Annika Saarikko Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa: ”Suomi tarvitsee kestävyyttä ja yhteistyön osaamista nyt enemmän kuin koskaan”

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikon puhe Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 23.8.2022

(muutosvarauksin puhuttaessa)

Hyvät kollegat,

Vaikka tänään on vielä lämmin, on meidän puhuttava edessä olevasta kylmästä ajasta. Talvesta ja tulevasta.

Tilanne on vakava.

Meiltä kysytään kestävyyttä.

Ja juuri kestävyydestä puhun teille tänään.

Koronan sekä Venäjän aloittaman sodan jälkeen maailma ja Suomi eivät ole ennallaan. Maailma on järkkynyt ja politiikan on otettava tilanne todesta.

Kulunut vaalikausi on ollut monella tavalla poikkeuksellinen, kriisien sävyttämä kausi. Tuntuu siksi, että ensi kevään eduskuntavaaleihin on vielä pitkä aika. Olosuhteet voivat muuttua paljon. Meidän on myös varauduttava siihen, ettei yhteiskunnallinen tilanne vaaleja kohti helpotu.

Toivoa on niillä, joilla on sitkoa. Epävarmuuden sietäminen on kestävyyslaji.

Sen sitkon yksi ainespuu on meillä suomalaisilla syvä luottamus toinen toisiimme ja yhteiskuntamme rakenteisiin. Ne kannattelevat pientä kansakuntaa myös maailman murroskohdista. Pidetään siitä yhtenäisyydestä kiinni. Suomen kansaa ei saa jakaa, ei ulkoa eikä sisältä päin.

Ensi kevään vaaleissa on kyse isänmaan suunnasta ja sen perinnön rakentamisesta, jonka lapsillemme jätämme. On kyse omasta maasta, koko maasta. Omavaraisuudesta, koko Suomen voimavaroista, kaikkien suomalaisten tasa-arvoisesta huomioimisesta.

Satakuntaan muuten tiivistyy hyvin juuri tämä politiikan tärkein asialista.

Varuskunnat Säkylässä ja Kankaanpäässä kouluttavat varusmiehiä, harjoittavat reserviä ja tekevät aktiivista kansainvälistä yhteistyötä Suomen puolustuksen kehittämiseksi.

Satakunnassa tuotetaan merkittävä osa Suomen sähköntuotannosta ja mittava määrä kotimaisia polttoaineita. Ja lisää uusia investointeja kotimaiseen energiantuotantoon, bio- ja kiertotalouteen sekä kehittyvään akkuklusteriin on vireillä.

Satakuntalaiset viljelijät ja maakunnan laaja elintarvikeketju ruokkii päivittäin ison joukon suomalaisia. Suuri osa suomalaisista syö joka päivä Satakunnan maisemissa tuotettua ruokaa.

Ja ystävät, mikä oleellista vielä: Satakunta on alueiden merkityksestä muutoinkin erinomainen esimerkki. Täällä asuu noin 4 prosenttia Suomen väestöstä, mutta maakunnassa syntyy 8 prosenttia Suomen viennistä. Eli täällä tuotetaan merkittävästi arvonlisää suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tämän vuoksi, juuri tämän vuoksi koko Suomi merkitsee Keskustalle niin paljon. Suomi ei ole vain kokonaisuuksiensa summa, yhdessä – aidosti yhdessä – kaikki maamme alueet ovat enemmän kuin niiden yhteenlaskettu voima ja osaaminen.

Hyvät kuulijat,

Keskustalaisuuteni kiteytyy kolmen kestävyyden tasapainoon: luonnon, talouden ja sosiaalisen ulottuvuuden liittoon. Yksikään ei onnistu ilman toista.

Jotta tasapaino on mahdollista, meidän on tässä murrosajassa hyväksyttävä, että jostain on luovuttava. Samalla on mietittävä, mitä saamme tilalle.

Silloin ratkaisu ei ole: lisää hyvinvointivaltiota, rahaa saavista kaatamalla. Ratkaisu ei myöskään ole: verot alas kaikilta.

Ratkaisu on Suomen uudistaminen kestäväksi – yhä kestävämmäksi – ja sille tielle me ystävät nyt lähdemme.

Ulkoisia uhkia on nyt paljon. Epävarmuutta on stressiksi asti. Emme voi luvata äänestäjille, että kaikki muuttuu hyväksi hetkessä. Emmekä voi ainakaan väittää, että jokin mennyt voisi palata.

Paljon voimme myös itse sössiä. Mutta on myös mahdollisuuksia, valtavasti.

Politiikan sisältöjen lisäksi on kyse myös toimintatavoista ja tulevaisuuden polkujen valitsemisesta. Huolten korostamisella ja toisten puolueiden mustamaalaamisella voi saada kannatusta. Opposition vaihtoehdot kuulostavat kauniilta kuin seireenin laulu, mutta sen sointi on usein ohut, helposti särkyvä.

Rohkenen kannustaa suomalaisia tutkailemaan puolueita tarkasti paitsi asioiden myös toimintatapojen kautta. Ennakoin, että ensi keväänä eduskuntavaalit käydään ennen kaikkea työstä, toimeentulosta ja turvallisuudesta.

Hyvät kuulijat,

Suomalaiset ansaitsevat kuulla rehellisen arvion siitä, mikä on edessä.

Ensinnäkin talous. Korona ja Venäjän aloittaman sodan tuoma epävarmuus ovat kasvattaneet velkavuortamme. Kertoo suomalaisista hyvää, että meitä asiasta huolestuneita on niin monia.

Tiedostamme, että kriisien vuosina ennenkään menot ja tulot eivät olleet tasapainossa. Keskeinen syy on, että olemme kansakuntana vanhentuneet – hoivaa tarvitsevia on yhä enemmän, työssäkävijöitä vähemmän.

Liikaa menoja, liian vähän tuloja. Se ei ole kestävää.

Edessä on kahden vaalikauden mittainen talouden vakauttamisen ohjelma. Tässä onnistuminen edellyttää tietysti, että vastaavia uusia kriisejä ei enää tulisi. Näistä nyt kohdatuista selviämme, kiitos Sipilän Juhan hallituksen, jossa laitoimme taloutta kuntoon. Kiitos Juha siitä.

Viime vuodet ovat opettaneet minut suhtautumaan taloudenpitoon käytännönläheisesti. On tehtävä ratkaisuja ajassa, mutta arvokartta kädessä. Nyt turvattiin kulkutaudin keskellä suomalaisten ihmishenkiä, sodan tuoman epävarmuuden vuoksi maamme itsenäisyyttä. Mikään ei voi olla näitä asioita tärkeämpää. Tuollaisissa hetkissä talous asettuu välineeksi, ei päämääräksi.

Edessä on vakauttamisen aika. Se tarkoittaa enemmän yrittäjyyttä, enemmän työtä tekeviä suomalaisia. Työnteon myötä talouden kasvua.

Se tarkoittaa yrityksissä uusia keksintöjä ja tuottavuutta, uskallusta rohkeasti panostaa vihreään talouteen. Se tarkoittaa erityistä huolenpitoa lapsista ja nuorista – heitä on nyt maassamme niin vähän. Ja kyllä, kaikkiaan tilanne tarkoittaa vähemmän uusia julkisia menoja, enemmän ihmisten vastuuta itsestään ja läheisistään.

Minulle kestävä päätöksenteko nyt ja tulevaisuudessa on myös sellaista, jossa pitää löytyä rohkeutta myöntää erheet. Ja tunnistaa kohdat, jossa hyvä tavoite ei kohtaa todellisuutta tai ihanne käytännön elämää. Nyt juuri näin on käymässä vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksen viimeistelyssä. Siksi voimaantuloa pitää siirtää eteenpäin ensi vuodesta.

Toinenkin esimerkki on: varhaiskasvatus ja päiväkotien arki. Viime vaalikaudella päättämämme laki veti henkilöstön koulutuksen kriteerit liian tiukalle. Pula ammattilaisista on ilmeinen. Korkeakoulutetuille sosionomeille pitää olla sijansa päiväkodeissa myös jatkossa. Olemme valmiit avaamaan keskustelun laista uudelleen.

Ystävät,

Keskusta oli ratkaisevassa roolissa Suomen päädyttyä Nato-jäsenyyden tielle. Historiankirjoihin jää merkittävä maininta: eduskuntaryhmämme oli asiassa yksimielinen. Annan sille suuren arvon.

Osa yhteiskunnallisista tulkitsijoista sanoo, että Nato-jäsenyyden myötä liitymme vasta nyt täysimääräisesti länteen.

Minusta se ei ole totta. Eikä tässä asiassa kannata huojua. Olemme olleet osa läntistä yhteisöä jo pitkään. Mutta selvää tietysti on, että Putinin näytettyä todelliset kasvonsa asemamme on muuttunut. Itä on entistä kauempana länttä.

Muutoksen myötä meidän tulee olla entistä pohjoismaisempia.

Pohjoismaita yhdistää laaja tasa-arvon eetos, mahdollisuuksien vapaus, luottamus toinen toisiimme, kansanvaltaan ja demokraattisiin instituutioihin.

Pohjoismaisen mallin ydin on kokemus siitä, että olemme samassa veneessä, samaa porukkaa. Se, että oma maa on reilu kaikille. Pohjoismainen malli ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sen kehittämiseksi pitää tehdä jatkuvasti työtä.

Muuttuneessa maailmantilanteessa Suomen täytyy olla entistä aktiivisempi pohjoisen voiman rakentamisessa. Se voima on maltin voima.

Samaan aikaan kun kysymme, mikä on Suomen suunta, meidän pitää olla aktiivisesti muokkaamassa yhteistä pohjoismaista strategiaa, Pohjoismaiden mallia.

Turvallisuudessa, taloudessa, työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa.

Paitsi yhteinen kulttuuripohjamme ja hyvinvointiyhteiskunnan eetos, meillä on paljon saavutettavaa myös taloudellisesti. Suhde luontoon ja siitä kumpuava maa- ja metsätalous, luonnonvara- ja energiapolitiikkamme ovat kovaa valuuttaa globaalisti.

Meidät tunnetaan maailmalla siitä, että me osaamme asiamme. Aina hetkin toivoisin kotimaiseen poliittiseen keskusteluun hieman enemmän uskoa omiin kykyihimme luoda ratkaisuja ja yhteistä hyvää.

Pohdin tätä kaikkea myös siksi, että onko globalisaatio tullut tuotannon ketjuttamisen osalta jonkinlaiseen tienhaaraan – jollei tiensä päähän, niin johonkin risteykseen. Uskon, että Eurooppa on ottamassa tuolla tiellä turvallisia askeleita taaksepäin ja tämä tarjoaa työtä ja uutta vaurautta niin Suomelle kuin Satakunnalle. Meidän on vain osattava tarttua noihin mahdollisuuksiin.

Riippuvuus sellaisista maista, joiden toimintatapoja emme voi hyväksyä, on meille poliitikoille kipeä paikka. Se tulee sodan myötä järkyttävällä tavalla todeksi. Keskinäisriippuvuus näkyy monella tapaa: Ranskassa on pula sinapinsiemenistä, Yhdysvalloissa loppuu äidinmaidonkorvike.

Karmein ilmentymä lienee Putinin verirahat eurooppalaisissa kaasuputkissa. Sota seurauksineen osoittaa, että me emme voi laskea yhteiskuntiemme kriittisten tarpeiden täyttämistä arvaamattomien harvainvaltojen varaan.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaa pohjoisen Euroopan turvallisuusjärjestystä. Pohjoismaat takaavat omalta osaltaan koko maanosamme turvallisuutta. Yhteinen puolustusratkaisu vahvistaa sekä koko liittokuntaa että pohjoismaita. Pohjoismaiden kannattaa tehdä niin paljon yhdessä kuin voimme vahvan ja turvallisen pohjolan rakentamiseksi.

Hyvät kuulijat,

Uskon myös pohjoismaiseen ajatteluun valtion roolista. Uskon markkinatalouteen, mutta samalla ymmärrän miten luonnon ja ihmisyyden rajat tulevat vastaan, mikäli markkinatalous on täysin rajatonta. Maapalloa ja heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä on suojeltava.

Samalla uskon sujuvasti euron olevan tuottavuuden paras konsultti. Fiksuimmat toimintatavat tuppaavat syntymään yrittäjäriskin kautta. Yrittämiselle ja yrittäjyydelle pitää suoda riittävät vapausasteet ja riskinotosta pitää pystyä yrittäjää palkitsemaan. Vain työllä ja tuottavuudella pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan rahoittaa.

Tuohon Suomen menestykseen ja kasvuun liittyen teimme kesäkuussa Lappeenrannan puoluekokouksessa aloitteen erityistalousalueista.

Suomen kestävyyttä lisää se, että sen alueiden kaikki voimavarat ovat käytössä. Alueiden pärjäämisestä on tullut myös yhä enemmän turvallisuuspolitiikkaa.

Tavoite kirjattiin puoluekokouksen hyväksymään vaaliohjelmaamme seuraavasti: ”Keskusta on valmis kokeilemaan erityistalousalueita. Niiden avulla vahvistettaisiin elinvoimaa alueilla, joissa on heikommat kehitysnäkymät. Erityistalousalueella olisi mahdollista saada verotuksellisia tai muita huojennuksia, jotta siellä toimivien yritysten edellytykset investointeihin ja työllistämiseen vahvistuisivat. Alueella työskentelevät ja asuvat ihmiset voisivat myös saada erityisiä tukia, huojennuksia ja kannusteita.”

Aloite on käynnistänyt vilkasta keskustelua. Se on ollut tarkoituskin, sillä asia on tärkeä ja vakava. Se on yksi isoista tavoitteemme ensi vaalikaudelle. Työstämme uuden ajattelun luomia mahdollisuuksia syksyn aikana eteenpäin, ja haluamme jatkaa sekö syventää keskustelua sen ympärillä. Tähän kutsumme suomalaisia mukaan, myös täältä Satakunnasta.

Ja siellä Lappeenrannan suunnalla, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa ovat nyt vuorostaan kokoomuslaiset koolla parhaillaan eduskuntaryhmänä. Oiva tilaisuus unohtaa täystyrmäys ja sittenkin kannattaa Keskustan esitystä erityistalousalueiksi. Miten on, Petteri Orpo?

Ystävät,

Aloitin siitä, että aika on vakava. Talvi pelottaa monia suomalaisia energiahintojen vuoksi. On myös perusteltua huolta sähkön ja lämmön riittävyydestä.

Syyllisen tiedämme. Putinin raakalaismainen sota on sekoittanut energiamarkkinat. On myös suoraan sanottava, että Eurooppa on ollut varomaton laskiessaan energiahuoltonsa yksinvaltaistuvan Venäjän varaan. Saksan riippuvuus Venäjän kaasusta nostaa hintaa myös meillä.

Keskusta työskentelee hallituksessa, jotta kodit pysyvät lämpiminä ja sähkö riittää kovillakin pakkasilla. Kyllä me selviämme. Suomi selviää.

Päätimme jo aiemmin käynnistää turpeen varmuusvaraston kokoamisen. Sähkön osalta kaikkien katseet ovat täällä Satakunnassa, Eurajoella. Olkiluoto 3:n käyttöönotto ajallaan on kriittisen tärkeää, jotta sähkö riittää tulevana talvena.
Olemme kuulleet eri puolueilta esityksiä, miten sähkön hinnan nousuun voidaan vastata. Asettamani asiantuntijatyöryhmä käy budjettiriihtä varten nämä kaikki läpi. Asialla on kiire – hyvien ehdotusten joukosta pitää pystyä siivilöimään nyt ne, jotka saadaan nopeasti toimeen. Ministeri Mikan esitys sähkön arvonlisäveron laskusta on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Jos tähän päädymme, on varmistettava että muutos todella näkyy sähkölaskussa eikä yksikään sähköyhtiö vedä välistä. Haluan luottaa siihen, että sellaista ei tapahdu – nyt on yritysten yhteiskuntavastuun aika.

Vaikean talven kynnyksellä voimme olla ylpeitä siitä, että Suomi on onnistuneesti irtautunut Venäjän energiatuonnista Euroopan etujoukossa.

Tämä ei ole sattumaa. Keskustan johdolla Suomi on 2000-luvulla panostanut voimakkaasti kotimaiseen uusiutuvaan energiaan samalla, kun ydinvoimaa on rakennettu lisää. Sen ansiosta riippuvuutemme ulkomaisesta fossiilienergiasta on vähentynyt koko ajan.

Samalla energialaskujen osuus kotien menoista on pysynyt Euroopan alimpien joukossa. Tämä jos mikä, on ollut kestävien valintojen politiikkaa. Sitä niittää mitä kylvää.

Suomen on välttämätöntä jatkaa Keskustan viitoittamalla tiellä. Tarvitsemme runsaasti lisää kotimaista puhdasta energiaa ja vähemmän ulkomaista fossiilista. Lisää uusiutuvaa tuulta, aurinkoa, maalämpöä, bioenergiaa ja biokaasua, ydinvoimaa unohtamatta.

Tämä edellyttää vakaata ja ennustettavaa investointiympäristöä, ja nopeaa luvitusta. Meillä ei ole aikaa antaa omavaraisuutemme kannalta välttämättömien investointien lojua vuosia luvitus- ja valituskierteissä. Hallituksen linjaama kiihdytyskaista puhtaille investoinneille on alku, mutta se ei riitä.

Keskustan mielestä kaikki puhtaat energiainvestoinnit ovat tervetulleita Suomeen, ja luvituksen kestolle tarvitaan takaraja.

Toivon, että energiakriisi asettaa perusasiat arvoonsa myös Euroopan Unionin päätöksenteossa. Tarvitsemme paljon ja nopeasti investointeja koko Euroopan energiaomavaraisuuteen. Nyt tarvitaan vihreää siirtymää jouduttavaa, ei jarruttavaa sääntelyä.

Hyvät kuulijat,
tästä päästäänkin metsään. Niitäkin Satakunnassa riittää. Mennään sinne lopuksi.

Eu:n pöydällä on nyt poikkeuksellisen paljon metsiin liittyvää sääntelyä. Pohjoismaista, koeteltua metsänhoidon mallia haastetaan.

Euroopan parlamentti äänestää tänä syksynä siitä, lasketaanko metsäpohjainen bioenergia jatkossa mukaan uusiutuvan energian tavoitteeseen. Siis sellaiset metsänhoidon tähteet kuin oksat, latvat ja pienet rangat.

En voi kuin ihmetellä, että tästä pitää edes äänestää. Kyse on luonnontieteestä ja kestävän metsänhoidon periaatteista. Metsiä harvennetaan, jotta ne kasvavat paremmin. Tukki menee sahalle, kuitupuu jalostukseen ja se mitä ei muutoin hyödynnetä, energiaksi.

Luotan siihen, että maalaisjärki lopulta voittaa Euroopan parlamentissa. Toivon, että kaikki suomalaismepit – yli puoluerajojen – muistavat, miten tärkeä osa bioenergia on suomalaisten kotien lämmitystä, ja tekevät töitä selvän enemmistön saamiseksi. Keskustan europarlamentaarikot, Elsi ja Mauri ovat tässä työssä etunenässä.

Metsien merkitystä Suomen kansantaloudelle, kotitalouksille ja hyvinvoinnille ei voi ylikorostaa. Siksi on tärkeää, että suomalaisten metsäviesti Euroopan kentillä on yhtenäinen.

Metsään kannonnokkaan pysähdyn vielä hetkeksi.

Olen käsittämättömän hämmentynyt ja harmistunut siitä, miten metsistä – Suomen tärkeimmästä hyvinvoinnin lähteestä – on tullut meitä syvästi jakava asia.

Metsät eivät ole joko-tai -asia. Että suojellaanko vaiko hakataanko.

Metsien pitäisi yhdistää meitä suomalaisia, ei erottaa. Kavahdan voimia, jotka pakottavat suomalaiset valitsemaan metsäpolitiikassa leirinsä.

Hyvä metsänhoito on suomalainen erityistaito. Olen siitä ylpeä. Metsän omistajalla on oikeuksia – mutta hän tuntee myös velvollisuutensa. Hyvä metsänomistaja vahvistaa hiilinieluja. Hän On siis ilmastonmuutoksen sankari, ei konna.

On myös sanottava ääneen, että ilman metsiä, metsäteollisuutta ja sen tuomaa vaurautta Suomi olisi kovin toisen näköinen maa. Vaurautta tarvitaan jatkossakin, jatkossakin se tulee isolta osalta metsistä.

Mutta metsä on muutakin. Se on luontosuhteemme ydin. Metsäluontoa ei saa tuhota, eikä sen monimuotoisuutta hävittää.

Tässä salissa valtaosa on käynyt sienessä tai marjassa ja tosi moni lähtee syksyn tullen metsästämään. Moni meistä on myös käynyt metsässä hengittelemässä, ajatellut syntyjä syviä.

Tämä jokamiehenoikeuksien metsä on Keskustalle yhtä tärkeä osa metsäpolitiikkaa. Haluamme vahvistaa retkeilyn mahdollisuuksia ja olemme tarttumassa toimeen vielä tällä vaalikaudella.

Hyvät kollegat,

Olen puhunut tänään kestävyydestä – ja sitä vaaditaan myös meiltä päättäjiltä.

Mitä on kansanedustajan kestävyys?

Tätä olen pohtinut paljon myös itse. On kuljettu vaiherikas matka siitä hetkestä kun valtakirjamme huhtikuussa 2019 tarkistettiin eduskunnassa.

Olen tullut vakuuttuneeksi, että kestävyys tässä lajissa on uskoa omaan tekemiseen, luottamusta omaan joukkueeseen silloinkin, kun vastatuuli hidastaa menoa eikä politiikan keihäs meinaa millään lentää.

Se on omien ajatusten ja tavoitteiden pitämistä kasassa myös silloin, kun poliittinen kakofonia ympärillä on ylittää kaiken järjellisen ajattelun.

Se on arkista mutta arvokasta poliittisen työn tekemistä; debattia salissa, urakointia valiokunnassa, asioihin perehtymistä, uteliasta avoimuutta asioille ja ihmisille. Se on keskustelun suunnan rakentamista, kuten esimerkiksi Joonas teki vanhuspalveluiden mitoituksessa.

Se on läsnäoloa ihmisten keskellä, kuten me kaikki tiedämme. Viime viikonlopulta bongasin ainakin Annen Pihlajaveden Erämaapäiviltä ja Arton sekä Jounin Toijalan hunajahulinoista. Esko kiersi ympäri Varsinais-Suomea ja Hanna-Leena sekä Mikko pitivät hienon yhteisen laulujen illan. Samaa kohtaamisten sarjaa voisi jatkaa luettelona jokaisen edustajan kohdalla.

Tässä vaiheessa vaalikautta meidän on oltava kansanedustajuutemme huipussa, ei piipussa. Kollegamme Hanna lanseerasi kesän alla mukavan termin elämämme kesästä. Ymmärsin sen niin, että Hanna kannusti itseään ja kaikkia muitakin tarttumaan kesän tuomiin mahdollisuuksiin täydellä sydämellä. Ja aikamoisen kesän saimmekin – kiitos Hanna!

Elämämme kesän jatkoksi sopisi kautemme kausi. Tehdään alkavasta syys- ja talvikaudesta hieno huipennus vaalikaudellemme.

Miksi? Siksi että Suomi tarvitsee kestävyyttä ja yhteistyön osaamista nyt enemmän kuin koskaan. Se on meidän leipälajimme.