomen talous pitää laittaa kuntoon, mutta hallitusohjelma jakaa epäoikeudenmukaisesti Suomea ja suomalaisia kahtia, keskittää ihmisten lähipalveluita ja vaarantaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Tästä syystä hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta”.