Annika Saarikko: Purran budjetti on vahvoista välittävä puolen Suomen budjetti

Valtiovarainministeriön budjetti- ja menokehysehdotuksien julkaisu palauttaa politiikkaa perusasioihin. Se on tarpeen. Ajat huutavat vakautta ja ennustettavuutta.

Työttömyys ja konkurssien määrä ovat kasvussa. Hätkähdyttävää oli kuulla Purran vähättelevän näitä huonoja uutisia. Samaan aikaan moni miettii kodeissa ja työpaikoilla, onko töitä, pysyykö yritys pystyssä ja tuleeko arjessa toimeen. Hallituksen pitäisi puuttua huononevaan tilanteeseen tässä ja nyt. Suhdanteen kehitystä on seurattava tarkkaan eikä sitä saa hallituksen omin päätöksin heikentää.

Päämäärä on yhteinen. Taloutta pitää vahvistaa, jotta hyvinvointiyhteiskunta pelastetaan. Valtiovarainministeriö kertoi perjantaina, että uusi hallitus ottaa sittenkin velkaa suunnilleen saman verran kuin koronan ja sodan ympäristössä toiminut edeltävä hallitus. Tilanteesta on syytäkin olla huolissaan.

On väärä valinta heikentää ja keskittää suomalaisten lähipalveluja sekä leikata ihmisiltä, jotka ovat valmiiksi heikoimmilla – ja samaan aikaan jakaa parhaiten pärjääville veronalennuksia. Purran esitykset sysäävät terveyspalvelujen ja vanhustenhoivan karsimisen likaisen työn hyvinvointialueiden päättäjille.

Mitä kipeämpiä päätöksiä edessä on, sitä enemmän valtaapitävillä tulee olla oikeudentuntoa.

Nyt on vaara, että lähi- ja peruspalveluihin ja perusturvaan tehtävät leikkaukset osuvat useaa kautta samoihin ihmisiin, etenkin työttömyydestä kärsiviin lapsiperheisiin. Tuntuu siltä, että Purran ehdotusten kokonaisvaikutuksia ei ole miettinyt kukaan. Uhkana on, että samojen ihmisten toimeentuloa heikennetään, palveluja ruuhkautetaan ja viedään kauemmaksi, ja terveydenhuollon asiakasmaksuja sekä lääkkeiden hintoja nostetaan. Se olisi kohtuuton cocktail kaikista heikoimmassa asemassa oleville.

Tässä tilanteessa ei tarvita lisää vastakkainasettelua yhteiskuntaan. Siihen suuntaan valitettavasti ollaan menossa, etenkin työmarkkinoilla. Ammattiliitto ja keskusjärjestö toisensa jälkeen on ilmoittanut järjestöllisten toimien valmistelun aloittamisesta hallitusta vastaan.

Kolmikannassa myös hallituksella on aloiteoikeus. Tätä puolustan. Työmarkkinoita ja työelämää pitää uudistaa, mutta uudistusten on oltava reiluja. Suomen etu on tehdä uudistukset yhdessä. Siksi sopua kannattaisi edes yrittää. Pääministeriltä kysytään johtajuutta ja oikeudentuntoa.

Selkävoittojen hakemisesta harvoin seuraa mitään hyvää ja kestävää. Oleellista on myös keskittyä sellaisiin työmarkkinoita uudistaviin esityksiin, jotka ovat aidosti vaikuttavia työllisyyteemme.