Kaikkonen: Enemmän yhteistyötä, vähemmän vastakkainasettelua

Lähitulevaisuuden isoin asia Suomessa on parantaa edelleen työllisyyttä samalla, kun jo pidempään jyllännyt työn, työelämän ja työmarkkinoiden muutos voimistuu.

Tämän yhtälön ratkaiseminen on vääjäämättä edessä riippumatta siitä, mitkä puolueet eduskuntavaalien jälkeen ovat hallituksessa, ja kuka on seuraava pääministeri.

Viime aikojen vastakkainasettelu ei lupaa hyvää Suomen tulevaisuuden kannalta. Joutuu kysymään, onko kiistely pienimpien yritysten työllistämiskynnyksen madaltamisesta enää missään mittasuhteissa? Uho, periaatteet ja arvovalta samaan asiaan yhdistettynä eivät yleensä johda muuhun kuin umpikujaan.

Tämän sanomalla en hae syyllisiä. Hallitus yrittää parantaa työllisyyttä, mihin sitä velvoittaa jo maamme perustuslaki. Ammattiyhdistysliike puolestaan valvoo jäsentensä etuja, mikä on sen tehtävä.

Suomen etu kuitenkin olisi, että tilanne työmarkkinoilla saadaan tavalla tai toisella pian rauhoittumaan ja voimavarat laitettua mainitsemaani yhtälöön. Se yhdistää – tai ainakin sen pitäisi yhdistää – niin hallitusta, eduskuntaa, työmarkkinaosapuolia kuin koko suomalaista yhteiskuntaa.

Kokemukseni mukaan ylivoimainen enemmistö päättäjistä niin hallituksessa, eduskunnassa kuin työmarkkina- ja etujärjestöissä on tolkun porukkaa. Kysymysten kysymys on, onko tällä joukolla valmiutta tulla toisiaan puolitiehen vastaan ja hakea yhdessä ratkaisuja – jos ei heti, niin pölyn laskeuduttua?

Esittämäni ”kansallinen työkokous” olisi mahdollisuus hakea keskustellen yhteistä näkemystä siitä, miten maamme työllisyys nostetaan hyvinvointimme tulevaisuuden turvaamiseksi välttämättömään 75 prosenttiin.

Toisaalta se olisi mahdollisuus sopia tiekartasta, joilla työn, työmarkkinoiden ja työelämän muutosta yritetään ohjata Suomen kannalta mahdollisimman kestävällä tavalla ja myönteiseen suuntaan.

Itse ajattelen, että Suomen voima on myös tulevaisuudessa sopimisessa ja yhteistyössä, ei riitelyssä ja vastakkainasettelussa. Metsään sen sijaan mennään, jos tavoitteena on nujertaa vastapuoli tai vaikuttimena vain valtapolitiikka. Kyllä suomalaiset osaavat myös ensi eduskuntavaaleissa tehdä äänestyspäätöksensä itse.

Kiireellisin yhteistyön tarve olisi pätkä- ja silpputyöläisten sekä itsensä työllistävien tilanteen parantamisessa. Heille meneillään oleva murros on ollut todellisuutta jo pitkään. Uskon, että he, kuten suomalaiset laajemminkin, odottavat kaikilta päättäjiltä puoluekirjaan katsomatta yhteistyötä ja ratkaisuja arjen huoliin ja tulevaisuuden toiveisiin.

Onko tähän valmiutta vai jatkuuko vastakkainasettelu?